Jos ajattelet elämääsi tähän asti, onko saldo positiivinen vai negatiivinen? Onko ollut enemmän hyviä asioita/hetkiä

En nyt jaksa kaivaa esiin kaikkia niitä vuosien varrella kertyneitä vihkoja, joihin olen merkannut kaikki hyvät ja huonot tapahtumat. Ja siinähän olisi ihan hirveä laskeminenkin.

Sanoisin että 50/50. Surkea lapsuus ja nuoruus mutta omaan kotiin muutettua olen ollut suurinpiirtein onnellinen. Vielä muutama vuosi niin ollaan plussan puolella.

Viime vuodet ovat olleet sen verran onnettomia että saldo alkaa mennä kovaa vauhtia miinukselle. Parikymppisenä olin ihan suht onnellinen ja pienenä lapsena, teinivuodet oli aika vaikeita.

Olen optimisti. Joten plussalla ollaan huolimatta rankoista kokemuksista

Huomattavasti enemmän negatiivista. Tulevaisuus on osittain epävarma (aina tietenkin), pyrin vaikuttamaan siihen sen minkä voin.

Helpommalla olisin päässyt, kun en olisi syntynytkään.

Vierailija kirjoitti:

Olen optimisti. Joten plussalla ollaan huolimatta rankoista kokemuksista

Näin mäkin koen. Olen iloinen asenteestani (no vittu mistä en olisi iloinen :D ). Lisäksi ajattelen, että niitä huonoja kokemuksia mahtuu, ja kuuluu jokaisen elämään, ja vaikka ne minulle ovat tietysti olleet poikkeuksellisen rankkoja, koska juuri minä ne olen kokenut, niin en ole mitenkään mielessän glorifioinut menneisyyttäni, enkä oikeuta mitään sen varjolla. Muilla on muita huonoja kokemuksia, minulla nämä omani. 

Plussan puolella ollaan, vaikka en ole elämässä helpolla päässytkään. Äitin kuolema ollut tähän asti elämäni kamalin kokemus. Parhaimmat kokemukset omien lasten syntymä. Heidän ansiostaan elämä on ihanaa.

90% kokemuksista ollut positiivisia ja 10% sellaista, että olisi voinut mennä toisin. Enimmäkseen oon tosi tyytyväinen, ja on hyvä ettei kaikki aina mene täydellisesti, ja elämässä on erilaisia muistoja. Osaan nykyään ottaa rauhallisemmin ja vältän epämukavia tilanteita. Lähenen kolmeakymppiä, ja tuntuu kivalta tulla vanhemmaksi :)

Pelkkää paskaa alusta loppuun.

Positiivinen. Mun elämä on oikeastaan ollu suhteellisen helppoa ja kaikki mennyt niinkuin suunniteltu. 

30-vuotiaaksi olin suht koht onnellinen mutta sitten sairastuin, ensin yhteen ja myöhemmin pariin muuhunkin parantumattomaan sairauteen. Tulevaisuus tuntuu aika onnettomalta,  terveys ei ainakaan ole menossa paremmaksi, eniten pelottaa se että tuleeko edes kohtuullisen hyviä aikoja enää ollenkaan.

Aika paljon negatiivista ja aika vähän sellaista normaalien ihmisten onnea. Onneksi olen aika resilientti ja vähään tyytyväinen, joten olen osannut sulkea silmät pahalta ja iloita sellaisistakin asioista, joita joku toinen pitäisi ankeana. 

Positiivista enemmän. Kaikkien elämään mahtuu surua ja vastoinkäymisiä mutta pakko jatkaa eteenpäin.

pskaahan tää on ollu mutta parempaan suuntaan menossa kun pääsen syksyllä opiskelemaan toiselle puolelle Suomea ja katkaisen välit koko sukuun

0-5 v hyvää

6-8 v pahaa

9-11v hyvää

12-25 v pahaa

25-36 v hyvää

36 - 42 v pahaa

Aika puoliksi menee.

0-23v paskaa

aika paskasti menee

Negatiivista on kieltämättä ollut paljon enemmän. Ei tullut ehkä niitä parhaita kortteja jaossa ja syystä tai toisesta on omat yritykset vetäneet tasaisesti vesiperää. Mutta optimistisesti suhtaudun tulevaisuuteen. Jatkossa osaan valita paremmin sekä rakkaudessa että uralla. Ehkä mun elämä onkin tuhkimotarina :)

Riippuu näkökulmasta. Koulukiusaamista, rankat ja yksinäiset teinivuodet, jolloin tukea ei saanut perheeltäkään, alkoholiongelmaa, loppuunpalaminen, masennusta, elämänhallinnan ongelmia. Koko ajan kulissit pysyneet kutakuinkin kasassa. Toisaalta aikaisin löytynyt ihana kumppani ja kaunis koti, jossa viihdyn. Kunhan saan itseni viimeisimmästä sopasta ulos, jään varmaan plussan puolelle.

Negatiivista enemmän, vain pieniä ilonpilkahduksia seassa. Tulevaisuutta en uskalla edes ajatella. Parempi kun en edes olisi syntynyt.