Lue keskustelun säännöt.
Olen nainen, joka ei siedä läheisyyttä
05.05.2017 |
En voi kuvitellakaan seurustelevani. En kerta kaikkiaan kestä koskettelua, minua alkaa ällöttää ja haluan äkkiä tilanteesta pois. Outoa on kuitenkin, että voin harrastaa seksiä yhden yön jutun kanssa, kunhan ei jäädä sen jälkeen samaan sänkyyn makoilemaan. Seksiä harrastaakseni ihmisen täytyy muutenkin olla itselleni vieras eikä tunnesidettä saisi välillemme syntyä. En ole koskaan kuullut kenestäkään samanlaisesta naisesta, olisikohan täällä?
En siis muutenkaan tykkää kosketella ketään ihmistä, kuten halata ystävää. Lisäksi tarvitsen valtavasti omaa tilaa muutenkin, eli en halua enkä pysty asua saman katon alla yhtään kenenkään kanssa. Olen ollut aina tällainen, mutta vasta aikuisiällä tajunnut, että olen todellinen friikki. Osaako kukaan sanoa mikä minua vaivaa ja on aina vaivannut?
Kommentit (15)
Tämä on klisee, mutta kyllähän tuo lapsuuden kiintymyssuhteisiin palautuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on varmaan kumppani? Kuten kaikilla naisilla.
Ei todellakaan, sinkku olen ollut koko ikäni. Suhteita minuun on kyllä yritetty solmia, mutta olen aina lähtenyt karkuun.
Minullakin tulee mieleen, että vanhemmst eivät halanneet taikka läheisyys oli lapsuudenkodissa jotenkin vastenmielistä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on klisee, mutta kyllähän tuo lapsuuden kiintymyssuhteisiin palautuu.
Voisitko selittää tarkemmin? Minulla oli ihan rakastava perhe ja sylissä olisi pidetty ja halailtu jos olisin halunnut.
Onko sulla jotain muita "erikoisuuksia"? Autistisia piirteitä tai jotain. Tai aistiherkkyyttä. Mikset voisi toisaalta vain olla sellainen... Itse en kanssa tykkää kosketella esim. kavereiden kanssa. Seurustellut kyllä olen, ja pystyn läheisyyteen, mutta mieluiten siis vain niiden kanssa joiden kanssa on myös jotain seksuaalista. Lapsena tulin hyvin toimeen äidin kanssa, mutta olin hyvin itsenäinen enkä kaivannut muistaakseni juurikaan kosketusta. En tunkenut syliin tai sellaista. Luulen, että se on vaan luonteelleni tyypillistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko tosi äärimmäisesti introvertti.
Tai onko tuntoaistisi niin ylivirittynyt, että se saa läheisyydestä liikaa stimulaatiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on klisee, mutta kyllähän tuo lapsuuden kiintymyssuhteisiin palautuu.
Voisitko selittää tarkemmin? Minulla oli ihan rakastava perhe ja sylissä olisi pidetty ja halailtu jos olisin halunnut.
Juuri samoin sanoin kuvaisin omaakin lapsuuttani. Minullakin on sellainen lapsuustarina, että en vain koskaan halunnut olla sylissä. Mutta toinen puoli tarinasta on se, että vanhempani eivät ehkä osanneet aivan kaikkiin tarpeisiini vastata. Myös tavalliset hyvät vanhemmat voivat toimia noin. Herkät lapset vaikuttuvat niin helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekana tulis tosiaan mieleen kodin kasvatusilmapiiri ja kiintymyssuhteet. Toiseksi aistiyliherkkyysasiat tms. kumpaakin itsekin hieman ymmärrän. Tosin kolmenkympin jälkeen muuttunut VALTAVASTI. Sitkeän, ihanan puolison ja lapsikatraan ansiota. Edelleen jäänteenä se että en mielellään halaile esim. kavereita, pitää ihan tietoisesti yrittää ja sitten huomaan että esim. lapsen halaamisesta tulee hyvänolontunne. Vauvat ovat olleet käänteentekevä. Lisäksi on helpotus että puoliso on erilainen ja sille on aina ollut helppoa pitää lapsia sylissä ja halata.
Minulla on sama juttu. Jotenkin mukavalta tuntuu tietää että en ole ainoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla jotain muita "erikoisuuksia"? Autistisia piirteitä tai jotain. Tai aistiherkkyyttä. Mikset voisi toisaalta vain olla sellainen... Itse en kanssa tykkää kosketella esim. kavereiden kanssa. Seurustellut kyllä olen, ja pystyn läheisyyteen, mutta mieluiten siis vain niiden kanssa joiden kanssa on myös jotain seksuaalista. Lapsena tulin hyvin toimeen äidin kanssa, mutta olin hyvin itsenäinen enkä kaivannut muistaakseni juurikaan kosketusta. En tunkenut syliin tai sellaista. Luulen, että se on vaan luonteelleni tyypillistä.
Joo, erikoisuuksia löytyy kyllä. En kuitenkaan ole autisti, kun sitä on testattu ja asperger-diagnoosissa jäin rajalle. Kieltämättä jokaisessa aistissa on yliherkkyyttä.
Et ole ainoa, mulla on tota samaa, muttei ehkä ihan noin korostetusti.
