Uskovaisen on helppo tuomita homo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman yrityksen pyörittäminen on usein kaikkea muuta kuin rikastumista. Monelle se on elinkeino, (mahdollisesti muuta työtä ei ole), mutta joka kuitenkin vaatii huomattavasti enemmän paneutumista ja vaivannäköä kuin palkkatyö, eikä käteen kuitenkaan jää sen enempää. Sinäkö nyt tuomitset uskovaiset yrittäjät..

Eikä rikastuminenkaan ole itsessään syntiä. On ok menestyä! Pointti on et muistaa pitää prioriteetit kohdillaan ja se mitä niillä rahoillaan tekee

Aivan. Myös Raamatussa puhutaan rikkaista uskovista. Paavalikin eli kurjuudessa ja yltäkylläisyydessä, säilyttäen uskonsa molemmissa. Ei se raha ja rikkaus itsessään ole paha, vaan olennaista on se mitä on ihmisen sydämessä. Joku voi olla rikas, ja antaa omastaan iloiten kun taas toinen köyhä joka kadehtii rikkaita syyllistyen siten syntiin. Ihminen voi myös mielistyä omaan vaatimattomaan elämäänsä ja nöyryyteensä ja siihen kuinka askeettisesti pystyy elämään, pitäen itseään muita parempana. Mutta ei se ole todellista nöyryyttä.

Rikastumistahan ei kukaan väittänytkään synniksi, vaan rahanahneutta! Juuri rahanahneus on se, minkä takia kameli menee neulansilmästä ennen kuin rikas taivasten valtakuntaan. Valitettavasti paljo raha tuo myös yleensä mukanaan rakkauden rahaan eli rahanahneuden, ja joskus myös toisin päin; ensin ahneus, sitten rikkaus. 

Kalliita sanoja.

Vierailija kirjoitti:

kuules ap, "uskovainen nuorimies" jolle kirjoitat, ei todellakaan juo, polta, tai harrasta avioliiton ulkopuolista seksiä.tai kiroile karkeasti kaveriporukoissaan. Mietippä vähän.

Tulee mieleen entinen naapurin perhe, hyvin uskovainen, jossa joskus vierailimme, kaikki oli jämptiä, tarkkaa ja hyveellistä, tästä syystä syntisiä uusia naapureitakin lähestyttiin, jospa parannuksen kokisivat.

Muutama vuotta myöhemmin kohtasin ekaluokkalaiseksi varttuneen perheen esikoisen metsäisellä kävelytiellä heittelemässä minua ja rattaissa istuvaa lastani kävyillä ja kiroilevan kuin paholainen.

Ainakin pahan olon olivat lapseensa saaneet, uskosta en tiedä.

Kaikki synti on tuomittavaa sekä se mitä itse tekee ETTÄ myös se mihin ei itse sorru

En ymmärrä täysin ap:n pointtia. Varmasti kaikilla on parantamisen varaa ja petrattavaa omassa elämässä mutta Miten siis haluat ihmisten suhtautuvan syntiin? Entä homoseksuaalisuuteen? (joka on synti. Eikö olekin?)

Vierailija kirjoitti:

 

Eli kun uskovainen lankeaa juoruilun ja pahan puhumisen syntiin, tekee parannuksen ja lankeaa uudestaan  (ja tämä tapahtumaketju tapahtuu monta kertaa), hän ei enää olekaan uskossa? Saman lankeemuksen voi siis saada anteeksi vain yhden kerran. Armo on kertakäyttötavaraa.

"Nuhtele syntiä tekevää kaikkien kuullen että muutkin pelkää". On ihan Raamatun käsky. Kuten myös jos veljesi teekee syntiä sinua vastaan, nuhtele häntä,...mutta jos hän ei kuuntle sinua ota mukaasi 2 seurakunnan jäsenstä jos hän ei kuuntele sinua ja seurakuntaa, suhtaudu häneen kuin pakanaan...(hieman lyhennetty )

Joten se mitä sinä tulkitset "pahan puhumiseksi ja juoruiluksi" ei ole tässä tilanteessa sitä vaan ojennusta ja kehoitusta ja nuhtelua synnistä. 

