Lue keskustelun säännöt.
Kiinniriippuvat yksinäiset ärsyttää - 40 puhelua päivässä kaverilta
05.05.2017 |
Eräille ei riitä ihan ylimalkainen ystävyys:
huippuseurallinen kaverini soittelee minulle väh. 5 kertaa päivässä, joskus kymmeniä kertoja. Mitään asiaa hänellä ei ole, hän vain huokailee miten on yksinäinen ja tulenko heille kahville/ kaupungille käymään/ kylläpä on kaunis ilma ja hölön pölön.
Vastasin aiemmin joka kerta puhelimeen,
mutta minua on alkanut ahdistaa suunnattomasti jatkuva soittelu ja seuran kärttäminen. Tälle ei mikään riitä, hän soittelee muillekin koko ajan ja tapaa joka päivä jonkun kaverinsa, vaikka on jo keski-ikäinen nainen. (tunnettu vuoden ajan)
Toinen hyväkäs on nyt myös aloittanut pommittamisen,
täällä on epätoivojono!
Tämä toinen seurallinen mutta yksinäinen on työtön, erittäin energinen mies. Hän ei ole kiinnostunut minusta naisena, onneksi,
vaan kärttää vain juttuseuraa. (lapsuudenystävä).
Nämä riippakivet häiritsevät joka päivä. Tutustutin heidät toisiinsa - eivät tule toimeen keskenään.
Oikein pahaa tekee, kun vastaan etten nyt jaksa, kun molemmat soittelevat ja mesettävät,
että tuovat mitä vaan herkkuja ja vaukka rahaa, jos saavat tulla hakemaan minut johonkin - tai ihan vaan tänne kylään, "En minä ole kauan",
ja sitten kuitenkin roikuttaisiin täällä 5 tuntia.
Onko muilla yksinäisiä, yliseurallisia riippakiviä ovikellossa roikkumassa?
Kun nautin tästä illasta ihan näin:
yksin kotona, musiikki hiljaisella ja yksi drinkki, en halua muuta. Myöhemmin sauna ja hyvä kirja, ei lainkaan ihmispuhetta.
Jos haluan käydä jossain viikonloppuna, haluaisin täsmäseuraa: siis ihan sen pari- kolme tuntia, minkä jokin meno kestää. Tuntikausien roikkuminen yhdessä monta kertaa viikossa ja jatkuva soittelu on minusta outoa yli 2-kymppisillä,
saati 4-kymppisillä mitä me jo olemme.
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
olispa mukava kun olis kavereita.
Sinulla on liian korkeat kriteerit.
Hyväksy myös hiukan eri-ikäiset ja -näköiset, niin saat ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnetko oikeasti ylemmyyttä ja tarvetta haukkua selvästi yksinäisiä ja masentuneita ihmisiä?
Mitäänhän et muuta voi kun yrittää ymmärtää.
Sinä et tässä ole se joka voi huonosti.
Älä vastaa
Huh, kuulostaa jo hieman häiriintyneeltä. Ei kunnioita kyllä pätkään toisen rajoja, jos soittelee monta kertaa päivässä. Pystyisitkö puhumaan näille suoraan, että nautit heidänn seurastaan mutta haluat olla myös yksin. Ja kun olet yksin niin et vastaa puhelimeen tms.
On myös kokemusta tollasesta, että melkeinpä koko päivä pitäisi aina varata tapaamiseen, vaikka asutaan lähellä. Miellän tollaset koko päivän hengailut ehkä enemmän nuoruuteen. Välillä tietysti kiva nähdä pidempään mutta, jos jo tietää, että esim. kahvittelut tarkoittavat puolen päivän hengailua. Niin onhan se raskasta.
Enkä myöskään hyväksyisi tollasta valitusta yksinäisyydestä, jonka varjolla kärtetään tapaamisia, saaden aikaan syyllisyydentunto toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Tunnetko oikeasti ylemmyyttä ja tarvetta haukkua selvästi yksinäisiä ja masentuneita ihmisiä?
Mitäänhän et muuta voi kun yrittää ymmärtää.
Sinä et tässä ole se joka voi huonosti.
Älä vastaa
En ole ap mutta missä hän on muka haukkunut yksinäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Huh, kuulostaa jo hieman häiriintyneeltä. Ei kunnioita kyllä pätkään toisen rajoja, jos soittelee monta kertaa päivässä. Pystyisitkö puhumaan näille suoraan, että nautit heidänn seurastaan mutta haluat olla myös yksin. Ja kun olet yksin niin et vastaa puhelimeen tms.
On myös kokemusta tollasesta, että melkeinpä koko päivä pitäisi aina varata tapaamiseen, vaikka asutaan lähellä. Miellän tollaset koko päivän hengailut ehkä enemmän nuoruuteen. Välillä tietysti kiva nähdä pidempään mutta, jos jo tietää, että esim. kahvittelut tarkoittavat puolen päivän hengailua. Niin onhan se raskasta.
Enkä myöskään hyväksyisi tollasta valitusta yksinäisyydestä, jonka varjolla kärtetään tapaamisia, saaden aikaan syyllisyydentunto toiselle.
