Miksi työttömälle on nykyään mahdotonta hakea 4 työpaikkaan kuukaudessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei niitä itselle sopivia paikkoja ole tarjolla paljoa. Jossain voi töksähtää hankaliin työmatkoihin. Jossain voi tökkiä viikonloppu työ. Ei lapsille hoitopaikkaa, tai jos on, mahdoton yhtälö viedä ja hakea ja keretä töihin.

Itse en voisi jäädä nykyiseen työpaikkaan, jos tulisi puolisosta ero. Tässäkin olisi esteenä vain aika ja raha.

Jännä, mutta tosi.. ei olisi varaa käydä nyk. työpaikassa ilman puolisoa..

Sitten varmaan pitää muuttaa. Et kai tosissasi ajattele että noista syistä yhteiskunta elättää ihmisen koko elämän?

Minä en ainakaan kodistani mihinkään muuttais jos työttömäksi jäisin!!! Mun elämä ei ole sama asia kuin työn tekeminen. Teen töitä elääkseni, en elä tehdäkseni töitä.

Ei ole mitään ongelmaa lähettää periaatteessa samaa hakemusta vaikka 120 000 yritykseen. Toki hakemus on se yksi ja sama ja tiedot ja taidot osuu alta prosenttiin yrityksistä. Ja sitten jotkut viranomaiset vielä lukemaan nuo ja toteamaan nuo hakemukset tosissaan tehdyiksi - ai niin mä unohdin tän työllistävän vaikutuksen, tarvitaan paljon hakemuksien lukiojoita.

Nyt parissa päivässä täällä on kyllä näkynyt vain teidän työssäolevien ulinoita. Miksi työttömät sitä ja miksi työttömät tätä blaa blaa. ..

Vierailija kirjoitti:

MiäsHenkilö kirjoitti:

Määrä ei korvaa laatua. Varsinkin korkeakoulutetuille paikan sopivuus on hyvin tärkeä, koska työnantajat haistelevat motivaatiotasi erittäin tarkkaan. Ja pienikin epäily siitä, että saattaisit kyllästyä kyseisessä duunissa, pudottaa hyvin helposti jatkosta.

Miettikää sitä laatua sitten kun olette duunissa. Duunin voi aina vaihtaa!

Ja tämähän on yrittäjän kannalta oikea lottovoitto! Kerro mulle yksikin syy, miksi palkkaisin työntekijän, joka ei ole motivoitunut ja joka koko ajan hakee muuta duunia?

Hain syksyllä museon viikonloppuvalvojan paikkaa. Talvella työaika oli 4 tuntia lauantaina, kesällä museo on avoinna myös sunnuntaisin 4 tuntia. Hakijoita oli yli kymmenen eli vähän. Minä en päässyt edes haastatteluun. Minulla on kirjanpitäjän sekä muuta taloushallinnon työkokemusta melkein 30 vuotta. Olisin siihen työhön ollut täysin pätevä.

Tota noin, vääntäkääpä nyt rautalangasta, miksi työtön akateeminen ei voisi hakea (ja tehdä) työttömäksi jouduttuaan paremman puutteessa siivoushommia?

Olin opiskeluaikana siivoojana. Työt alkoivat päivän koulutuksella ja perehdytyksellä työhön. Ei tarvita mitään alan kokemusta.

Nykyisin olen lääkäri ja pidän itsestään selvänä, että jos jäisin työttömäksi eikä oman alan hommia olisi tarjolla, hakisin kaikkia mahdollisia töitä, joita suinkin olen kykenevä tekemään (kouluavustaja, lastenhoitaja, kaupan kassa, siivooja, ym).

Miksi yhteiskunnan ja muiden töitä paiskivien veronmaksajien pitäisi ottaa vastuu siitä, että juuri minun joskus valitseman alan töitä ei ole tarjolla tai että syystä tai toisesta minä en onnistu vakuuttamaan oman alani taidoilla saadakseni tai pitääkseni oman alani työpaikan? Miksi minulle pitäisi maksaa tyhjästä kuussa rahaa, jos on tarjolla töitä, joita kuitenkin pystyn tekemään ja joista pystyn itse ansaitsemaan rahaa elämiseen? Ei yhteiskunnalla ole varaa nirsoileviin työttömiin. Työ kuin työ pitäisi mielestäni ottaa vastaan, jos sen tekeminen pienellä perehdytyksellä onnistuu.

