Lue keskustelun säännöt.
Päiväkodissa töissä olevat ja muut lapsia työkseen hoitavat
05.05.2017 |
Mikä ohjeistus teille on annettu mikäli vanhempi saapuu hakemaan lasta selkeästi sen näköisenä ettei ole kunnossa?
Miten noin muuten olettaisit itse toimivasi jos huomaisit vanhemman olevan kaikkea muuta kuin kunnossa?
Olen diabeetikko. Hain lapseni hoidosta ja verensokerini laski jo lähtiessä, mutta join mehua ja ajattelin sen siitä tasoittuvan, mutta toisin kävi. Hyvä kun pääsin päiväkodille ja ajattelin, että pihaan kun pääsen niin kaikki on ok, että en lähde lapsen kanssa kotiin ennen kuin se on turvallista. Koko ajan tankkasin glukoositabletteja, mutta silti perille päästyäni vaan katsoin eteenpäin ja suuntasin ensimmäiselle kohdalle (leikkiteline) minne saatoin istuutua alas. Kädet täristen join juomaani enkä meinannut saada kättä nousemaan kun olo oli jo niin heikko. En katsonut hoitajaa, en tervehtinyt, enkä kyennyt vastaamaan. Keskityin vain olemaan ja tankkaamaan. Tajunnan taso oli kai sen verran jo laskenut etten osannut muuta.
Tämä hoitaja vaan jahkasi pihassa, että lapsen reppu on ovella ja en vastannut vieläkään, vaikka halusin, mutten pystynyt. Sitten hoitaja vaan lähtee menemään ja sanoo lapselleni, että ottaa sen repun sitten.
Mitä ihmettä? Ensinnäkin kukaan ei voi olla huomaamatta jos jonkun sokeri on kaksi tai alle. Ei ole normaalia jos vanhempaan ei saa kontaktia, joten ei voi väittää ettei tajunnut jonkun olevan pielessä.
Suomessa on auttamisvelvollisuus ja vieläpä jätti lapsen kahden kesken aikuisen kanssa kuka ei selvästikään ollut kykenevä sillä hetkellä lapsesta huolehtimaan.
Sain sokerin nousemaan ja hyvin hitaasti olo lähti kohenemaan sen verran, että lähdimme hitaasti kotiin päin. Muutoin olisin yrittänyt soittaa itselleni ambulanssin (pahimmassa tapauksessa lapsi olisi kuitenkin jäänyt siihen tajuttoman aikuisen kanssa).
Kyllä silti jäi ihmetyttämään ihmisen välinpitämättömyys saati ammattinsa ja vastuunsa puolesta sitäkin enemmän. Sattuvat vieläpä tietämään päiväkodilla, että olen diabeetikko.
Tai mitäs jos olisinkin ollut humalassa? Tästä hoitaja ei halunnut varmistua vaan kotiin lähteminen oli etusijalla.
Kuulisin mielelläni, että miten teitä on neuvottu toimimaan vastaavissa tilanteissa? Olisiko hänen pitänyt tarkistaa/kysyä kuntoni? Kysyä onko kaikki hyvin ja vastauksesta riippuen toimia sen mukaan?
Toivon asiallisia vastauksia. Kokemus oli kamala ja juttelin lapsenikin kanssa jo, jottei hänelle jäänyt mitään huolia.
Kommentit (24)
Et sitten saanut auutasi auki tai näytettyä ranneketta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haisee selvästi alkoholilta lasta ei saa luovuttaa vanhemmalle. Lisäksi soitto lastensuojelun ihmisille.
Itsestäänselvää, ettei lasta luovuteta ihmiselle, joka on toimintakyvytön. Joskus vanhemmat tulevat pienessä huppelissa ja silloin on vain arvioitava, ovatko kuitenkin sen verran kuosissa, että lapsella on turvallista.
Tähän mitään erityistä ohjeistusta tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Jos haisee selvästi alkoholilta lasta ei saa luovuttaa vanhemmalle. Lisäksi soitto lastensuojelun ihmisille.
Me kyllä arvioidaan käytöksestä. Yksi olutkin voi tuoksahtaa tarkkaan nenään tuoreena. Ei alkoholin nauttiminen kohtuudella ole este. Humalatila on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei luovuteta lasta jos vanhempi on esim päihteiden alainen tms.
Mutta hankala tuosta sun tapauksesta on sanoa. Oma mies on 1-tyypin diabeetikko, siitä huolimatta en aina tajua jos hänellä on sokerit alhaalla. Nykyään huomaan sen aika hyvin, mutta onpa tuo maannut sohvalla silmät auki ja olen ohi mennessä luullut vaan lepäävän. Ja sokerit oli alle kahden ja ambulanssi piti kutsua kun lopulta tajusin tilanteen.
