Hoitoalan hyvä puoli, jotka kaikki eivät tiedosta

Kaikki valitsee itselleen parhaan tien. Kiva jos ap on löytänyt onnen, vaikka ei meidän muiden korvaan kovin palkitsevalta ja merkitykselliseltä elämältä kuulostakaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen onnellisempi hyvin toimeentulevan miehen kanssa kuin jonkun, jolla on aina "matti kukkarossa". Yksin jos asuisin, niin hädin tuskin olisi sairaanhoitajana varaa asua pk-seudulla keskustassa, vaan jossain Kontulan vuokralähiössä. Pystyn säästämään kunnolla, sijoittamaan rahojani ja voin oikeasti nauttia elämästä. Parhaillaan suunnitellaan kesälomareissua ja meillä ei tarvitse miettiä jokaista euroa.:) Panostus hoitajan opinnoille voi olla parhaimmillaan kannattava sijoitus.;)

-Ap

Ilman hoitajan koulutusta olisit saattanut hankkia vielä enemmän ottamalla mies asiakkaita maksua vastaan hotelleissa ym.

Eräänä päivänä miehesi kyllästyy sinuun ja laittaa sinut kierrätykseen ja . rahastaminen seksistä menee tosi vaikeaksi. Avioehtosi mukaisesti joudut lähtemään tyhjätaskuna kierrätykseen ale tuotteena.

Niinkö se on, että rikkaan miehen kanssa ei voi olla aidosti onnellinen? Jos minun pitäisi valita rikkaan ja ei niin rikkaan väliltä, oletuksena, että olisin yhtä onnellinen molempien kanssa, niin kyllä mä sen paremmin toimeentulevan valitsisin.

Tuttavani, sh, ollut jo pidempään naimisissa lääkärin kanssa, Pelko perseessä koko ajan, että ukko löytää nuoremman. Suoraan sanottuna niin ruma ukko, että ei edes pimeässä pysty katsomaan ja puhetyyli sitä luokkaa, että puliukotkin vaikuttaa aatelisilta. Mutta makunsa kullakin.

Vierailija kirjoitti:

Niinkö se on, että rikkaan miehen kanssa ei voi olla aidosti onnellinen? Jos minun pitäisi valita rikkaan ja ei niin rikkaan väliltä, oletuksena, että olisin yhtä onnellinen molempien kanssa, niin kyllä mä sen paremmin toimeentulevan valitsisin.

Tottakai voi olla, tuskin sitä kukaan kieltää! Mutta ihminen on pahasti hukassa, jos raha on se merkitys ja onni elämässä. En usko, että kuolinvuoteella jää eletystä elämästä hyvä fiilis.

Minä olen nuori ja nätti ja opiskelen lähihoitajaksi (tarkoitus jatkaa tästä eteenpäin). Tosin ei kyllä vähempää voisi kiinnostaa miestarjonta - teen tätä puhtaasta halusta ja kutsumuksesta. Haluan tehdä työtä, jolla on tarjota minulle henkistä tyydytystä, fyysisen tyydytyksen hankin sitten muualta jos niikseen tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinkö se on, että rikkaan miehen kanssa ei voi olla aidosti onnellinen? Jos minun pitäisi valita rikkaan ja ei niin rikkaan väliltä, oletuksena, että olisin yhtä onnellinen molempien kanssa, niin kyllä mä sen paremmin toimeentulevan valitsisin.

Tottakai voi olla, tuskin sitä kukaan kieltää! Mutta ihminen on pahasti hukassa, jos raha on se merkitys ja onni elämässä. En usko, että kuolinvuoteella jää eletystä elämästä hyvä fiilis.

Niin, mutta vaikka haluaakin hyvin toimeentulevan miehen, ei se automaattisesti tarkoita, että raha on ainoa onnen tuoja elämässä. Itse elin lapsuuden perheessä, jossa raha oli tiukilla ja se vaikutti negatiivisesti ilmapiiriin, kun äitiä stressasi saako laskut laskettua. Itse tulen onnelliseksi pienistä arkisista asioista, mutta siitä huolimatta haluan tulevan puolisoni olevan hyvin toimeentuleva.

Missä henkilökunnan juhlissa?Ei meillä päin ikinä järjetetä firman bileitä,ihan saa osastolla tarpeeksi juosta lääkäreiden perässä muutenkin.

Opiskelin labrahoitajaksi, koska olin kiinnostunut alasta, en sen takia, että jos joku lekuri sattuis kierrolla, koulutuksessa, kokouksessa tai juhlissa iskemään. Mutta tavotteesa kullakin.

Täytyy kyllä sanoa että jokainen euro joka tähän talouteen tulee, on tarpeen. Mies tekee ihan normaalia 8-16 vastaanottoa tkssa, niin ei tässä erityisen leveästi elellä. Toki tulot miehellä keskivertoa korkeammat, mutta mun paska palkka kompensoi.