Vierailija kirjoitti:

Tota noin, vääntäkääpä nyt rautalangasta, miksi työtön akateeminen ei voisi hakea (ja tehdä) työttömäksi jouduttuaan paremman puutteessa siivoushommia?

Olin opiskeluaikana siivoojana. Työt alkoivat päivän koulutuksella ja perehdytyksellä työhön. Ei tarvita mitään alan kokemusta.

Nykyisin olen lääkäri ja pidän itsestään selvänä, että jos jäisin työttömäksi eikä oman alan hommia olisi tarjolla, hakisin kaikkia mahdollisia töitä, joita suinkin olen kykenevä tekemään (kouluavustaja, lastenhoitaja, kaupan kassa, siivooja, ym).

Miksi yhteiskunnan ja muiden töitä paiskivien veronmaksajien pitäisi ottaa vastuu siitä, että juuri minun joskus valitseman alan töitä ei ole tarjolla tai että syystä tai toisesta minä en onnistu vakuuttamaan oman alani taidoilla saadakseni tai pitääkseni oman alani työpaikan? Miksi minulle pitäisi maksaa tyhjästä kuussa rahaa, jos on tarjolla töitä, joita kuitenkin pystyn tekemään ja joista pystyn itse ansaitsemaan rahaa elämiseen? Ei yhteiskunnalla ole varaa nirsoileviin työttömiin. Työ kuin työ pitäisi mielestäni ottaa vastaan, jos sen tekeminen pienellä perehdytyksellä onnistuu.

Alkaa jo väsyttää tämä selittäminen: kun se ei ole itsestään selvää, että siivoamaan pääsee. Olen kokeillut. Olen hakenut myös kaupan kassalle. Sinne olisin voinut mennä ilmaiseksi (myymäläpäällikkö sanoi suoraan näin). 

Työpaikat ei pakkohaulla lisäänny. Mitä järkeä. Rasitan vaan työnantajia turhilla hakemuksilla. En sovellu kaikkiin töihin. Minulla on rajoituksia. Sopivia paikkoja ei aukee kovin usein.

Vierailija kirjoitti:

Tota noin, vääntäkääpä nyt rautalangasta, miksi työtön akateeminen ei voisi hakea (ja tehdä) työttömäksi jouduttuaan paremman puutteessa siivoushommia?

Olin opiskeluaikana siivoojana. Työt alkoivat päivän koulutuksella ja perehdytyksellä työhön. Ei tarvita mitään alan kokemusta.

Nykyisin olen lääkäri ja pidän itsestään selvänä, että jos jäisin työttömäksi eikä oman alan hommia olisi tarjolla, hakisin kaikkia mahdollisia töitä, joita suinkin olen kykenevä tekemään (kouluavustaja, lastenhoitaja, kaupan kassa, siivooja, ym).

Miksi yhteiskunnan ja muiden töitä paiskivien veronmaksajien pitäisi ottaa vastuu siitä, että juuri minun joskus valitseman alan töitä ei ole tarjolla tai että syystä tai toisesta minä en onnistu vakuuttamaan oman alani taidoilla saadakseni tai pitääkseni oman alani työpaikan? Miksi minulle pitäisi maksaa tyhjästä kuussa rahaa, jos on tarjolla töitä, joita kuitenkin pystyn tekemään ja joista pystyn itse ansaitsemaan rahaa elämiseen? Ei yhteiskunnalla ole varaa nirsoileviin työttömiin. Työ kuin työ pitäisi mielestäni ottaa vastaan, jos sen tekeminen pienellä perehdytyksellä onnistuu.

Jostain syystä työnantajat palkkaavat mielellään opiskelijoita. Sitten, kun opiskelija valmistuu, hän ei enää kelpaakaan. Työnantaja arvelee, että hän lähtee heti tilaisuuden tullen oman alan hommiin ja hakee niitä koko ajan, mikä on totta. Vaikka kuinka silmät kirkkaina valehtelisit, että en minä lääkärin töistä tykkää ollenkaan vaan siivous on minun intohimoni, ei se työnantaja sitä usko eikä palkkaa sinua.