Aivan. Seurankaipuu ja jatkuva yhdessäolo kuuluu nuoruuteen.
Olen päätellyt heidän elävän jotain vaihetta - lähestyvä viidenkympin villitys? - joka saa jotkut ostamaan prätkän,
jotkut matkustelemaan, eroamaan, hengaamaan kavereiden kanssa niinkuin silloin nuorena...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ap:lla puhelinriippuvuus? Minä en ainakaan vastailisi noin moneen turhaan puheluun samalta tyypiltä.
Vierailija kirjoitti:
Tunnetko oikeasti ylemmyyttä ja tarvetta haukkua selvästi yksinäisiä ja masentuneita ihmisiä?
Mitäänhän et muuta voi kun yrittää ymmärtää.
Sinä et tässä ole se joka voi huonosti.
Älä vastaa
Eivät ole kyllä pätkääkään masentuneita vaan hyvinkin pirteitä ja aloitekykyisiä.
Tunnen itseni hitaaksi erakoksi heidän seurassaan.
-ap
Vastaanpas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nämä kaksi ovat ihan oikeasti sinulle hyviä ystäviä niin eikö teillä pitäisi olla niin läheiset välit että voit sanoa suoraan että nyt riittää. Väännä ihan rautalangasta että sinulle ei voi soittaa monta kertaa päivässä, kylään voi tulla joskus jos osaa myös lähteä pois ym. Sanot että tarvitse omaa rauhaa että jaksat pyörittää omaa arkeasi.
Jos ystävät suuttuvat niin ei voi mitään sillä eihän tuo voi jatkua koska pian pimahdat oikeasti ja sitten tulee turhan rumaa tilitystä. Pidä omat rajasi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, kuulostaa jo hieman häiriintyneeltä. Ei kunnioita kyllä pätkään toisen rajoja, jos soittelee monta kertaa päivässä. Pystyisitkö puhumaan näille suoraan, että nautit heidänn seurastaan mutta haluat olla myös yksin. Ja kun olet yksin niin et vastaa puhelimeen tms.
On myös kokemusta tollasesta, että melkeinpä koko päivä pitäisi aina varata tapaamiseen, vaikka asutaan lähellä. Miellän tollaset koko päivän hengailut ehkä enemmän nuoruuteen. Välillä tietysti kiva nähdä pidempään mutta, jos jo tietää, että esim. kahvittelut tarkoittavat puolen päivän hengailua. Niin onhan se raskasta.
Enkä myöskään hyväksyisi tollasta valitusta yksinäisyydestä, jonka varjolla kärtetään tapaamisia, saaden aikaan syyllisyydentunto toiselle.
Aivan. Seurankaipuu ja jatkuva yhdessäolo kuuluu nuoruuteen.
Olen päätellyt heidän elävän jotain vaihetta - lähestyvä viidenkympin villitys? - joka saa jotkut ostamaan prätkän,
jotkut matkustelemaan, eroamaan, hengaamaan kavereiden kanssa niinkuin silloin nuorena...
Enpä nyt sanoisi, että seurankaipuu sentään kuuluu nuoruuteen. Mutta ehkä sinkut olivat sitten vaikka keski-ikäisiä niin tarrautuvat herkemmin kavereihin. Hakevat ehkä sitä jatkuvaa yhdessäoloa mitä normaalisti saisi siltä kumppanilta. Mutta ehkä siinä kohtaa pitäisi olla pieni itsetutkiskelun paikka ja ymmärtää, että se on jo ripustautumista ja riippuvuutta. Harvalla aikuisella on kuitenkaan aikaa tai energiaa hengata kavereiden kanssa aina errallaan koko päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tollanen "olen niin yksinäinen, nähdäänkö?" On jo mielestäni tietynlaista manipulointia. Vedotaan siihen omaan yksinäisyyteen niin ettei toinen kenties kehtaa kieltäytyä tapamisesta.
Siinä ei ole mitään väärää, jos tykkää viettää aikaa kavereiden kanssa "niin kuin nuorena"... Siis hengata tuntikausia ilman ajantajua, jutella yömyöhään... Mutta pitää löytää sellainen kaveri, joka kaipaa samanlaista ystävyyssuhdetta. Kyllähän aikuisen pitää ymmärtää se, että on sellaisia ihmisiä, jotka kaipaavat omaa rauhaa ja töiden jälkeen mieluiten latailevat akkuja kotona ilman ainaista seuraa. Oikeastaan normaalin aikuisen pitäisi tämä ymmärtää sanomattakin ja ymmärtää myös olla loukkaantumatta siitä. Useinhan sitten käy niin, jos toinen selittää että kaipaa välillä omaa rauhaa, niin loukkaannutaan ja laitetaan välit poikki. Harmillista, mutta joskus välttämätöntä. Parasta on kuitenkin aina yrittää positiivisen kautta ensin... Siis tyyliin "kiva kun soitit, mutta mä nyt vaan oon tämmönen että tykkään välillä olla yksikseni ja latailla akkuja" eikä esim "miks sä oot tuollainen että soittelet koko ajan" jne.
olispa mukava kun olis kavereita.