En halaile lapsiani (ovat nyt nuoria aikuisia), paitsi jos he itse tulevat halaamaan. En tykkää nukkua kenenkään vieressä, samassa sängyssä. Istun sohvalla mieluiten yksin, niin ettei kenenkään vartalo kosketa itseäni.
Lasten ollessa vauvoja, tykkäsin imettää, halia ja pusia heitä, mutta se loppui heti, kun kasvoivat taaperoikäiseksi :(
Seksistä pidän, mutten ap:n tapaan makoilusta sängyssä seksin jälkeen. En myöskään välitä kiehnata kenenkään vieressä.
N46
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko tosi äärimmäisesti introvertti.
Tai onko tuntoaistisi niin ylivirittynyt, että se saa läheisyydestä liikaa stimulaatiota.
Joo näin se taitaa olla, nämä kaksi yhdistettynä. Ylipäätään toisen ihmisen (vaikka olisi perhettä tai ystävä) pelkkä oleminen liian pitkään samassa tilassa saa ylikuormittumaan.
M.s kirjoitti:
Ekana tulis tosiaan mieleen kodin kasvatusilmapiiri ja kiintymyssuhteet. Toiseksi aistiyliherkkyysasiat tms. kumpaakin itsekin hieman ymmärrän. Tosin kolmenkympin jälkeen muuttunut VALTAVASTI. Sitkeän, ihanan puolison ja lapsikatraan ansiota. Edelleen jäänteenä se että en mielellään halaile esim. kavereita, pitää ihan tietoisesti yrittää ja sitten huomaan että esim. lapsen halaamisesta tulee hyvänolontunne. Vauvat ovat olleet käänteentekevä. Lisäksi on helpotus että puoliso on erilainen ja sille on aina ollut helppoa pitää lapsia sylissä ja halata.
Tähän täytyy lisätä että esikoisessa olen huomannut samoja piirteitä, jotka menisivät jonkinlaisen aistiyöiherkkyyden piikkiin. Hakee periaatteessa stimulaatiota arjessa, esim. herkut tai tekemiset, "pitäisi tuntua joltain", mutta samalla rasittuu melusta ja välttelee esim. kosketusta. MUTTA kiva ylläri on ollut että murkkuiän kynnyksellä alkanut halailla. Onkin sitkeästi ja tietoisesti keskitytty puolison kansss tähän läheisyysasiaan. Ajateltu että hän vain tarvitsee erilaista tukea. On myös sellainen tuntuma että läheisyysvaje (vaikka sitä ei läheisyyttä ei kaipaisikaan) altistaa riippuvuuksille ym. vähintään lohtusyömiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla jotain muita "erikoisuuksia"? Autistisia piirteitä tai jotain. Tai aistiherkkyyttä. Mikset voisi toisaalta vain olla sellainen... Itse en kanssa tykkää kosketella esim. kavereiden kanssa. Seurustellut kyllä olen, ja pystyn läheisyyteen, mutta mieluiten siis vain niiden kanssa joiden kanssa on myös jotain seksuaalista. Lapsena tulin hyvin toimeen äidin kanssa, mutta olin hyvin itsenäinen enkä kaivannut muistaakseni juurikaan kosketusta. En tunkenut syliin tai sellaista. Luulen, että se on vaan luonteelleni tyypillistä.
Joo, erikoisuuksia löytyy kyllä. En kuitenkaan ole autisti, kun sitä on testattu ja asperger-diagnoosissa jäin rajalle. Kieltämättä jokaisessa aistissa on yliherkkyyttä.
Ap, et ole friikki, eikä sinun lapsuudessasi todellakaan ole välttämättä mitään vikaa! Palstan kyökkipsykologit nyt taas ovat vauhdissa tässä ketjussa, mutta sinä itse tiedät kyllä, miten asiat ovat.
Autismikirjo ei ole joko tai. Se on jatkumo, jana jonka toisessa päässä on huippusosiaalinen ja toisessa ääripäässä puhumaton autisti.
Sinulla saattaa hyvin olla jotain, joka lapsilla on ainakin aiemmin johtanut diagnoosiin "piirteitä aspergerista".
Eli et ole selvästi autismikirjolainen, mutta hilkulla. Kuten itsekin sanoit, olet rajatapaus.
Ei kannata masentua, kaltaisiasi on paljon, ja miehissä varsinkin.
Miehistä jopa viitisen prosenttia on sinunlaisiasi, ja olisit heille oikea kultakimpale parisuhteeseen.
Eli vaikka et kykenisi elämään parisuhteessa normihemmon kanssa, joka haluaa halailla ja nukkua kyljessäsi ja oleilla viikonloput tiiviisti yhdessä - niin on olemassa paljonkin miehiä, jotka haluavat seksiä ja kumppanuutta, mutta myös omaa aikaa ja fyysista rauhaa.
Meistä ns. normaaleistakin jokainen on omanlaisensa sen suhteen, miten paljon kaipaa kosketusta ja halailua. Minä en kaipaa oikeastaan juuri lainkaan, mutta en nyt sentään inhoa kosketusta. Ja juu ei ole minunkaan lapsuudessani "luurankoja kaapissa", enkä ole asperger itse, vaikka lapseni onkin.
Sinulla on varmaan kumppani? Kuten kaikilla naisilla.