Lääkäreillä on muutenkin luulo, että he ovat joka alan asiantuntijoita. Kouluavustajaksi tai lastenhoitajaksi ei jokaisesta lääkäristä ole, sen verran luonnevikaisia siinäkin porukassa on.

Vierailija kirjoitti:

Oikeesti, mitä työttömät tekee jos ei edes 4 paikkaa ehdi kuukaudessa hakea?

Oikeasti ongelma on se, mitä TYÖNANTAJAT tulevat tekemään sen järkyttävän hakemusruuhkan kanssa. Ehkä heittävät pihalle sinut ja palkkaavat halvemmalla työttömän, jolle ei tarvitse maksaa niin paljon kokemuslisiä ja lomapalkkoja kuin sinulle.

Tähän saakka on ehkä noin 300 hakemusta paikkaa kohti ollut paljon, mutta kun jokainen työtön lähettää kuukaudessa 4 hakemusta, työttömiä on x kpl ja avoimia paikkoja y kpl - laske itse. Joo, tiedetään että on piilotyöpaikkoja, joita myös voi hakea, mutta on myös paljon muita kuin työttömiä työnhakijoita: opiskelijoita, varushenkilöitä, vanhempainvapaalaisia ja jopa eläkeläisiä.

Vierailija kirjoitti:

Tota noin, vääntäkääpä nyt rautalangasta, miksi työtön akateeminen ei voisi hakea (ja tehdä) työttömäksi jouduttuaan paremman puutteessa siivoushommia?

Olin opiskeluaikana siivoojana. Työt alkoivat päivän koulutuksella ja perehdytyksellä työhön. Ei tarvita mitään alan kokemusta.

Nykyisin olen lääkäri ja pidän itsestään selvänä, että jos jäisin työttömäksi eikä oman alan hommia olisi tarjolla, hakisin kaikkia mahdollisia töitä, joita suinkin olen kykenevä tekemään (kouluavustaja, lastenhoitaja, kaupan kassa, siivooja, ym).

Miksi yhteiskunnan ja muiden töitä paiskivien veronmaksajien pitäisi ottaa vastuu siitä, että juuri minun joskus valitseman alan töitä ei ole tarjolla tai että syystä tai toisesta minä en onnistu vakuuttamaan oman alani taidoilla saadakseni tai pitääkseni oman alani työpaikan? Miksi minulle pitäisi maksaa tyhjästä kuussa rahaa, jos on tarjolla töitä, joita kuitenkin pystyn tekemään ja joista pystyn itse ansaitsemaan rahaa elämiseen? Ei yhteiskunnalla ole varaa nirsoileviin työttömiin. Työ kuin työ pitäisi mielestäni ottaa vastaan, jos sen tekeminen pienellä perehdytyksellä onnistuu.

Miten noin tyhmä ihminen voi olla lääkäri? Ei niitä siivoojan töitä noin vain mennä tekemään. Olen ainakin itse hakenut esim. jakamaan lehtiä ja postia, rappu- ja hotellisiivoukseen, kauppojen kassoille, varastoon. Nuo ovat hommia, joihin on satoja hakijoita ja joihin halutaan kuitenkin pitkäaikaisia ja sitoutuneita työntekijöitä, kuten mihin tahansa töihin. Akateeminen ei ole ekana listalla. Samoja asioita jankataan ketjusta toiseen. Voisi keksiä uutta näkökulmaa.

Suht lähellä kotiani oli työpaikka tarjolla ja aloittaa olisi voinut heti. Mutta pelkkää yötyötä ja se matka olisi pitänyt kulkea autolla. Tekemättä jäi hakemus.

Auto kyllä löytyy, mutta eipä olisi aikaa lasten koulun pullamyyjäisiin ja nukkuma aikaanko pitäisi jaksaa lääkäreissä juoksut ym.?

Voin hakea vaikka 180 paikkaa, mutta se ei minusta tee työkykyistä tai tuo terveyttäni takaisin. T: petetty 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tota noin, vääntäkääpä nyt rautalangasta, miksi työtön akateeminen ei voisi hakea (ja tehdä) työttömäksi jouduttuaan paremman puutteessa siivoushommia?

Olin opiskeluaikana siivoojana. Työt alkoivat päivän koulutuksella ja perehdytyksellä työhön. Ei tarvita mitään alan kokemusta.

