Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi siinä ei ole mitään kummallista, että mies ei halua lapsia, mutta samanlaista naista morkataan?
03.05.2017 |
Työpaikoilla olen useasti huomannut, miten erilaista on suhtautuminen vapaaehtoisesti lapsettomiin riippuen siitä, onko kyseessä nainen vai mies. Jos perheenlisäyksestä lapsettomalta udellessa tai muuten aihe tulee puheeksi, miehen "en aio hankkia lapsia"- vastaukseen kommentti on tyyliä no eihän kaikkien tarvitse lapsia tehdä, no sulle tuo ura onkin niin tärkeä ettet ehtisikään jne, mutta jos nainen sanoo saman, alkaa tivaus no hyvänen aika mikset, kyllähän kaikki naiset lapsia haluaa, ei työt niin tärkeitä ole ja ehtiihän niitä tehdä, muutat kyllä mielesi kun sitäjatätä ja selän takana ihmetellään sitäkin enemmän, että miten niin se ei muka lapsia halua. Naisille näitä jankataan vielä siinäkin iässä, jossa lapsia tokko enää saadaankaan, kun taas miehen vapaaehtoinen lapsettomuus on kaikenikäisenä hyväksyttyä ja aiheuttaa vain toteamuksen aha. Naiset myös aina tulevaisuudessa katuvat valittua lapsettomuuttaan, miehille tätäkään ei hoeta.
Mistä johtuu samassa asiassa aivan erilainen suhtautuminen?
Kommentit (37)
Mua ärsyttää tollanen utelu, jota tapahtuu heti ekoina päivinä. Onko lapsia? Ai ei. Millon hankit? Onko sulla miestä?
No kuule, mun mies just kuoli.
Joskus olen sanonut naurahtaen kesätöissä, joissa olen vain kesän, että haluan pitää henkilökohtaisen elämän ja työn erillään ja jatkanut töitä. Varmaan selän takana keksitään tarinoita että on traumoja tms lapsettomuutta. Huh mitä utelua.
ÄLKÄÄ UDELKO, JOS ON PAKKO, NIIN SE YKSI KYSYMYS RIITTÄÄ.
T.n26v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää tollanen utelu, jota tapahtuu heti ekoina päivinä. Onko lapsia? Ai ei. Millon hankit? Onko sulla miestä?
No kuule, mun mies just kuoli.Joskus olen sanonut naurahtaen kesätöissä, joissa olen vain kesän, että haluan pitää henkilökohtaisen elämän ja työn erillään ja jatkanut töitä. Varmaan selän takana keksitään tarinoita että on traumoja tms lapsettomuutta. Huh mitä utelua.
ÄLKÄÄ UDELKO, JOS ON PAKKO, NIIN SE YKSI KYSYMYS RIITTÄÄ.
T.n26v
Ainoa oikea vastaus näille uteleville ääliöille on joko että on lapsia tai just ollaan hankkimassa. Jos niille vastaa että ei ole enkä aio hankkia, suhtaudutaan inhottavasti. Jos ilmoittaa että olen töissä tekemässä töitä enkä juoruamassa omista tai muiden asioista joten voidaanko keskittyä TYÖasioihin, taas suhtaudutaan inhottavasti.
Miesutelijalle voisi vastata että jaa onko mulla miestä, no ei kun miehiä, joka viikonloppu eri, taisi olla sun miehesi viimeksi mutta lainasin vaan joten nou problemo. Tai kysyä että miten niin miestä, onhan niitä muitakin parisuhdevaihtoehtoja. Siinä ainakin varttuneempi täti lakkaa kyselemästä :D
Nämä utelijat eivät oikeasti ole mitään älynjättiläisiä. Mitä se kenellekään kuuluu tai siihen työntekoon liittyy muiden lapset ja miehet. Ja siinä missä velaa v-tuttaa, joku voi olla vasten tahtoaan lapseton eikä se hänellekään sen mukavampaa ole vastailla typeriin uteluihin.
Naiset ovat lisääntymisen pullonkaula, miehet eivät. Yksittäisen miehen lisääntymisellä ei ole yhteiskunnan kannalta mitään merkitystä. Sen sijaan miehiä parjataan vastuiden ja velvotteiden välttelystä. Miesten halutaan olevan tuottelijaita, koska se on miesten ainoa yhteiskunnallinen arvo, muuten heitä inhotaan.
