Minkälaiset vanhemmat hukkaavat lapsiaan kauppakeskuksissa?

Meillä poika karkasi/katosi 3v. ikäisenä. Oli muuten elämäni kamalampia hetkiä..



oltiin vaatekaupassa ja poika meni piiloon vatteiden sekaan ja ei sitten heti nähnyt minua ja lähti juoksemaan ja ettimään ja katosi ihmis vilinään. Onneksi paikalla oli ihana myyjä joka otti pojan kassan luokse ja tilanne päättyi onnellisesti jo parin minuutin päästä.



Sama voi sattua kenelle tahansa...

Kerran löysin noin kolmevuotiaan lapsen ja vein sen infoon ja kuulutettiin. Isä oli ihan perus.

Itse hukkasin lapsen kerran laivalla. Se vaan syöksyi katsomaan leluja, kun käänsin kahvilassa selkäni ja laitoin tarjottimen kärryyn. Enkä ollut kännissä tms.

meni sanoon kaupassa että vanhemmat jätti. isä oli siirtänyt autoa kun jätti porukan ovelle. poika katseli kaupassa ja päätti mennä autolle mutta ei löytänyt... kassa soitti poliisit. sitten vaan poliisiasemalle poikaa hakemaan. oli varmaa 7-8v. :)

mutta kaverini muutaman kerran.

lapsi niin vilkas ja ehtiväinen että vaan lähtee menemään!



paljon kyse varmaan myös lapsen rohkeudesta lähteä tutkimaan eri suuntaan,

en siis menisi tässä tuomitsemaan ketään huonosta kasvatuksesta!!

molemmat ovat kadonneet kerran, noin 3 vuotiaana. Molemmat kerrat Stockmannilla, ja yhtäkkiä lapsi ei enää ollut siinä. Kävelin rauhallisesti käytävää eteenpäin, ja muksu oli vaihtanut suuntaa. Niin voi käydä kelle tahansa, jonka lapsella on jalat. Hetken kuluttua kuulutettiin, että xxx odottaa xxx:ää. Lapsi ei ollut ehtinyt kauaskaan, ja oli itse kysynyt myyjältä, missä äiti on. Oli myös kertonut koko nimeni kysyttäessä:), ja aika oli niin lyhyt, että ehdin vasta tajuta, että se hävisi. Toisella kerralla sovitin isomman kanssa kenkiä, ja jätin pienemmän puvun yläosa riisuttuna samaan kerrokseen katsomaan telkkaria (sellaiseen lasten nurkkaukseen) ja vannotin, että mihinkään ei saa liikkua. Ehdin hätääntyä tosi pahasti, kun hän oli kadonnut, ja vasta aika pitkän ajan kuluttua kuulutettiin. Neuvonnassa ilmeni, että vanha pariskunta oli OTTANUT lapsen mukaansa siitä telkkarin luota, kun oli ihan yksin katsonut tv:tä, ja mulkoilivat vihaisesti. Kiitin kauniisti ja jatkoimme kenkien sovittamista isommalle.

Muistanpa että minä itsekin olen mennyt kersana ainakin yhdesti hukkaan.

Ja tyttäreni on ihan luku sinänsä. Hän osaa jo marssia Cittarin infotiskille ja " ilmottautua" . Ristus että hävettää....

kun isä kääntyi katsomaan ja kysymään mitä otat niin poika oli poissa. Isä oli vain pienen hetken selkä poikaan päin. Paikalle tuli useita poliiseja koska lähistöllä oli iso lampi, johon poika olisi voinut hukkua. Poliisit tarkkailivat lampea ettei poika vaan juokse sinne.

Lopulta poika löytyi läheisestä kaupasta jonne oli juossut.

Kamala kokemus oli isälle vaikka poika oli kadoksissa vain alle puoli tuntia.

Vaikka häntä miten vahti, onnistui aina livahtamaan siinä sekunnissa, kun äitini katsoi vaikka tuotteiden hintoja.

Meillä kävi niin, että tiesin tasan tarkkaan, missä tyttäreni (N.6 vuotias silloin) oli, meni näet seuraavaan hyllyväliin kuin minä tihrustamaan itkua, kun kiukutteli kun ei saanut jotain kaupasta. Olin ihan perässä menossa, mutta joku oli jo " bongannut" meidän draamakuningattaren ja luullut että on eksynyt kun itkee kerran. Me tietenkin hätäännyttiin, että mihin on kadonnut kun juosten ei mistään hyllyvälistä löytynyt!

Sitten kuului jo kuulutus: " Piip 6 vuotta odottelee vanhempiaan infopisteessä" . Tyttö ei oikeasti edes ollut hukassa, mutta joku kerkesi tekemään nopeat johtopäätökset, koko episodiin ei juuri paria minuuttia enempää kulunut...



Toki on mielestäni hyvä, että ihmiset toimivat ja tämäkin ihminen teki periaatteessa ihan oikein, tietenkin, mutta kukaan ei ollut hukassa ENNENkuin joku vei meidän tytön sinne infopisteeseen :).



Kaikki kerettiin vain hätääntymään todella kovasti.

Ne infopisteissä itkevät lapset ovat kyllä sydäntä riipivä näky :´(

Tai siis se voisi sattua kaikille sellaisille vanhemmille.



