Sain töitä suhteilla. Tätä paikkaa haki 230 muutakin hakijaa. Silti harmittaa.

Vierailija kirjoitti:

Neljän vuoden työttömyyden jälkeen sain oman alan vakituisen työpaikan. Siis täysi lottovoitto. Tässä ei olisi mitään muuta ongelmaa, mutta sain tämän suhteilla. Oli oikea sukunimi oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Harmittaa. Siis ei se, että sain töitä, mutta kaikkien niiden muiden hyvin ja pätevien hakijoiden takia. Näin ne työpaikat sitten ilmeisesti menee, enkä siksi aiemmin saanut kutsua edes haastatteluihin.

Provo tai ei: mutta suhteilla työpaikat menevät. Etenkin jos isi tai äiti on hyvässä virassa ja verkostoissa, ei jälkikasvulla ole huolen häivää.

Itse päihitin 112 muuta hakijaa. Työpaikka tuli ilman suhteita.. silti hämmentää - miksi juuri minä. Tai toisaalta, miksi en minä. Olen toki onnellinen. Silti ajattelen että kävi hirveä munkki kun työn sain.

Vierailija kirjoitti:

Suhteilla ne työpaikat saadaan, tai sitten kokemuksella. Itse sain juuri eilen kesätyöpaikan työkokemukseni avulla ja ei kyllä harmita yhtään vaikka joku muu saattoikin olla kipeämmin sen paikan tarpeessa.

Kokemuksella pääsee vain noin 45-vuotiaaksi. Siitä eteenpäin se on taakka, tai iästä tulee taakka ja kokemus osuus nollautuu.

Sanopa sukunimesi, niin päästää arvioimaan, millainen merkitys sillä on. Onko kyse Wahlroosista tai Ehrnroothista vai pienemmästä nimestä? Nepotismi ja suosikkien etuilu työpaikkoihin on ikivanha ilmiö Suomessa. On vain valehdeltu sitä, että kuka tahansa pätevä saa kyllä töitä. Paskanmarjat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat suhteilla? Minusta on ok, että firman työntekijän suosittelema hakija on etulyöntiasemassa, koska tuo suosittelija käytännössä takaa sen että uusi valinta ei ole aivan mulkku.

Sukunimen takia. En itsenäni, vaan sukuni edustajana. Sukunimestä on hyötyä, vaikka en todellakaan ollut mitenkään paras hakija koulutuksen ja työkokemuksen takia. 

No jos firmaan palkataan huonoin mahdollinen vaihtoehto, niin pasta firma ja saanut sopivan tekijän. Pasta firma, pasta työvälineet! Vakka on kantensa valinnut.

No eihän se huonoin ole, tai edes huono. Nykyään lyhyeenkin työhön on 150 hakijaa, valtaosa erittäin päteviä. 140 pätevästä ja hyvästä sitten otetaan esim. sukunimellä - tutun tuttu, lapsi jne.

Vierailija kirjoitti:

No mitäpä meille suhteettomille sitten pitäisi tehdä? Osallistuminen hakuihin, joissa 300 muuta ei ainakaan tuota tuloksia. Ilman suhteita ei saa töitä omalta alalta eikä muilta aloilta, joten työmarkkinatuella mennään. Opintolainojen kanssa jää muutama euro päivittäiseen kulutukseen, niin sillä ei paljon matkusteta oman alan konferensseihin verkostoitumaan. Te-toimisto antoi minulle luvan tehdä väikkäri loppuun, mutta tohtorina työllistyminen on varmasti vielä nykyistä heikompaa, jos pohjalle ei saa mitään kokemusta. Eihän esim. yliopistonlehtoriksi nykyisin pääse ilman pitkää opetuskokemusta. Olen kyllä käynyt laitoksellani ehdottamassa, että voisin pitää sellaisen ja sellaisen kurssin, mutta ei siellä innostuttu. Muut ovat pääseet tuollaisiin kiinni - suhteilla.

T. Työtön VTM

Yliopistolle on käytännössä tässä taloudellisessa tilanteessa täysin mahdoton päästä. Siellä olevien jälkikasvua suositaan, tai naapuriyliopiston. Jos ottaa/pääsee harjoitteluun (täysin ilmainen tietysti), niin tätä kautta voi saada tulevaisuudessa jotain. Suurin osa kaikista pätkätöistä ja projekteista ym. suunnitellaan jo alkuunsa siten, että edellisessä määräaikaisuudessa oleva palkataan uusiksi. Siihen välliin on ulkopuolelta lähes mahdoton pääästä.

Vierailija kirjoitti:

Mä muistan jo yliopiston harjoitteluajoilta saman ilmiön. Näin vierestä kun valtion tietylle osastolle oli jo pedattu paikka tietylle henkilölle. Paikka laitettiin kuitenkin julkiseen hakuun koska niin kuuluukin tehdä. Tosi tylsää että ihmiset vääntävät turhaan hakemuksia kun valinta on jo tehty.