Näitähän ei miesvaltaisella työpaikalla naiselta kysellä. Eikä siellä myöskään kahvitunnilla kierrätetä mitään penskojen valokuvia milloin mistäkin juhlista ja edellytetä, että niitä vahdataan ja ihastellaan ja jos katsomatta laittaa eteenpäin niin mulkoillaan ja supatetaan. Miesvaltaisislla työpaikoilla tehdään töitä, naisvaltaisilla keskitytään puhumaan minustaminunasioistaniminunmilloinmistäkin ja oletetaan, että kaikkia muitakin kiinnostaa se oma tuikitavallinen perhe-elämä tuikitavallisine lapsineen ja miehineen.
Ja ei ne juuri sinun purjopetterisi "sutkaukset" ole mitenkään epätavallisen hauskoja tai edes hauskoja että niistä on töissä kerrottava, ne on just sellaisia noloja möläytyksiä mitä kaikki muutkin penskat sanoo. Hehheh kun sanoi niin nasevasti tädin isosta nenästä tai sedän läskeistä - entä jos täti olisi sanonut vastakommentin purjopetterin hörökorvista, ei olisikaan enää ollut yhtään hauskaa ja purjopetterin naama solmussa kun täti sanoi rumasti. No mutta hei hauskaahan se vaan oli ja huvittava sutkaus. Ja mitä muuta voi odottaa jos äippäkin kyselee ihmisiltä tyhmiä ja asioita, jotka ei sille edes kuulu.
Se on kyllä totta, että saa olla ihan rauhassa idioottimaisilla uteluita, kun on ainoa nainen työpaikalla. Toki miehet saattavat puhua selän takana keskenään vaikka mitä, mutta mitään tarkempaa en ole yksityiselämästäni koskaan kertonut. Minulla ei ole lapsia, se on käynyt toki ilmi, mutta suhdestatukseni ilmeisesti ei. Itseäni ei työkavereiden elämä kiinnosta, joten en kohteliaisuuksia enempää kysele ja onneksi suurin osa kunnioittaa minua vastaavasti. Yksityisasioiden kyselijöille vaikka valehtelen tarvittaessa, en todellakaan avaudu taloudellisista asioista tms. Onni on toisten yksityisyyttä arvostava työpaikka!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisten ja miesten ero asioista puhuttaessa; mies kertoo vaihtaneensa autoa "No se on sellanen vanha ja halpa mutta ihan siisti ja hyvässä kunnossa", nainen kertoo miehensä vaihtaneen autoa "Meidän pertsa osti niin hienon uuden auton että kyllä nyt naapurinkin käy kateeksi kikatikikati", samasta vanhasta halvasta autosta aivan eri versiot. Naisten on aina yritettävä jotenkin yrittää aikaansaada kuvitelma todellista hienommasta, autoa nuorennetaan usealla vuodella vaikka jokainen näkee että ikäloppu kottero, lapset on luokkansa parhaimmistoa vaikka samalla luokalla olevan lapsen tuttavavanhempi kertoo että ei oikein pysy kehujan lapsi muiden mukana tunneilla, vuokrataloon muutettaessa puhutaan kuinka ostettiin asunto uudesta talosta vaikka kaikkihan vuokratalot tietää jne.
Että ei oikein tyytyväiseltä kuulosta tuokaan, kun vähän kuin hävetään omia asioita, sitähän tuollainen valehtelu on.
Nämä aso-asunnon hommanneet "Ostettiin oma asunto" ja 10 vuotta vanhan auton hankkineet "Meille ostettiin just uusi auto"-ihmiset on noloja. Kun se asunto ei ole oma eikä se auto uusi ja kaikki tietää sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole kuullut kenenkään miehen selittävän, kuinka hän on jo penskana tiennyt haluavansa suurperheen. Useampi nainen näin on taas sanonut. Joko miehet eivät sen kummemmin lapsia halua vaan niitä vain heille "tulee" kun ollaan parisuhteessa niitä haluavan naisen kanssa tai sitten naiset kokevat, että joidenkin rooliodotusten ja ympäristön paineen vuoksi heidän on lapsia hankittava.
Mun elämäni miehet on kaikki olleet innokkaita perheenperustajia,jo nuorina. Nykyinen mieheni sai vähän käännyttääkin mua, kun en ollut varma haluanko enää toista lasta (hänellä ei ollut ennestään yhtään).