Kyllä ukson että tässä kyseisessä tilanteessa tämä henkilö ON uskossa. Mutta kamppailee ja on tehnyt parannusta.

on myös syntiä joka johtaa kuolemaan. Kaiki vääryys on syntiä, mutta on myös syntiä joka johtaa kuolemaan. "sellaisen synnin vuoksi en kehoita rukoilemaan" sanoi Paavali.SIis on eri asteisia syntejä. Kai sinä nyt tajuat että ärräpään päästäminen kun lyö varpaan kiveen on vähän eri asia kun jatkuva salasuhteessa eläminen avioliitto valat vannottuaan? Jos et niin....

Et tunnu ymmärtävän ollenkaan. Minä en tulkitse ojentamista pahan puhumiseksi ja juoruiluksi. Minä tulkitsen pahan puhumisen ja juoruilun pahan puhumiseksi ja juoruiluksi. Esimerkki: sisar Liisa sanoo sisar Maijalle: "Näin, kun tuo sisar Tiina käveli Alkoon ja tuli sieltä ulos mukanaan kaksi pulloa valkoviiniä. Hän on varmaan salajuoppo". Mikä siinä on ojentamista?

no tottakai liisa tekee väärin, hänen tulee tehdä niin kunin raamattu sanoo eli mennä sanomaan kahden kesken tuolle henkilölle jonk anäki menevän alkoon. mutta ei kai kukaan menisi oikeasti tuosta puhumaan, koska mistä sen tietää kävikö hakemassa viiniä häitä varten, tai jonkun muun asialla.En nolaisi itseäni tuosta menemällä puhumaan. Vasta jos uskovainen ystäväni olisi jatkuvasti humalassa.

ELi ei me Hitelrin murhia hyväksytä myöskän sanomalla no tekihän Stalin myös niin, joten ok?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kuules ap, "uskovainen nuorimies" jolle kirjoitat, ei todellakaan juo, polta, tai harrasta avioliiton ulkopuolista seksiä.tai kiroile karkeasti kaveriporukoissaan. Mietippä vähän.

Tulee mieleen entinen naapurin perhe, hyvin uskovainen, jossa joskus vierailimme, kaikki oli jämptiä, tarkkaa ja hyveellistä, tästä syystä syntisiä uusia naapureitakin lähestyttiin, jospa parannuksen kokisivat.

Muutama vuotta myöhemmin kohtasin ekaluokkalaiseksi varttuneen perheen esikoisen metsäisellä kävelytiellä heittelemässä minua ja rattaissa istuvaa lastani kävyillä ja kiroilevan kuin paholainen.

Ainakin pahan olon olivat lapseensa saaneet, uskosta en tiedä.

Kyllä sä olit varmasti mielissäsi! "Pitihän se arvata" "Vihdoin!" "Tuollaisia ne juuri ovat kaikki"

Se joka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven. Koskee myös ap:ta.

Kristinuskon mielistelevä nöyryys kuvitellun arvovallan edessä ilmenee selvästi tarpeesta ensisijaisesti keskittyä enemmän anteeksiannon julistamiseen rikoksentekijän hyväksi sen sijaan, että yrittäisi lievittää uhrin kärsimistä, mahdollisesti jopa ylistää kärsimistä ja lisäksi moittia uhria siitä, ettei tämä ehkä kerta kaikkiaan pysty antamaan anteeksi häntä vastaan toiminutta.

Erityisen mauttomaksi tekee tilanteesta se tosiasia, että ilkityön luokitteleminen synniksi asettaa välittömästi jumalan ainoaksi vääryyden kokijaksi. Tämän johdosta koristeltu kirkon henkilö voi väittää edustavansa jumalan tahtoa ja siten katsoa olevansa täysin oikeutetussa asemassa esiintyä uhrin puhemiehenä ja voi tästä syystä antaa anteeksi tekijän aiheuttamaa haittaa, uhrin varsinaista tahtoa huomioimatta.