Näitä on älyttömän paljon. Eivät edes sano puhelimessa suoraan, vaikka kysyy, että onko esim. vahvoja suosikkeja, tai onko määräaisen edellinen tt hakemassa. Joissakin on älyttömän lyhyet työnhakuajat, eli siitä tietää, että luultavasti no pedattu työpaikka - siis jos on esim. vain viikon auki, tai jopa lyhyemmä aikaa. Tai kuin lukee, että otamme heti kun sopiva hakija löytyy.

Olen mukana rekrytoimassa julkiselle. Koska on helppo ottaa sisään, mutta mahdoton saada ulos, vahvoilla ovat sellaiset hakijat, joista edes joku voi sanoa että on täysipäinen, työtätekevä tolkun ihminen. Vielä joku, joka ei kehtaa kovin räikeästi valehdella, eli tuttu, kollega, sukulainen.

Cv:t on rakennettu niin, ettei sieltä oikeasti saa selville, onko hakija sitä mitä väittää olevansa, vai alkoholisti tai pöpi, joka vain osaa tehdä hienot paperit ja filmata haastattelussa. Tai muuten vaan niin v***mainen ihminen, että hänen entisessä työpaikassa on vedetty kuohuvat, kun on päästy eroon.

Vierailija kirjoitti:

Elettä kaikki valheessa, ei ihme että asiat Suomessakin menevät päin helvettiä. Minkä vuoksi kenekään kannattaa pian käydä mitään kouluja, jos kaikki työpaikat menevät suhteilla? Mitä tämä tekee keskinäiselle luottamukselle maassa? No ei ainakaan hyvää. Entä talouskasvulle, kun töissä on vain suhteiden kautta päässeet? Ei lupaa hyvää tälläkää rintamalla. Miksi kukaan ottaisi tässä maassa minkäänlaisia riskejä, jos puukkoa tulee selkään joka asiassa? Aivan ei kukaan pian otataan, ja juuri uusia työnanantajia tarvittaisiin kipeästi, työntekijöistä ei ole pulaa ja tämä siksi että riskejä vältellään kuin ruttoa , ja sitten joku sukulainen palkkailee kun itse ei jakseta nähdä vaivaa, hitto sanon minä, aivan päätöntä meininkiä nykyisin. Jokaiselle on oikeus työhön ja jos on koulut käyty, niin luulisi nyt , että saa edes mahdollisuuden näyttää taitonsa tai edes että työnantaja viitsisi vilasta ne hakemukset ja ilmoittaa reilusti ,että kiitos mutta ei kiitos. Mikä hitto tätä maata nykyään vaivaa? Kaikki on muka niin tietävinään asiat, mutta mitään ei tapahdu. Maa on menossa konkkaan ja kulkee Kreikan tiellä. Rahaa kyllä on, mutta tuloerot sen kuin kasvavat. Heikkoja ja köyhiä tulee entistä enemmän ja rikkaat kuorivat kermat. Tuleva Sote tästä hyvä esimerkki. Miksi kukaan eliitin ulkopuolelta haluaisi enää yrittää yhtään mitään? Miettikää mitä tämä nepotismi tulee tekemään Suomen pisa-ja koulutusihmeelle, no, se tulee romahtamaan. Töihin kuuluu ne jotka sinne rehellisin keinoin haluavatkin, ovat käyneet koulunsa ,tehneet työhakemuksensa ja haastattelunsa jne. Ei mitään sukurutsausta. Nyt tämän ketjun avaajakin sanoo, ettei ota paikkaa vastaa ennen kuin on virallisesti kaikkien hakemukset ja haastattelut käyty läpi. Ihme porukkaa täällä nykyisin, täysin moraalitonta paskasakkia. Ei mitään selkärankaa juuri kenelläkään. Hävetkää!! Ja muuten, Suomi tulee menemään konkkaan, mikään sitä ei enää estä. Tämä on moraalisuutemme seurausta. 

Sukurustausta ja narsismiahan tämä elo täällä Suomessa nykyään on. Minäkään en enää uskalla ottaa riskejä koska puukkoja olen muilta naisilta selkääni saanut eikä kukaan puutu mitenkään koska pelkäävät vain oman napansa puolesta. T, vtm minäkin

Vierailija kirjoitti:

Olen mukana rekrytoimassa julkiselle. Koska on helppo ottaa sisään, mutta mahdoton saada ulos, vahvoilla ovat sellaiset hakijat, joista edes joku voi sanoa että on täysipäinen, työtätekevä tolkun ihminen. Vielä joku, joka ei kehtaa kovin räikeästi valehdella, eli tuttu, kollega, sukulainen.

Cv:t on rakennettu niin, ettei sieltä oikeasti saa selville, onko hakija sitä mitä väittää olevansa, vai alkoholisti tai pöpi, joka vain osaa tehdä hienot paperit ja filmata haastattelussa. Tai muuten vaan niin v***mainen ihminen, että hänen entisessä työpaikassa on vedetty kuohuvat, kun on päästy eroon.