Vierailija kirjoitti:
Naisten ja miesten ero asioista puhuttaessa; mies kertoo vaihtaneensa autoa "No se on sellanen vanha ja halpa mutta ihan siisti ja hyvässä kunnossa", nainen kertoo miehensä vaihtaneen autoa "Meidän pertsa osti niin hienon uuden auton että kyllä nyt naapurinkin käy kateeksi kikatikikati", samasta vanhasta halvasta autosta aivan eri versiot. Naisten on aina yritettävä jotenkin yrittää aikaansaada kuvitelma todellista hienommasta, autoa nuorennetaan usealla vuodella vaikka jokainen näkee että ikäloppu kottero, lapset on luokkansa parhaimmistoa vaikka samalla luokalla olevan lapsen tuttavavanhempi kertoo että ei oikein pysy kehujan lapsi muiden mukana tunneilla, vuokrataloon muutettaessa puhutaan kuinka ostettiin asunto uudesta talosta vaikka kaikkihan vuokratalot tietää jne.
Että ei oikein tyytyväiseltä kuulosta tuokaan, kun vähän kuin hävetään omia asioita, sitähän tuollainen valehtelu on.
Ja höpöhöppöö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen vela ja ikisinkku. Asun yksiössä ns. hyvällä asuinalueella ja minulla on hyväpalkkainen asiantuntijatyö. Olen usein miettinyt, että jos olisin mies, minua pidettäisiin vain huolettomana, ehkä jopa coolina poikamiehenä. Mutta koska olen nainen, olen säälittävä reppana.
Tämä on valitettavaa mutta totta. Siskoni on nyt 30-vuotias, asuu yksiössä ja tekee hyväpalkkaista työtä, hänellä on kaksi korkeakoulututkintoa, matkustelee paljon ja viettää aktiivista sosiaalista elämää. Sitten olen minä, reilusti nuorempi joka asun avomiheheni ja vauvan kanssa kaksiossa kituuttaen opintotuella. Ja kumman valintoja arvostellaan perhepiirissä enemmän?? Siskoni. Aina saa kuunnella jankkausta miehistä ja varsinkin niistä lapsista. Hänen elämänsä on luultavasti paljon ns. "täydenpää" kuin omani, mutta sitä ei kukaan suvussamme arvosta...
Vierailija kirjoitti:
Nämä aso-asunnon hommanneet "Ostettiin oma asunto" ja 10 vuotta vanhan auton hankkineet "Meille ostettiin just uusi auto"-ihmiset on noloja. Kun se asunto ei ole oma eikä se auto uusi ja kaikki tietää sen.
Tällaiset ihmiset ovat myös niitä kateellisimpia. Kun joku oikeasti ostaa oman asunnon tai hankkii tehdasuuden ajamattoman auton, mouhotaan kuinka velaksi siinäkin ostetaan että näyttää komealta. Tekisi mieli kysäistä, että niin tuota juurihan sä vähän aikaa sitten kerroit kuinka OSTITTE asunnon ja UUDEN auton (tosin kaikki naureskelivat itsekseen, koska siitä talosta ei osteta mitään ja se autokin oli uusi viime vuosikymmenellä jollakin toisella). Mutta kun ei muisteta omia valheita siinä kateuden vimmassa niin menee sitten koomiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siksi, että vanhemmuus on tyypillisesti naiselle tärkeämpää kuin miehelle.
Vanhemmuus on varmasti yhtäläisen tärkeää myös miehille.
Mutta kaikille miehille vanhemmuus ja lasten saanti on aina viime kädessä naisen tahdosta kiinni. Yhdestäkään miehestä ei tule isää jos yksikään nainen sitä ei halua. Nainen pystyy nyky-yhteiskunnassa aina lisääntymään itsellisesti - oli miestä tai ei.
Ehkä joku keinokohtu tulevaisuudessa muuttaa tilanteen, jolloin miehiltäkin voidaan enemmän kysyä suhdetta lasten hankkimiseen.
Kyllä se on naisille tärkempää kuin miehille. Katso ympärillesi, kumpi sukupuoli todennäköisemmin höseltää, unelmoi, kuumeilee ja ripustaa koko identiteettinsä vanhemmuuden varaan.
Työpaikallani yksi lapseton täti järkyttyi, kun sanoin että sitten olen onnellinen kun minua ei enää tarvita. Lapsillani on iso ikäero, ja äitiyttä tulee yhtäjaksoisesti tuollaiset 30 v kun nuorempi muuttaa pois. Olen siis tehnyt velvollisuuteni niin hyvin, että ihmiset osaa jo itse ja tarvitsevat minua matkaseuraksi ja muuhun kivaan. Minulla on omaakin tekemistä vaikka kuinka paljon, ja jos lapseni ovat mukana niin ovat sitä vastuullisina aikuisina.
