Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä eksääni vaivasi?
04.05.2017 |
Tavatessamme hän otti jonkinlaisen auttajan roolin: pyrki auttamaan ja lohduttamaan aina tarvittaessa. Toisaalta hän saattoi olla passiivis-aggressiivinen, esimerkiksi suuttui pikkuasioista, murjotti ja piti mykkäkoulua. Oli mustasukkainen ilman syytä. Tunnettuamme muutaman viikon hän sanoi olevansa rakastunut minuun ja loukkaantui, kun en vastannut samoilla sanoilla.
Välillä meillä meni pitkiä aikoja hyvin. Tosin kerran hän murjotti ja kun kysyin syytä, hän sanoi että häntä ärsyttää, kun hän joutuu olemaan suhteessa "sellainen isähahmo". Se tuli aivan puskista. Kyllä, suhteemme alussa minulla oli paljon ongelmia, ja tukeuduin häneen, ehkä liikaakin. Mutta hän myös itse otti sellaisen auttajan roolin ja välillä puuttui asioihini liikaakin. Sitten yhtäkkiä, kun minulla meni paremmin enkä tukeutunut häneen enää yhtä paljon, hän sanoi tuon loukkaavan ja inhottavan isähahmo-jutun.
Muistan, että aivan alussa, tutustumisvaiheessa hän yhtäkkiä ilmoitti, ettei haluakaan jatkaa tai ettei suhde onnistu. Tiedustelin syytä ja sanoin, että haluaisin kyllä tuntea hänet ainakin kaverina. Vastaus: "Naiset haluaa musta aina vain kaverin! Ikinä en kelpaa kenellekään!" Wtf? Jatkoimme tapailua kuitenkin, vaikka jälkikäteen ajateltuna noin mielipuolisen kommentin jälkeen minun olisi ehkä pitänyt häipyä.
Näistä tapahtumista on vuosia. Olikohan eksäni kilttimies?
Kommentit (14)
Olikohan sillä päällekkäisiä suhdevirityksiä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä seurustelen yleensä päälle 30-vuotiaiden kanssa ja aika moni on minua kohtaan suojeleva ja isähahmomainen, mutta ei mitenkään kuvottavalla tavalla kuitenkaan. Minusta se on ihan mukavaa, jos ei mene holhoukseksi sentään.
Vierailija kirjoitti:
Olikohan sillä päällekkäisiä suhdevirityksiä..
Jotenkin en usko. Hän oli jotenkin pakonomaisen suoraselkäinen, rehellinen ja "kunnollinen".
Luulen kuitenkin, että hän ei ollut tyytyväinen suhteeseemme (tai minuun) ja oli epävarma tunteistaan. Tuo epävarmuus näkyi sitten mustasukkaisuutena ja ailahtelevaisuutena.
- ap
Lukisin tästä tarinasta suuret odotukset siitä että vastaisit hänen kuvitelmaa etkä olisi oikea aito ihminen, jonka voisi sellaisenaan hyväksyä. Ehkä jotain kypsymättömyyttä eksälläsi?
Vierailija kirjoitti:
Lukisin tästä tarinasta suuret odotukset siitä että vastaisit hänen kuvitelmaa etkä olisi oikea aito ihminen, jonka voisi sellaisenaan hyväksyä. Ehkä jotain kypsymättömyyttä eksälläsi?
Joo, jotain sellaista varmaan.
Kun aloimme seurustella, hän oli valmistunut vähän aikaisemmin ja saanut hyväpalkkaisen työn. Minusta tuntuu, että hänellä oli kova tarve menestyä ja hänen mielestään asioiden kuului mennä tietyllä tavalla, myös ihmissuhteissa. Että ensin tavataan ja tutustutaan, sitten rakastutaan ja sanotaan se toiselle, toinen vastaa samalla tavalla jne. Ilmeisesti minun kanssani asiat eivät menneet hänen toivomallaan tavalla tai en ollut sellainen ihminen, jota hän etsi. Tosin tuskinpa hän tiesi sitä itsekään?
Kuten sanoin, noista tapahtumista on jo pitkä aika. Jostain syystä minulla on kuitenkin juuri nyt tarve pohtia noita juttuja, koska menin hänen vaatimuksistaan jotenkin sekaisin. Olin melko kokematon ja hyvin hämmentynyt.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo ailahtelu ja murjottaminen on minusta avainsana. Hänellä on huono itsetunto.
Palstalla myös törmäsin termiin epävakaa tai haastava persoonallisuus, kannattaa googlettaa.
Joka tapauksessa arvelen, että oli huomattavan vaikea ihminen, ja oli sinun onnesi että päättyi. Olisit voinut kilttinä ja epävarmana ihmisenä joutua vuosien kierteeseen koko ajan kävelemään munankuorilla, lepyttelemään ja hyvittämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olikohan sillä päällekkäisiä suhdevirityksiä..
Jotenkin en usko. Hän oli jotenkin pakonomaisen suoraselkäinen, rehellinen ja "kunnollinen".