Ei ne päiväkodissa välttämättä muista kaikki vanhempien sairauksia eikä se sinun tila välttämättä näkynyt päällepäin niin selvästi miltä susta itsestäsi tuntui. Etenkin jos hoitajan huomio oli kymmenessä muussakin asiassa. Ja minusta on hieman vastuutonta lähteä hakemaan lasta jos sulla sokerit heittelee noin pahasti. Varmaan parempi ensin katsoa kotona että olo kohenee (siis syödä kunnolla jos sokerit on noin alhaalla!!!) ja vasta sitten lähteä. Soittaa voi aina ja selittää tilanteen.
Jos vanhempi on humalassa tai sekava, niin soitto toiselle huoltajalle tai hakijalle, tai sossuun. Jos vanhemmalla on selkeä hätä eikä saa kontaktia niin olisin varmaan soittanut häkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et sitten saanut auutasi auki tai näytettyä ranneketta?
Ei ole ranneketta vaan pitkä kaulakoru. Päiväkodilla TIETÄVÄT olevani diabeetikko ja en saanut sanaa suusta (et taida tietää, että diabeetikolla voi tulla alhaisilla sokereilla lihaskramppeja eli jäykistyy. En siis pystynyt puhumaan).
Eli minunko syyni se oli ja hoitaja toimi sinun mielestäsi oikein?
Kyllä niitä sattuu paremmissakin piireissä, että diabeetikolta lähtee taju.
Ap
Jos nyt siinä vain istua möllötät, niin mikä ajatustenlukija tämän hoitajan pitää olla. Olisit heittäynyt maahan tai kertonut tilasi. Et varmaankaan näiden lukuisten glukoositableteiden jälkeen tajuton ollut istuma-asennossa.
Edesvastuutonta sinulta tulla tuossa tilassa hakemaan lasta. Mitkä takeet, että pärjäät lapsen kanssa kotimatkan pk:n ulkopuolella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enää ei riitä että päiväkotihoitajat pitävät huolta lapsesta työvuoronsa ajan.
Nyt täytyy siis hoitsujen alkaa mittaamaan vanhempien verensokeri-arvoja ja promilleja työvuoron päätyttyä ja arvioimaan ovatko he edustuskunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Ei luovuteta lasta jos vanhempi on esim päihteiden alainen tms.
Mutta hankala tuosta sun tapauksesta on sanoa. Oma mies on 1-tyypin diabeetikko, siitä huolimatta en aina tajua jos hänellä on sokerit alhaalla. Nykyään huomaan sen aika hyvin, mutta onpa tuo maannut sohvalla silmät auki ja olen ohi mennessä luullut vaan lepäävän. Ja sokerit oli alle kahden ja ambulanssi piti kutsua kun lopulta tajusin tilanteen.
Ei ne päiväkodissa välttämättä muista kaikki vanhempien sairauksia eikä se sinun tila välttämättä näkynyt päällepäin niin selvästi miltä susta itsestäsi tuntui. Etenkin jos hoitajan huomio oli kymmenessä muussakin asiassa. Ja minusta on hieman vastuutonta lähteä hakemaan lasta jos sulla sokerit heittelee noin pahasti. Varmaan parempi ensin katsoa kotona että olo kohenee (siis syödä kunnolla jos sokerit on noin alhaalla!!!) ja vasta sitten lähteä. Soittaa voi aina ja selittää tilanteen.
Vastuuttomaksi en itseäni osannut ajatella kun söin ihan sen verran paljon kun lähdin, että normaalisti verensokeri nousee siitä kyllä varmasti. Nyt kävi vaan jotain mihin en muuta selitystä löydä kun erään stressin hälveneminen aikaisemmin päivällä. Matkalla siis lähti uudelleen laskuun. Söin koko matkan ja normaalioloissa sen olisi pitänyt riittää.
Eli ihan aina diabetes ei ole sellainen sairaus minkä voisi täydellisesti ennakoida.
Olisin saattanut soittaa ja ilmoittaa, että näin kävi, mutta olen tulossa, mutta pk:n puhelimeen ei yleensä vastaa kukaan hoitopäivän lähenemässä loppuaan.
En viitsi tässä kertoa miksi diabetekseni varmasti muistaa, koska minut tunnistettaisiin ja etenkin kun söin pihassa siripiriä ja join juomaa, olisi siitä luullut viimeistään muistuvan mieleeni.
Kiitän vastauksestasi. :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sitten saanut auutasi auki tai näytettyä ranneketta?