Työpaikat täyttyy tuttujen lapsilla, työntekijöiden lapsilla, jo sijaisuuksia tehneitä pyöritetään koko ajan uudestaan, joku voi päästä harjoittelun kautta rinkiin (suhteilla tämäkin).

:

Ulkopuolelta on täysin mahdoton saada siis työpaikkaa tännekään.

No eikö se ole vain hyvä että sulla on töitä? Haluaisitko olla ennemmin työttömänä? Nythän sulla on oiva tilaisuus osoittaa työssä että olet oikeasti todella pätevä, etkä siellä vain nimesi takia. Mutta jos oikeasti työpaikan saaminen noin häiritsee, niin jää pois, tilallesi tulee heti uusi henkilö joka on mieluumminen töissä kuin kotona.

Olen siis sellaisesta "kuuluisasta" siitä-ja-siitä suvusta, joka aina liitetään tiettyyn alaan. Kun hain, minulle soitettiin välittömästi perään ja pyydettiin työhaastatteluun.

Sain jälkikäteen kuulla, että enollani ja sedilläni oli valintaani "merkittävä vaikutus". Siis pomo tuli sanomaan minulle tämän suoraan. 

No kiva. Itse en siis ole mitään, mutta sukunimen kanssa kelpaan. 

En valita siitä, että on työpaikka ja varmasti tämän handlaan ihan hyvin. Tiedän vain, että parempiakin hakijoita olisi ollut.

ap

Aika moni toimitusjohtajan pesti jopa pörssiysrityksissä jaetaan vain ja ainoastaan sukulaisuussuhteen perusteella. Olin eräässäkin yrityksessä töissä, jossa toimarin tilalle astui hänen amiksen käynyt huumeidenkäyttäjä poikansa. Palkkasi koko johtoportaan täyteen epämääräisiä ryyppykavereitaan. Ei siinä paljon pätevyyksistä olisi ollut apua jos olisi töitä kysellyt.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni sai työpaikan, kun hänen suosittelijansa tunsi hyvin haetun työpaikan johtajan. Tämä johtaja siis luotti ystävänsä suosituksiin. Näin se menee. 

Pitää vielä tarkentaa, että mieheni oli erittäin pätevä kyseiseen työhön, mutta lopussa erottui joukosta suosittelijan ansiosta. 

Vierailija kirjoitti:

No eikö se ole vain hyvä että sulla on töitä? Haluaisitko olla ennemmin työttömänä? Nythän sulla on oiva tilaisuus osoittaa työssä että olet oikeasti todella pätevä, etkä siellä vain nimesi takia. Mutta jos oikeasti työpaikan saaminen noin häiritsee, niin jää pois, tilallesi tulee heti uusi henkilö joka on mieluumminen töissä kuin kotona.

Toinen suhteilla, kerran se on tämän puljun rekryperiaate? Siten ihan sama.

.

Tekee vain ihan toivottoman olon meille, jolla noita suhteita ei ole.

* Yksi vanhempi joka sekin on juoppo ja tuomion saanut ei edistä työnsaantia. *

Vapaata tahtoa ei ole.

Toisaalta ärsyttää tämä nykyajan tuputus, että jo tyyliin lukiossa pitää alkaa verkostoitumaan. Siitä ei ole mitään hyötyä, sillä sukunimellä ja sukulaissuhteilla ne työpaikat menee. Mm. opiskelukaverini pääsi sukunimellä töihin. 

Välillä ärsyttää, koska olen suvussani ainoa ihminen joka on opiskellut ja tehnyt tätä kyseistä työtä. Teen nyt ihan alaani kuulumatonta työtä, koska en vaan enää saa töitä alaltani.

Voi olla, että olisin jättänyt opiskelut väliin, jos olisin aikoinaan tiennyt, että tulevaisuudessa töitä voi saada vain suhteilla. Kun menin yliopistoon, hakijoita oli avoimiin paikkoihin kuulemma kymmenen kertaa vähemmän kuin nyt. Silloin ei ollut pelkästään suhteista kiinni. Introvertille niitä suhteita ei kerry luonnostaan.

Niin se nykypäivänä menee.

Olen pienehkössä firmassa töissä, ja yli puolet on töissä suhteilla; eivät missään nimessä ole olleet paras tai kokenein siihen työhön.

Osalle on jopa kehittämällä kehitetty työ, vaikka varsinaista tarvetta uudelle tekijälle ei ole ollut.

Sama äitini työssä; uudet pestit menee päättävän tahon sukulaisille, ja kesälomat pitää niin, että saadaan työvajausta tarpeeksi, jotta sukulaisten lapset saa kesätyön.

Tuntuu niin turhalta väsätä noita työpaikkahakuja. :(