Uskovat jotka sanovat, että elämässä on oltava jokin synti, joka estää uskomasta oikeasti kun joku rehellisesti tunnustaa, ettei pysty kokemaan minkään muotoista yliaistillisuutta, hengellisyyttä saati jumalaa – heidän elämässään on oltava jokin synti, joka saa heiltä kokonaan puuttumaan sekä myötätuntoa, tahdikkuutta että häpeää jotta suoraan voivat syytellä toisia asioista, joista heillä ei voi olla minkäänlaista käsitystä.

Jos vastoin odotuksia olisi jumala joka hyväksyy, arvostaa ja vieläpä suosii moista narsismin, tekopyhyyden ja esivallan edessä mielistelyn tasoa ja on vielä vahvistanut sen vaatimukseksi pelastuksen saavuttamiseksi, joka merkitsee tämän lisäksi olevan pakotettu suorittamaan mainittuja toimintoja hänen edessään ikuisesti, kieltäytyisin jyrkästi ottamasta sitä vastaan. Jos tämä ei satu olemaan ne nimenomaiset perusteet, joita kristitty puoltaa pelastuksen ansaitsevana moraalin oletuksena, entisenä uskovana uskallan väittää eläneeni kattavampaa kristittyjen määrittelemää kristittyä elämää, kuin mitä suurin osa tuntemistani kristityistä on osoittanut elävänsä – ja ateistina teen sitä edelleen.

Vapaa kirjoitti:

Kristinuskon mielistelevä nöyryys kuvitellun arvovallan edessä ilmenee selvästi tarpeesta ensisijaisesti keskittyä enemmän anteeksiannon julistamiseen rikoksentekijän hyväksi sen sijaan, että yrittäisi lievittää uhrin kärsimistä, mahdollisesti jopa ylistää kärsimistä ja lisäksi moittia uhria siitä, ettei tämä ehkä kerta kaikkiaan pysty antamaan anteeksi häntä vastaan toiminutta.

Erityisen mauttomaksi tekee tilanteesta se tosiasia, että ilkityön luokitteleminen synniksi asettaa välittömästi jumalan ainoaksi vääryyden kokijaksi. Tämän johdosta koristeltu kirkon henkilö voi väittää edustavansa jumalan tahtoa ja siten katsoa olevansa täysin oikeutetussa asemassa esiintyä uhrin puhemiehenä ja voi tästä syystä antaa anteeksi tekijän aiheuttamaa haittaa, uhrin varsinaista tahtoa huomioimatta.

Uskovat jotka sanovat, että elämässä on oltava jokin synti, joka estää uskomasta oikeasti kun joku rehellisesti tunnustaa, ettei pysty kokemaan minkään muotoista yliaistillisuutta, hengellisyyttä saati jumalaa – heidän elämässään on oltava jokin synti, joka saa heiltä kokonaan puuttumaan sekä myötätuntoa, tahdikkuutta että häpeää jotta suoraan voivat syytellä toisia asioista, joista heillä ei voi olla minkäänlaista käsitystä.

Jos vastoin odotuksia olisi jumala joka hyväksyy, arvostaa ja vieläpä suosii moista narsismin, tekopyhyyden ja esivallan edessä mielistelyn tasoa ja on vielä vahvistanut sen vaatimukseksi pelastuksen saavuttamiseksi, joka merkitsee tämän lisäksi olevan pakotettu suorittamaan mainittuja toimintoja hänen edessään ikuisesti, kieltäytyisin jyrkästi ottamasta sitä vastaan. Jos tämä ei satu olemaan ne nimenomaiset perusteet, joita kristitty puoltaa pelastuksen ansaitsevana moraalin oletuksena, entisenä uskovana uskallan väittää eläneeni kattavampaa kristittyjen määrittelemää kristittyä elämää, kuin mitä suurin osa tuntemistani kristityistä on osoittanut elävänsä – ja ateistina teen sitä edelleen.