Luulen kuitenkin, että hän ei ollut tyytyväinen suhteeseemme (tai minuun) ja oli epävarma tunteistaan. Tuo epävarmuus näkyi sitten mustasukkaisuutena ja ailahtelevaisuutena.
- ap
Tämä sinun kommentti kuulostaa kyllä uskottavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epävarma ja ailahtelevainen tässä on lähinnä aloittaja
hm... eikös tuo vaikuta ihan selvästi siltä että kiinnostus lopahtanut ja nyt yrität kehitellä tarinoita asian ympärille että itsellesi tulisi parempi olo?
Tekstin perusteella vaikuttaa siltä että tällä on paremmalla pojalla koska myöhemmin kyselee "miten menee", nyt väännät baarissa kävijäksi ja ties miksi tekstin perusteella.
Jotkut naikkoset kehittävät juttuja vaikka tapailuja ja vastaavaa on ollut 0 ms.; jopa roikutaan miehen peräsää vuosikausia ja ruikutetaan matkan päästä kun on saatu omaa tyhmyyttään siipeensä. mitä sosiaalisuutta sellainen on ja miten sellaisesta ahdistuneesta epätoivoisesta voi edes väkisin kiinnostua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
hm... eikös tuo vaikuta ihan selvästi siltä että kiinnostus lopahtanut ja nyt yrität kehitellä tarinoita asian ympärille että itsellesi tulisi parempi olo?
Tekstin perusteella vaikuttaa siltä että tällä on paremmalla pojalla koska myöhemmin kyselee "miten menee", nyt väännät baarissa kävijäksi ja ties miksi tekstin perusteella.
Jotkut naikkoset kehittävät juttuja vaikka tapailuja ja vastaavaa on ollut 0 ms.; jopa roikutaan miehen peräsää vuosikausia ja ruikutetaan matkan päästä kun on saatu omaa tyhmyyttään siipeensä. mitä sosiaalisuutta sellainen on ja miten sellaisesta ahdistuneesta epätoivoisesta voi edes väkisin kiinnostua?
Kyllä, hänen kiinnostuksensa lopahti. Niin käy elämässä usein. Pohdin vain sitä, mitähän hänen päässään mahtoi liikkua. Hän oli alussa se innokkaampi, oli tunnustamassa rakkauttaan melko pian (ja loukkaantui, kun en itse vastannut samoilla sanoilla). Hänen mukaansa minä olin hänelle "se oikea", mutta hän se loppujen lopuksi halusi erota. Minusta tuntuu, että hänellä oli vain kiire vakiintua ja siksi hän heitteli noita rakkaudentunnustuksia ja muita jo melko alussa.
Siinä ei ole mitään pahaa, jos käy silloin tällöin baarissa. Kännien ottaminenkin on ihan ok. Minua vain ihmetytti (ja samanaikaisesti ärsytti ja huvitti) se tekstiviesti: seurustelumme aikana hän ei oikein hyväksynyt sitä, että eksille tai samaa sukupuolta oleville tutuille viestitellään noin vain. Hän pyrki olemaan suoraselkäinen, oli tarkka kaikenmaailman periaatteista ja säännöistä. Viestin lähetysajankohta viittasi baari-iltaan ja humalatilaan. Olen melko varma, että selvinpäin hän ei olisi lähettänyt sellaista viestiä.
Jäin myös miettimään sitä, että eromme jälkeen hän oli ilmeisesti mennyt naimisiin melko pian. Mietin, mahtoiko hän olla onnellinen, katuiko hän kenties ratkaisuaan. Tuskin hän minun perääni haikaili, vaikka lähestyikin tekstiviestillä. Ehkä hän vain oli edelleen epävarma tunteistaan, kaipasi sinkkuutta tai jotain ihan toisenlaista elämää...
Nyt kirjoittaessani huomaan, että tätä asiaa kannatti pohtia. Ihmetykseni ja ärsytykseni muuttuikin jonkinlaiseksi myötätunnoksi eksää kohtaa - vaikka hän menestyi muuten elämässään, ilmeisesti tunnerintamalla hän oli melko hukassa. Ehkä hän ei edes tiennyt, millainen olisi hänelle sopiva kumppani.
- ap
Kuulostaa kyllä vähän kilttimieheltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttävä tyyppi. Hyvä, kun pääsit eroon.
Oliko mahdollisesti insinööri? Kuulostaa puisevalta tyypiltä, tulee Sipilä mieleen.
Alue: Aihe vapaa
Erosimme hänen aloitteestaan. "Jospa oltais vain kavereita." No, emme pitäneet kaveruutta yllä.
Puolisentoista vuotta eron jälkeen eksäni lähetti minulle tekstiviestin, jossa kyseli kuulumisiani ja sanoi ehkä haluavansa nähdä minut joskus. Kertoi olevansa naimisissa ja saaneensa lapsen. Viestin lähetysajankohta taisi olla perjantai- tai lauantai-ilta, joten varmaankin hän oli silloin baarissa ja kännissä.
- ap