T. Sairaanhoitaja, lääkärin vaimo

Vierailija kirjoitti:

Minä en todellakaan kävisi töissä ellei olisi pakko. Sen verran raskasta ja alipalkattua tämä työ on. Olisi sille ajalle kivempaakin tekemistä.

Tosin en usko ap:n tarinaa. En itse edes tunne ketään hoitajaa, jolla olisi lääkärimies. Lääkäreillä on tosiaan useimmiten lääkäripuoliso. Tai ainakin puolisolla on jokin muu korkeakoulutus.

Tjaa.. minä työskentelen leikkausosastolla sairaanhoitajana. Sairaanhoitajakollegoistani kaksi on naimisissa lääkärin kanssa. Ja meidän kirurgeista kolmella on sairaanhoitaja vaimonaan. Nämä em. eivät siis ole keskenään naimisissa vaan aviopuolisot ovat eri työpaikoilla. Ja yhdella kohta eläkkeelle jäävällä kirurgilla on pitkä avioliitto takanaan lähihoitajan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on selvä provo. Ei pidä kommentoida eikä mennä mukaan.

Jep, sairaanhoitajiltakin vaaditaan ymmärrettävää kirjoitustaitoa, ks otsikko! Huoh

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on selvä provo. Ei pidä kommentoida eikä mennä mukaan.

Jep, sairaanhoitajiltakin vaaditaan ymmärrettävää kirjoitustaitoa, ks otsikko! Huoh

Täh

Minä olen itsekin hyvin toimeentuleva, kuten myös puolisoni. Todennäköisesti elintasommekin on heittämällä parempi. Jos ero tulisi, niin jatkaisin mukavaa elämääni silti, ehkä voisin ottaa jonkun harmittoman ja pienipalkkaisen hoitsupojan sitten ilokseni, kunnes kyllästyisin.

Lääkärit, ja varsinkin kirurgit on yleensä todella outoja ja rasittavia tyyppejä, en tunne yhtä ainutta, jonka kanssa jaksaisin edes rahasta olla.

Vierailija kirjoitti:

Lääkärit, ja varsinkin kirurgit on yleensä todella outoja ja rasittavia tyyppejä, en tunne yhtä ainutta, jonka kanssa jaksaisin edes rahasta olla.

😂

Vierailija kirjoitti:

Olen onnellisempi hyvin toimeentulevan miehen kanssa kuin jonkun, jolla on aina "matti kukkarossa". Yksin jos asuisin, niin hädin tuskin olisi sairaanhoitajana varaa asua pk-seudulla keskustassa, vaan jossain Kontulan vuokralähiössä. Pystyn säästämään kunnolla, sijoittamaan rahojani ja voin oikeasti nauttia elämästä. Parhaillaan suunnitellaan kesälomareissua ja meillä ei tarvitse miettiä jokaista euroa.:) Panostus hoitajan opinnoille voi olla parhaimmillaan kannattava sijoitus.;)

-Ap

Aika moni nai raha(st)a ja pysyy naimisissa rahan vuoksi. Jotkut kutsuu sitä avioliitoksi, toiset pros....ioksi. Sama asia, toisessa vaihtoehdossa vain asutaan muodollisesti samassa taloudessa.

En tunne ainuttakaan hoitajaa, joka seurustelisi tai olisi avioliitossa lääkärin kanssa. Mitä lääkärit edes näkisi hoitajassa? Lyhyempi koulutus, matala sivistystaso + monet lihavia. Lääkärinaisista monet ovat hoikkia ja kauniita. On varaa pitää ulkonäöstään ja terveydestään huolta.

Mitäs jos onkin miehelle vähän kovemmat vaatimukset kuin isot tulot? Pitkä ja komea, huumorintajuinen, keskustelu taitoinen ja sosiaalisesti älykäs, kohtelias, kätevä ”handy man” monessa asiassa, lapsirakas, ja sitten vielä pitää olla ”se jokin” mitä ei voi määritellä, mutta pitää ehdottomasti olla että herättää kiinnostuksen. Eipä taida enää niin helppoa ollakaan. Sitten jos tuollainen sattuisi löytymään niin vielä se että kiinnostus olisi molemminpuolista, ja mies pysyisi sitten uskollisena... minä en ainakaan ainoata elämääni uhraisi tyytymällä mieheen pelkästä rahasta! Never ever! Haluan aitoa rakkautta, se on tärkeintä! Sitä ei rahalla voi korvata!

Vierailija kirjoitti:

Missä henkilökunnan juhlissa?Ei meillä päin ikinä järjetetä firman bileitä,ihan saa osastolla tarpeeksi juosta lääkäreiden perässä muutenkin.

Tämä! En ole vielä missään tällaisia bileitä kokenut vaikka usealla eri osastolla olen työskennellyt. Ja sanottakoon vielä että jos niitä kirurgeja ajattelen keitä työni kautta tunnen, niin en kyllä huolisi ketään heistä! En vaikka olisivat miljonäärejä!