En jaksanut lukea kuin alun, mutta olet todella väärässä! Kyllähän sitä omaa pahaa tekoa pitää pyytää anteeksi nimenomaan siltä uhrilta ja katua aidosti sitä mitä on tehnyt. Se on lähimmäisenrakkauden yksi tärkeimpiä kulmakiviä. Toisaalta ei se väärintekijä voi olla loputtomiin uhrin anteeksiannon varassa: Jotkut meistä ei anna mitään itseensä kohdistuvaa anteeksi ja muistaa pienimmätkin loukkaukset, toiset taas ymmärtävät oman pienuutensa ja sen että itsekin loukkaavat muita ja osoittavat näin suurta armollisuutta myös silloin kun itse on tullut kaltoin kohdelluksi.

Vierailija kirjoitti:

Vapaa kirjoitti:

Kristinuskon mielistelevä nöyryys kuvitellun arvovallan edessä ilmenee selvästi tarpeesta ensisijaisesti keskittyä enemmän anteeksiannon julistamiseen rikoksentekijän hyväksi sen sijaan, että yrittäisi lievittää uhrin kärsimistä, mahdollisesti jopa ylistää kärsimistä ja lisäksi moittia uhria siitä, ettei tämä ehkä kerta kaikkiaan pysty antamaan anteeksi häntä vastaan toiminutta.

Erityisen mauttomaksi tekee tilanteesta se tosiasia, että ilkityön luokitteleminen synniksi asettaa välittömästi jumalan ainoaksi vääryyden kokijaksi. Tämän johdosta koristeltu kirkon henkilö voi väittää edustavansa jumalan tahtoa ja siten katsoa olevansa täysin oikeutetussa asemassa esiintyä uhrin puhemiehenä ja voi tästä syystä antaa anteeksi tekijän aiheuttamaa haittaa, uhrin varsinaista tahtoa huomioimatta.

Uskovat jotka sanovat, että elämässä on oltava jokin synti, joka estää uskomasta oikeasti kun joku rehellisesti tunnustaa, ettei pysty kokemaan minkään muotoista yliaistillisuutta, hengellisyyttä saati jumalaa – heidän elämässään on oltava jokin synti, joka saa heiltä kokonaan puuttumaan sekä myötätuntoa, tahdikkuutta että häpeää jotta suoraan voivat syytellä toisia asioista, joista heillä ei voi olla minkäänlaista käsitystä.

Jos vastoin odotuksia olisi jumala joka hyväksyy, arvostaa ja vieläpä suosii moista narsismin, tekopyhyyden ja esivallan edessä mielistelyn tasoa ja on vielä vahvistanut sen vaatimukseksi pelastuksen saavuttamiseksi, joka merkitsee tämän lisäksi olevan pakotettu suorittamaan mainittuja toimintoja hänen edessään ikuisesti, kieltäytyisin jyrkästi ottamasta sitä vastaan. Jos tämä ei satu olemaan ne nimenomaiset perusteet, joita kristitty puoltaa pelastuksen ansaitsevana moraalin oletuksena, entisenä uskovana uskallan väittää eläneeni kattavampaa kristittyjen määrittelemää kristittyä elämää, kuin mitä suurin osa tuntemistani kristityistä on osoittanut elävänsä – ja ateistina teen sitä edelleen.

En jaksanut lukea kuin alun, mutta olet todella väärässä! Kyllähän sitä omaa pahaa tekoa pitää pyytää anteeksi nimenomaan siltä uhrilta ja katua aidosti sitä mitä on tehnyt. Se on lähimmäisenrakkauden yksi tärkeimpiä kulmakiviä. Toisaalta ei se väärintekijä voi olla loputtomiin uhrin anteeksiannon varassa: Jotkut meistä ei anna mitään itseensä kohdistuvaa anteeksi ja muistaa pienimmätkin loukkaukset, toiset taas ymmärtävät oman pienuutensa ja sen että itsekin loukkaavat muita ja osoittavat näin suurta armollisuutta myös silloin kun itse on tullut kaltoin kohdelluksi.