En osaa ajatella tätä ihmistä kenenkään äitinä, vaikka hän höösää oman äitinsä ja lemmikkiensä kanssa. Oisko jotain jäänyt sittenkin puuttumaan.
Vierailija kirjoitti:
Naisten ja miesten ero asioista puhuttaessa; mies kertoo vaihtaneensa autoa "No se on sellanen vanha ja halpa mutta ihan siisti ja hyvässä kunnossa", nainen kertoo miehensä vaihtaneen autoa "Meidän pertsa osti niin hienon uuden auton että kyllä nyt naapurinkin käy kateeksi kikatikikati", samasta vanhasta halvasta autosta aivan eri versiot. Naisten on aina yritettävä jotenkin yrittää aikaansaada kuvitelma todellista hienommasta, autoa nuorennetaan usealla vuodella vaikka jokainen näkee että ikäloppu kottero, lapset on luokkansa parhaimmistoa vaikka samalla luokalla olevan lapsen tuttavavanhempi kertoo että ei oikein pysy kehujan lapsi muiden mukana tunneilla, vuokrataloon muutettaessa puhutaan kuinka ostettiin asunto uudesta talosta vaikka kaikkihan vuokratalot tietää jne.
Että ei oikein tyytyväiseltä kuulosta tuokaan, kun vähän kuin hävetään omia asioita, sitähän tuollainen valehtelu on.
Alemmuudentunnetta. Haluttaisiin että itselläkin olisi uusi maasturi jolla haetaan oikeasti luokan priimuslasta koulusta, niinkuin se komeassa omakotitalossa asuva äippäkin. Ainahan noista valheista tai muunnetusta totuudesta kiinni jää. Aikuisista lapsista puhuttaessa, eräskin äippä kehuskeli kuinka aikuinen tyttärensä erottuaan "osti" hienon rivarinpätkän, mutta kun siitä rivarista ei kukaan voinut ostella yhtään mitään kun se ei ollut omistustalo. Lieneekö siinä oltu noloja tyttären erosta vai miksi moinen tarina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siksi, että vanhemmuus on tyypillisesti naiselle tärkeämpää kuin miehelle.
Vanhemmuus on varmasti yhtäläisen tärkeää myös miehille.
Mutta kaikille miehille vanhemmuus ja lasten saanti on aina viime kädessä naisen tahdosta kiinni. Yhdestäkään miehestä ei tule isää jos yksikään nainen sitä ei halua. Nainen pystyy nyky-yhteiskunnassa aina lisääntymään itsellisesti - oli miestä tai ei.
Ehkä joku keinokohtu tulevaisuudessa muuttaa tilanteen, jolloin miehiltäkin voidaan enemmän kysyä suhdetta lasten hankkimiseen.
Kyllä se on naisille tärkempää kuin miehille. Katso ympärillesi, kumpi sukupuoli todennäköisemmin höseltää, unelmoi, kuumeilee ja ripustaa koko identiteettinsä vanhemmuuden varaan.
Työpaikallani yksi lapseton täti järkyttyi, kun sanoin että sitten olen onnellinen kun minua ei enää tarvita. Lapsillani on iso ikäero, ja äitiyttä tulee yhtäjaksoisesti tuollaiset 30 v kun nuorempi muuttaa pois. Olen siis tehnyt velvollisuuteni niin hyvin, että ihmiset osaa jo itse ja tarvitsevat minua matkaseuraksi ja muuhun kivaan. Minulla on omaakin tekemistä vaikka kuinka paljon, ja jos lapseni ovat mukana niin ovat sitä vastuullisina aikuisina.
En osaa ajatella tätä ihmistä kenenkään äitinä, vaikka hän höösää oman äitinsä ja lemmikkiensä kanssa. Oisko jotain jäänyt sittenkin puuttumaan.
Eikö se sitten ole hyvä että ei ole tehnyt lapsi, kun et osaa ajatella häntä kenenkään äitinä? Aika kamalaahan sellainen on jos ihminen jota ei kiinnosta tai ei halua olla vanhempi, menisi tekaisemaan lapsia. Se ei liene kenenkään etu, vähiten laps(i)en.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siksi, että vanhemmuus on tyypillisesti naiselle tärkeämpää kuin miehelle.