Meillä hävisi 3,5-vuotias viime kesänä lomareissulla Mikkelissä. Hitsi, että ehti iskeä paniikki. Oli hiljainen ilta, katselin lasten kanssa tavaratalon toisessa kerroksessa vaatteita ja kuopus alkoi leikkiä piilosta vaatetankojen välissä. Ja *vips* yhtäkkiä ei ollutkaan sen tangon alla, jonne oli juuri vilahtanut. TIEDÄN; ei olisi saanut alkaapäällekään antaa leikkiä moista, mutta minkäs teet, jos haluat katsoa jotakin tuotetta, etkä voi lasta väkisinkään kiinni pitää. Poika vieläpä kieltäytyi vastaamasta huutoihin, piti sitä hauskana leikkinä. Huh, vieläkin syke nousee...

Te, ette voi tietää miten kaikki on tapahtunut. Itkeviä lapsia minäkin olen vienut infoon. muutama on tullut kädestä ottamaan ja sanomaan, että mä en löydä äitiä jolloin olen auttanut etsimään. Löydettiinkin, mutta kummallakaan kerralla ei edes osattu sanoa, kiitos.



Että kai se on aika noloa jos lapsi silleen pääsee katoamaan, mutta nolompaa on jos ei osata kiittää vieraita jotka on lasta auttaneet!



P.s. Suomessa LIIAN harvoin puututaan ulkopuolisten asioihin vaikka se olisi hyätääntynyt lapsi. (näin se vain on, valitettavasti)!

Oikeinhan hän toimi! Meidän tapauksessa kukaan vaan ei ollut hukassa sitä ennen, mutta ei se tietenkään tämän henkilön vika ole. Mielestäni ON hyvä, että on vielä ihmisiä, jotka toimivat oikein, liikaa on jo välinpitämättömyyttä.

Onneksi meillä ei ole sentään vielä " Amerikan" meininkiä, että lapsi on pidettävä kärryssä ja kärrystä ei saa hetkeksi hellittää, eikä katsetta kääntää koska joku saattaisi siepata lapsen...

Toivottavasti ei tulekaan.

Olin kesällä 1v8kk ikäisen poikani kanssa ostoksilla vaatekaupassa. Poika istui rattaissa valjaat päällä. Pysäköin rattaat rekin eteen ja aloin katsella vaatteita, samalla kännykkä soi. Aloin kaivaa laukkua ja huomio keskittyi siis vain siihen touhuun ja vasta liian myöhään tajusin, että poika oli keplotellut itsensä rattaista pois ja juoki käytävää karkuun... Äkkiä perään, puhelin sai jäädä soimaan. Kun poika huomasi että juoksen häntä kiinni, niin siitähän hän vasta innostui ja juoksi hyllyjen väliin piiloon. Oli vissiin hauska leikki. Kadotin sellaisen alle metrin mittaisen melko nopeasti ja jouduin toteamaan, että hukassa on.



Olin juuri menossa sanomaan lähistöllä olevalle vartijalle, että lapseni on hukassa kun kuulin jostain ihan eri puolelta kauppaa vaimean " äiti" -huudon. Lähdin huutoa kohti ja pian näinkin pojan hyllyn välissä. Ja samalla sekunnilla hän näki mut ja lähti _taas_ karkuun. Onneksi nyt poika törmäsi toiseen lapseen ja vauhti pysähtyi ja sain kaapattua kiinni!!!



Että hukkaan menee rattaissa valjaissakin istuva.

Nainen kirkui aulassa kuin syötävä, oli täysin paniikin vallassa ja juoksi sinne tänne. Onneksi lapsi löytyi viereisestä Hesburgerista. Mutta oli hurjan näköistä ja kuuloista se naisen reaktio :O

Vierailija:

Mä vahdin lastani aina. Jos sovitan jotain tms hän istuu rattaissa tai tulee sovituskoppiin. Ikää 3,5 vuotta.

Aika yleistähän se on. Tänäänkin kaupoilla käydessä n. 5-6-vuotias tyttö tuli vastaan hädissään äitiä huudellen, ihan tavallinen lapsi, tavallisissa vaatteissa ja tavallisen näköiset oli vanhemmatkin, ja huolissaan.

ikää minulla oli jotain kolmen ja viiden välistä, ja on kyllä tuo muisto jäänyt vahvimpana tuosta iästä mieleen. Sen verran hätäännyin, vaikka kauppa ei ollut iso, niin pienestä lapsesta se tuntui valtavalta.



Äitini kanssa kun käytiin kauppakeskuksessa ja siellä kuulutettiin kadonneita lapsia, niin roikuin aina ihan paniikissa äitin hihassa, kun äiti " pelotteli" , että jos johonkin lähdet seikkailemaan, niin sinullekin käy noin.



Kerran itse löysin pikkuisen kaupasta ja vietiin tämä lapsukainen infoon. Ja infosta sitten kuulutettiin, kuulutettiin ja kuulutettiin, meni todella kauan ennen kuin lapsen isoäiti tuli paikalle, mahtoi lapsesta tuntua kamalalta, että nyt se on jättänyt minut tänne.

kurkin millon vanhemmat eivät olleet näkyvissä ja riensin kassalle, että mut pitää kuuluttaa mun äiti ja isä on kadonnut.



Tää juttu tapahtui kun kuulutusta tehtiin jo 6 kertaa peräkkäin joka ostosreissulla... seurattiin " miten tein katoamisen"

yhdestä lehdestä luin juuri että Lola oli jossain pitämässä jotain esittelya tms. ja löysi jonkun eksyneet lapsen. Kuulutti sitten lavalta että täällä olisi pikku " pekka" vailla äiti. Ja kehtasi vielä sanoa että pitäkäähän lapset vähän parempaa huolta lapsistanne. Varmaan tuntui ko. lapsen äidistä kivalle.

3-v. on sellainen, että ihan taatusti joka kauppareissulla yrittää livahtaa karkuun vähintään kerran, oli kyse sitten lähikaupan maidonhakureissusta tai ostoskeskus-shoppailusta.