Lisään vielä että jos vääryydestä on kyse esim. rikoksesta, meillä on tuomiovalta erikseen, johon uskovainen taipuu (esivaltaa on kunnioitettava) kärsimään tekonsa seuraukset.

Huomaa kyllä että olet hyvin katkeroitunut

En jaksanut lukea kokonaan, mutta alun mukaan olen kyllä samaa mieltä.

Ärsyttää erityisesti kun raamatusta valitaan ne synnit joihin itsellä ei ole taipumus ja niitä sitten oikein korostetaan.

Uutta Testamenttia lukemalla kuitenkin varmasti jokainen löytää synnin johon itsellä on taipumus.

Toinen on se kun tuomitaan epätoivoisessa elämäntilanteessa olevia omista suojaisista olosuhteista käsin.

Itsepetos on sana jota etsit. Homous on yleistä, se ei katso ikää, sukupuolta, uskonnollista vakaumusta, tai sosiaalista asemaa.

Homoja on ollut aikojen alusta asti ja vasta nyt maailma hyväksyy asian normina... tämä siksi, että kirkko on pullollaan tuomitsevia ihmisiä, jotka salassa tekevät sairaita ja laittomia asioita. Pedofiliaa ja sukurutsaa. Homoja tuomitaan, koska sillä huomio johdetaan pois omista teoista.

Myös noi uskovaisten ja muiden takakireiden ihmisten sairaat mielet tekevät homoudesta jotain mitä se oikeasti ei edes ole. Kyse on kuitenkin vain kahden aikuisen ja tahtovan puhtaasta rakkaudesta.

Samalla kirkon päämiehen lapsiinsekaantuminen on ok, samoin naisten alistaminen ja muiden ihmisen tuomitseminen. Homous ei ole ongelma, ottakaa asioista selvää ja avatkaa silmänne.

Uskovainen? Siis todella uskossa eikä mikään fariseus?

Miten sovittaa yhteen todellinen kristillisyys ja toisen tuomitseminen? Niinkö Jeesus opetti? Muistan kuulleeni "älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi" ja että tuomio on jätettävä Jumalalle, se ei ole ihmisen kädessä.

Enkä edes ole uskovainen, enkä tuomitse.

Vierailija kirjoitti:

Tuttu ja ajankohtainen kirjoitus, koska se oli Yli-Kiimingin lestadio-seurakunnan epistolana viime sunnuntaina, jossa olin esirukoilijana.

Herra on suuri ja tuomitsee hairahtuneet helvetin liekeissä!

Toivottavasti saat tarvitsemasi avun. Psyyke noin heikolla pohjalla, varmasti hyötyisit terapiasta ja lääkityksestä.

Tuo lestadiolaisten aivopesu ei oikein sovi nykypäivään, ehkä jotain kehitystä modernimpaan suuntaan. Eikö teitä alistettuja harmita tuo valmiiksi pureskeltu soopa, tekeekö koskaan mieli vaan nousta vastarintaan ja sanoa että nyt ne silmät auki ja jotain realistisempaa tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Uskovainen? Siis todella uskossa eikä mikään fariseus?

Miten sovittaa yhteen todellinen kristillisyys ja toisen tuomitseminen? Niinkö Jeesus opetti? Muistan kuulleeni "älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi" ja että tuomio on jätettävä Jumalalle, se ei ole ihmisen kädessä.

Enkä edes ole uskovainen, enkä tuomitse.