Ei ole ranneketta vaan pitkä kaulakoru. Päiväkodilla TIETÄVÄT olevani diabeetikko ja en saanut sanaa suusta (et taida tietää, että diabeetikolla voi tulla alhaisilla sokereilla lihaskramppeja eli jäykistyy. En siis pystynyt puhumaan).
Eli minunko syyni se oli ja hoitaja toimi sinun mielestäsi oikein?
Kyllä niitä sattuu paremmissakin piireissä, että diabeetikolta lähtee taju.
Ap
Ethän sä sitten sovi ollenkaan noin pienen lapsen kanssa olemaan, jos sinulta voi taju lähteä milloin vain. Ei kai se diabetes ihan samana päivänä puhjennut, jos kerran sen olit päiväkodissakin kertonut.
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt siinä vain istua möllötät, niin mikä ajatustenlukija tämän hoitajan pitää olla. Olisit heittäynyt maahan tai kertonut tilasi. Et varmaankaan näiden lukuisten glukoositableteiden jälkeen tajuton ollut istuma-asennossa.
Edesvastuutonta sinulta tulla tuossa tilassa hakemaan lasta. Mitkä takeet, että pärjäät lapsen kanssa kotimatkan pk:n ulkopuolella?
Kiitokset myötätunnostasi. Yllä kerroin asiasta paremmin enkä viitsi tähän toistaa asiaa enää.
Verensokeri laski kyllä glukoosista huolimatta ja parhaimmassa tapauksessa pysyi siinä kahden paikkeilla kun otin niitä koko ajan (jälkikäteen tarkistin mittarista). Tajuton en ole väittänyt missään vaiheessa olleeni vaan tajunnan taso oli laskenut. En kyennyt puhumaan.
Niin. Pitäisi varmaan kieltää lapset kokonaan diabeetikoilta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos työntekijä ajatteli sinun olevan töykeä ja epäili, että et tahallasi vastaa hänen juttuihin? Näitäkin tapauksia on nähty..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei luovuteta lasta jos vanhempi on esim päihteiden alainen tms.
Mutta hankala tuosta sun tapauksesta on sanoa. Oma mies on 1-tyypin diabeetikko, siitä huolimatta en aina tajua jos hänellä on sokerit alhaalla. Nykyään huomaan sen aika hyvin, mutta onpa tuo maannut sohvalla silmät auki ja olen ohi mennessä luullut vaan lepäävän. Ja sokerit oli alle kahden ja ambulanssi piti kutsua kun lopulta tajusin tilanteen.
Ei ne päiväkodissa välttämättä muista kaikki vanhempien sairauksia eikä se sinun tila välttämättä näkynyt päällepäin niin selvästi miltä susta itsestäsi tuntui. Etenkin jos hoitajan huomio oli kymmenessä muussakin asiassa. Ja minusta on hieman vastuutonta lähteä hakemaan lasta jos sulla sokerit heittelee noin pahasti. Varmaan parempi ensin katsoa kotona että olo kohenee (siis syödä kunnolla jos sokerit on noin alhaalla!!!) ja vasta sitten lähteä. Soittaa voi aina ja selittää tilanteen.
Vastuuttomaksi en itseäni osannut ajatella kun söin ihan sen verran paljon kun lähdin, että normaalisti verensokeri nousee siitä kyllä varmasti. Nyt kävi vaan jotain mihin en muuta selitystä löydä kun erään stressin hälveneminen aikaisemmin päivällä. Matkalla siis lähti uudelleen laskuun. Söin koko matkan ja normaalioloissa sen olisi pitänyt riittää.
Eli ihan aina diabetes ei ole sellainen sairaus minkä voisi täydellisesti ennakoida.
Olisin saattanut soittaa ja ilmoittaa, että näin kävi, mutta olen tulossa, mutta pk:n puhelimeen ei yleensä vastaa kukaan hoitopäivän lähenemässä loppuaan.En viitsi tässä kertoa miksi diabetekseni varmasti muistaa, koska minut tunnistettaisiin ja etenkin kun söin pihassa siripiriä ja join juomaa, olisi siitä luullut viimeistään muistuvan mieleeni.
Kiitän vastauksestasi. :)
Ap
Aloituksessasi sanoit että joit vain mehua koska ajattelit sen siitä nousevan.
Tiedän ettei diabeteksen kanssa kaikki aina mene ennakoidusti. Sitä suuremmalla syyllä pitää ottaa varman päälle, etenkin jos olet yksin huolehtimassa lapsestasi. Ymmärrän että varmaan pelästyit tilannetta, mutta en usko että hoitajan syyttely auttaa tässä tilanteessa. Voihan toki olla mahdollista että hän oli se yksi tuhannesta joka ei vaan välitä p*skaakaan, mutta todennäköisemmin sun tilasi vakavuus ei syystä tai toisesta näkynyt päällepäin.