Vanhemmuus on varmasti yhtäläisen tärkeää myös miehille.
Mutta kaikille miehille vanhemmuus ja lasten saanti on aina viime kädessä naisen tahdosta kiinni. Yhdestäkään miehestä ei tule isää jos yksikään nainen sitä ei halua. Nainen pystyy nyky-yhteiskunnassa aina lisääntymään itsellisesti - oli miestä tai ei.
Ehkä joku keinokohtu tulevaisuudessa muuttaa tilanteen, jolloin miehiltäkin voidaan enemmän kysyä suhdetta lasten hankkimiseen.
Kyllä se on naisille tärkempää kuin miehille. Katso ympärillesi, kumpi sukupuoli todennäköisemmin höseltää, unelmoi, kuumeilee ja ripustaa koko identiteettinsä vanhemmuuden varaan.
Työpaikallani yksi lapseton täti järkyttyi, kun sanoin että sitten olen onnellinen kun minua ei enää tarvita. Lapsillani on iso ikäero, ja äitiyttä tulee yhtäjaksoisesti tuollaiset 30 v kun nuorempi muuttaa pois. Olen siis tehnyt velvollisuuteni niin hyvin, että ihmiset osaa jo itse ja tarvitsevat minua matkaseuraksi ja muuhun kivaan. Minulla on omaakin tekemistä vaikka kuinka paljon, ja jos lapseni ovat mukana niin ovat sitä vastuullisina aikuisina.
En osaa ajatella tätä ihmistä kenenkään äitinä, vaikka hän höösää oman äitinsä ja lemmikkiensä kanssa. Oisko jotain jäänyt sittenkin puuttumaan.
Öhh, siis mistä lapseton työkaveri järkyttyi, siitä kun olet onnellinen kun sinua ei tarvita? Miksi se lapsetonta järkyttäisi? Joko en nyt ymmärtänyt tai kirjoitit epäselvästi kun ei tuossa nyt ole mitään logiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siksi, että vanhemmuus on tyypillisesti naiselle tärkeämpää kuin miehelle.
Vanhemmuus on varmasti yhtäläisen tärkeää myös miehille.
Mutta kaikille miehille vanhemmuus ja lasten saanti on aina viime kädessä naisen tahdosta kiinni. Yhdestäkään miehestä ei tule isää jos yksikään nainen sitä ei halua. Nainen pystyy nyky-yhteiskunnassa aina lisääntymään itsellisesti - oli miestä tai ei.
Ehkä joku keinokohtu tulevaisuudessa muuttaa tilanteen, jolloin miehiltäkin voidaan enemmän kysyä suhdetta lasten hankkimiseen.
Kyllä se on naisille tärkempää kuin miehille. Katso ympärillesi, kumpi sukupuoli todennäköisemmin höseltää, unelmoi, kuumeilee ja ripustaa koko identiteettinsä vanhemmuuden varaan.
Työpaikallani yksi lapseton täti järkyttyi, kun sanoin että sitten olen onnellinen kun minua ei enää tarvita. Lapsillani on iso ikäero, ja äitiyttä tulee yhtäjaksoisesti tuollaiset 30 v kun nuorempi muuttaa pois. Olen siis tehnyt velvollisuuteni niin hyvin, että ihmiset osaa jo itse ja tarvitsevat minua matkaseuraksi ja muuhun kivaan. Minulla on omaakin tekemistä vaikka kuinka paljon, ja jos lapseni ovat mukana niin ovat sitä vastuullisina aikuisina.
En osaa ajatella tätä ihmistä kenenkään äitinä, vaikka hän höösää oman äitinsä ja lemmikkiensä kanssa. Oisko jotain jäänyt sittenkin puuttumaan.
Riippuu tädin lapsettomuuden syystä. Jos on vasten tahtoaan lapseton, voi ollakin että jotakin on jäänyt puttumaan kuten ne lapset, joita olisi halunnut mutta ei ole saanut. Jos on omasta tahdostaan lapseton, ei ainakaan ole lapset jääneet puuttumaan, koska itse on jättänyt ne tekemättä eikä ole niitä halunnutkaan. Sellainen ei voi "puuttua", mitä ei edes halua.
Alue: Aihe vapaa
Täh? Millä vuosisadalla elät? Vällyt on voineet pöllytä jo vuosikymmeniä ilman että se tarkoittaa = lapsia tulee. Joten harjoittaa voi kyllä ilman lisääntymistäkin.