Toinen juttu on mitä tuolla tuomitsemisella tarkoitetaan Raamatussa, ja mikä on koko asiayhteys. Toisaalta sieltä löytyy myös mm. kohta jossa sanotaan "älkää tuomitko näön mukaan, vaan tuomitkaa oikea tuomio". Myös kohtia missä kehotetaan nuhtelemaan. Mikä on nuhtelemisen ja tuomitsemisen ero? Yleensä kuitenkin Uudessa testamentissa näissä asiayhteyksissä puhutaan uskovien välisestä tuomitsemisesta ja nuhtelusta, ja jopa seurakunnasta erottamisesta synnin tähden.

Paavalin kirjeessä korinttolaisille sanotaan näin: "Minä kirjoitin teille kirjeessäni, ettette seurustelisi huorintekijäin kanssa; en tarkoittanut yleensä tämän maailman huorintekijöitä tai ahneita tai anastajia tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän täytyisi lähteä pois maailmasta. Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa. Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella? Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. "Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha."

Huomionarvoista on kuitenkin myös se, että kun koko Raamatun yhdinsanomaa on ihmisen syntisyys ja Jumalan ratkaisu siihen Jeesuksessa, niin miten ihminen voisi ottaa vastaan tuota pelastusta jollei tule ensin synnintuntoon? Se siis vaatii sen että synti tuodaan jollain tapaa tiedettäväksi, eikä sitä peitellä ja vähätellä. Siellä missä synti on suureksi tullut ja ymmärretty, siellä armo on tullut suureksi ja loistavaksi. Ilman sitä jää paljon Jumalan rakkaudesta ja pyhyydestä ymmärtämättä. Mutta valitettavasti kyllä ihminen ei usein osaa tehdä sitä oikein ja oikealla mielenlaadulla.

Aika moni kristitty on kaappihomo. Tässäkin maassa jo kaksi seurakuntaa, jotka kaappihomot ovat (todistetusti) perustaneet, ehkä ovat kuvitelleet huijaavansa jumalaa jotenkin tuolla tavalla. Noh, mielikuvitusolentoa voi helposti huijata, mutta itseään ei, kuten loppujen lopuksi olemme huomanneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se joka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven. Koskee myös ap:ta.

Jeesus, joka tuon sanoi, sanoi heti perään kivityksen _kohteena_ olleelle synnintekijäportolle: "Mene, ÄLÄKÄ ENÄÄ SYNTIÄ TEE!". Koskee myös sinua.

Kuulostat aika ylpeyltä, suorastaan farisealaiselta. Rukoile Jumalalta anteeksiantoa.

Vierailija kirjoitti:

Rakkaat ystävät, veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa. Kuinka helppo onkaan uskovaisen tuomita homoseksuaalisuus ja samalla myös homoseksuaali. Helppous johtuu siitä, että lähes jokainen uskovainen on myötäsyntyinen hetero. Me emme tunne minkäänlaista vetoa omaan sukupuoleemme. Ilman kiusausta on helppo tuomita sellainen synti, joka ei itseä houkuta. Vaan millaisen tuomion sinä annat omille synneillesi?

Miten mässäilysi jaksaa? Raamattu sanoo mässäilyn synniksi. Mitä ajattelet asiasta, paksu poika - niin, juuri sinä, paksu poika siellä! Sinähän tykkäät mässäillä Mäkkärissä niin että napa ritisee. Olet ehkä oppinut mässäilyn synnin pullealta uskovaiselta isältäsi, joka työnsä ja edustustehtäviensä puolesta istuu usein erilaisissa neuvotteluissa lihapatojen äärellä maiskuttaen lampaanviulua tai härjän sisäfilepihviä ihran tirskuessa suupielistä. Mitäpä sanot mässäilyn synnistä?

Rahanahneus sitten. Rakkaus rahaan on kaikkinaisen pahan juuri, sanoo Sana. Miksi sinä, hurskas seurakuntalainen, pyörität omaa yritystäsi? Etköhän vain juuri sen takia, että saisit paljon rahaa ja voisit ostaa kalliin kivitalon ja hienoja autoja ja tehdä ylellisiä ulkomaanmatkoja? Rahanahneus on hirvittävä synti, jonka vallassa moni uskovainen elää. Mikset sinä vain tyytyisi johonkin pienipalkkaiseen, ruumiilliseen työhön, niin et joutuisi rahanahneuden pauloihin?