Nykyisin olen lääkäri ja pidän itsestään selvänä, että jos jäisin työttömäksi eikä oman alan hommia olisi tarjolla, hakisin kaikkia mahdollisia töitä, joita suinkin olen kykenevä tekemään (kouluavustaja, lastenhoitaja, kaupan kassa, siivooja, ym).

Miksi yhteiskunnan ja muiden töitä paiskivien veronmaksajien pitäisi ottaa vastuu siitä, että juuri minun joskus valitseman alan töitä ei ole tarjolla tai että syystä tai toisesta minä en onnistu vakuuttamaan oman alani taidoilla saadakseni tai pitääkseni oman alani työpaikan? Miksi minulle pitäisi maksaa tyhjästä kuussa rahaa, jos on tarjolla töitä, joita kuitenkin pystyn tekemään ja joista pystyn itse ansaitsemaan rahaa elämiseen? Ei yhteiskunnalla ole varaa nirsoileviin työttömiin. Työ kuin työ pitäisi mielestäni ottaa vastaan, jos sen tekeminen pienellä perehdytyksellä onnistuu.

Miten noin tyhmä ihminen voi olla lääkäri? Ei niitä siivoojan töitä noin vain mennä tekemään. Olen ainakin itse hakenut esim. jakamaan lehtiä ja postia, rappu- ja hotellisiivoukseen, kauppojen kassoille, varastoon. Nuo ovat hommia, joihin on satoja hakijoita ja joihin halutaan kuitenkin pitkäaikaisia ja sitoutuneita työntekijöitä, kuten mihin tahansa töihin. Akateeminen ei ole ekana listalla. Samoja asioita jankataan ketjusta toiseen. Voisi keksiä uutta näkökulmaa.

Jep, ja sitten se jankutus, että työttömien pitää mennä siivoamaan esim. puistoja. Useat ihmiset aina kysyvät, että mitä puistotyöntekijät sitten tekevät. Vastausta siihen ei mielestäni ole koskaan tullut.

Vierailija kirjoitti:

Tota noin, vääntäkääpä nyt rautalangasta, miksi työtön akateeminen ei voisi hakea (ja tehdä) työttömäksi jouduttuaan paremman puutteessa siivoushommia?

Olin opiskeluaikana siivoojana. Työt alkoivat päivän koulutuksella ja perehdytyksellä työhön. Ei tarvita mitään alan kokemusta.

Kuvittele olevasi työnantaja. Ole se siivousfiman omistaja, jonka töissä olit aikoinasi. Tai sinä olet juuri nyt perustanut uuden siivousfirman ja etsit mahdollisimman hyviä työntekijöitä.

Sinulla on kaksi paikkaa täytettävänä ja tulee noin 180 hakemusta. Tai  kuvitellaan, että sinä  olet niin kelju pomo, että vapaaehtoisesti ei hae kuin ne, joille työkkäri on lähettänyt 'tarjouksen'. Kenet kaksi palkkaisit seuraavista, jos olisi pakko joku ottaa:

A) 30 vuotta siivoustöitä tehneen, mutta vähän puolikuntoisen 61--vuotiaan  työttömän

B) 25-vuotiaan vastavalmistuneen maisterin, joka on opiskeluaikana siivonnut parina kesänä eikä ole oman alan työtä saanut

C) 29-vuotiaan (virolaisen )kirvesmiehen, joka on taas talven työttömänä sikahyvällä ansiosidonnaisella, kun urakoi kesän

D) 32-vuotiaan  kätilön, jolla ei ole eikä koskaan tule olemaan lähiseudulla koulutusta vastaavaa työtä, kun synnärit on lopetettu.

E) 42-vuotiaan  rekkakuskin, jolle tuli epilepsia ja siinä meni entinen ammatti. Muuten on kyllä terve ja työkykyinen ja siksi työtön työnhakija.

F)18-vuotiaan  työvoimakoulutuksessa siivoustyöharjoittelijana olleen vähän eiliselle juomalle tuoksahtavan

G) 20 vuotta opettajan sijaisuuksia tehneen 56vuotiaan historianopettajan, jolla on pitkä ja värikäs työkokemus nuoruudessa.

H) peräkamaripoikana tähän saakka eläneen 23-vuotiaan nuoren miehen, joka etsii elämälleen uutta suuntaa työvoimakoulutuksessa, ehkä samalla kuin F.