No ensinnäkin kiinnittäisin huomiota siihen, että joku vanhempi käyttäytyy normaalista poikkeavalla tavalla. Vanhempia kun näkee päivästä ja vuodesta toiseen niin kyllähän siinä oppii tuntemaan kuinka toinen lasta hakiessa käyttäytyy ihan kävely- ja tervehdystapaa myöten.
Jos Liisan äiti aina normaalisti tervehtii ja hakeutuu luokseni kyselemään tyttärensä päivästä ja joku päivä sitten käyttäytyisikin kuvailemallasi tavalla, niin kävisin kysymässä onko kaikki ok vai onko huono olo.
Lastenhoitaja Kuopiosta
En tajua noita vastauksia....
Ei se nyt musta normaalia ole jos vanhempi tulee hakemaan eikä saa kontaktia ja varsinkin jos menee suoraan vaan istumaan.
Itse olisin kyllä kysynyt onko kaikki hyvin. Meidän päiväkodissa on kyllä tapana keskustella päivän tapahtumia vanhempien kanssa(huom keskustella, siihen tarvitaan kaksi).
Eikä tarvitse olla hoitaja koulutukseltaan että tajuaa ettei kaikki ole ok tuossa tilanteessa.
Sinuna ottaisin heti yhteyttä johtajaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sitten saanut auutasi auki tai näytettyä ranneketta?
Ei ole ranneketta vaan pitkä kaulakoru. Päiväkodilla TIETÄVÄT olevani diabeetikko ja en saanut sanaa suusta (et taida tietää, että diabeetikolla voi tulla alhaisilla sokereilla lihaskramppeja eli jäykistyy. En siis pystynyt puhumaan).
Eli minunko syyni se oli ja hoitaja toimi sinun mielestäsi oikein?
Kyllä niitä sattuu paremmissakin piireissä, että diabeetikolta lähtee taju.
Ap
Ethän sä sitten sovi ollenkaan noin pienen lapsen kanssa olemaan, jos sinulta voi taju lähteä milloin vain. Ei kai se diabetes ihan samana päivänä puhjennut, jos kerran sen olit päiväkodissakin kertonut.
En ihan ymmärtänyt mitä ajoit takaa tuolla diabeteksen puhkeamisella?
Diabetekseen liittyy aina riskejä, vaikka oli hyvä hoitotasapainokin. Ihan aina. Minun toisella lapsellani on myös diabetes ja ollaan onneksi pärjätty suhteellisen hyvin, mutta kyllä joskus ihan alkuvaiheessa kun tasapaino oli huono pelotti toisinaan. Nyt haen turvaranneketta, että voin tai lapsi voi painaa sen nappia mikäli en olisi kunnossa ja saisi avun heti.
Nämä on tuolla poleilla arkipäivää niin eipä niihin niin kamalan dramaattisesti suhtauduta kun sellaista se on. Sen kanssa on vaan opittava elämään.
Ikinä en ole vastaavassa tilateessa ollut ja siksi aloituksen teinkin kun jotenkin jäi tunne ettei itse toimisi vastavassa tilanteessa noin.
On sairauksia tai ei niin jos vanhempi ei vastaa niin kysyisin onko hän kunnossa.
Jotenkin osasin arvata, että täällä osa hyökkää kimppuuni syyllistäen eikä osaa pohtia asiaa niin, että jos itse joutuisi vastaavaan tilanteeseen, eikä voi sanoa ettei joutuisi, vaikka olisi diabetes. Sitä kun ei voi koskaan tietää, vaikka pääosin sokerit onkin hyvin ennustettavissa ja pysyisi tasapainossa.
Ap
Sinun pitää puida asia päiväkodissa. Varmistaa vielä, että diabetes on muistissa ja sen seuraukset tiedetään.
Eihän se riitä, että kerrotaan olevan diabetes, jota monikaan ei miellä kovin kummoiseksi sairaudeksi. Johtuu tietysti siitä, että kakkostyypin diabetes ei sitä ole.
Eihän se hoitaja tuota tarkoituksella tietenkään tehnyt. Väärinkäsityksiä maailma on täynnä. Tilanne meni ohi ja ajatteli, että sinulla vähäpuheinen päivä tänään.
Vaikutat vähän niille tyypeille, joiden sairauden ympärillä maailman pitäisi pyöriä. En tiedä, minkä kokoinen päiväkoti, mutta keskisuuressakin on helposti satoja vakinaisia hakijoita joilla omat toiveensa ja ongelmansa. Muista ne nyt sitten!
Vähän armollisuutta sinultakin inhimillisille sattumille.
Höpö höpö.