Naisilla on yleisenä syntinä pahan puhuminen ja juoruilu, jotka nekin Raamatussa selkeästi tuomitaan. Uskovainen nainen supattelee niin usein pahoja asioita sisarensa korvaan kolmannesta seurakunnan naisesta ja levittää asiattomia juoruja, yrittääpä joku niillä jopa pilata kohteensa elämänkin. Miten on, levitätkö epäpyhiä ämmäin taruja ja harrastat pahan puhumista selän takana? Tuomitse itsesi, ja anna Jumalan tuomita sinut, tule veren armon alle ja tee parannus!

Sinä uskovainen nuori mies! Miksi sinä esität kotonasi hurskasta, mutta kaveriporukassa kiroilet mitä karkeimmin, saastutat itseäsi tupakalla, juot alkoholia ja harrastat esiaviollista seksiä? Helppohan se on tehdä, kun liikkuu kylillä kavereineen ilman vanhempien valvontaa, mutta syntiä se on. Kun soitat illalla äidillesi ja valehtelet, että olet yötä Jontun luona pelaamaamassa Pleikkari-peliä, sinä todellisuudessa suuntaatkin Sofian luokse kun hänen vanhempansa eivät ole kotona, juomaan sidukkaa ja nylkyttämään häntä armottomasti koiran lailla. Seuraavana päivänä nyökyttelet seurakunnan penkissä hyväksyvästi, kun saarnaaja sanoo, että homous on synti.

Niin, meidän on niin helppo tuomita sellainen synti, jota me itse emme tee, vaan miten on - koska me itse tuomitsemme omat helmasyntimme, sanoudumme niistä irti, puhdistaudumme Jeesuksen veressä ja teemme parannuksen Jumalan voimassa?

Ei uskovaisten keskuudessa puhuta mitenkään korostuneesti esim. homoseksuaalisten tekojen synnistä. Somessakin uskovaiset aniharvoin aloittavat keskusteluja siitä. Aloitukset ovat lähes poikkeuksetta niiden tekemiä, jotka ovat sitä mieltä, etteivät homoseksuaaliset teot ole syntiä. Tilanne aiheuttaa vääristymän, jonka monet tulkitsevat siten, että uskovat suhtautuvat pakkomielteisesti nimenomaan tähän syntiin.

Tuomita, tuomita ja taas tuomita... On aika tuoda esiin se, mistä puhutaan.

Uskovat eivä tuomtse alkoholistia, murhaajaa, homoa.... Vaan he tuovat esiin sen lain, joka tuomitsee.

Jumalan Laki tuomitsee alkohlistit, homot, ateistit, Jumalan pilkaajat... syntisiksi. Mutta heillä on yksi ja vain yksi mahdollisuus. JEESUS.

JEESUS on sovittanut kaikkien ihmisten kaikki synnit, mutta tämä 100% valmis lahja jää saamatta ellei ihminen ota JEESUSTA Pelastajakseen. Ihmisen täytyy uudestisyntyä Pyhästä Hengestä, jonka JEESUS toi ilmi Nikodeemukselle. Se joka tunnustaa syntinsä ja hylkää ne, saa armon ja vain uskomalla JEESUKSEEN ja Hänen ristin työhönsä.

Sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutte meille  jotka pelastumme, se on Jumalan voima.

Tee parannu ja usko evankeliumi. Katso TV7 ohjelmia, lue Raamattua.

'Tomitseminen' on vain Jumalan Lain esiintuomista. Eikö liikenneonnettomuuksissakin vedota liikennelakiin kun syyllistä etsitään ja tuomitaan. Eikä silloin syyllinen voi itseänsä millään puoltaa. Syyllistävä on oikeassa. Laki on laki.