Vierailija

Takana on ikäiselleni pitkä parisuhde (8v), muutaman vuoden vanhemman miehen kanssa. Suhde on alkanut kun olin noin 20v. Melkoista kriisiä (riitelyä) ollaan käyty läpi viimeinen vuosi, kun molemmat on kasvaneet ja minä ainakin "aikuistunut" monella tapaa, mutta parisuhteeseen se on ollut vaikea tuoda. Eli suhteemme ei voi enää olla samanlainen kuin alkuaikoina (jolloin se perustui lähinnä intohimolle). Emme ole nyt eroamassa ja tilanne on tasaantunut, emmekä enää riitele. Riidoilla ei ollut sisältöä, eikä meillä ole mitään erityisiä huolia. Riitojen aiheena oli yleisesti ottaen jonkun sortin "en koe olevani kuultu/nähty/huomioitu", molemmilta vuorotellen (varmaan kun alkuvuodet me suorastaan elettiin intohimolla ja toistemme katseilla, ja nyt se on tasaantunut pois, toki se varmasti ajan kanssa alkaa taas löytymään, siitä ei ole huolta nyt). Olemme opetelleet molemmat parempia kommunikointitapoja ja myöskin näkemään toisen positiivisesti ja lempeästi. Se on tosi mukavaa, ja tuntuu itsestäni ihanan eheältä pitkästä aikaa, kun tuntuu että olen sama ihminen parisuhteessani ja sen ulkopuolella.

Kaipaisin kokemuksia ja vinkkejä, miten tästä nyt kasvatetaan "yhteenkuuluvuutta" ja "meidän perhettä". Lapsia ei ole mutta nyt toivomme molemmat niitä kovasti. En siis tarvitse vinkkejä, miten lapsia tehdään (:D), vaan pikemminkin miten muututaan vielä enemmän yksiköksi ja semmoiseksi hehkuvaksi parisuhteeksi. Vaikea selittää, ja arvatenkin saan vihamielisiä ja tympeitä vastauksia paljon, mutta yritän jättää ne kokonaan huomiotta, turha siis vaivautua.

Tiedättehän, kun joskus näkee vanhoja pariskuntia, joilla on selvästi rakkautta ja yhteenkuuluvuutta? Niin miten sellaiseksi päädytään? :D Ei ainakaan "olemalla yhdessä monta vuotta", sillä iäkkäämmissä pariskunnissa näkee myös parisuhteita, joista ei huo'u lämpö ja välittäminen.

  • ylös 5
  • alas 0

Kommentit (4)

Vierailija

Me istuimme mieheni kanssa alas ja pohdimme yhdessä muuttunutta tilannetta, mitä me olemme nyt yhdessä ja yksilöinä. Päivitämme käsityksen itsestämme, toisistamme ja parisuhteestamme. Määritimme roolit ja dynamiikan uudelleen.

Vierailija

Varmistakaa, että haluatte tulevaisuudelta samoja asioita ja että teillä on yhtenevä käsitys siitä, miltä "hyvä elämä" näyttää. Osoittakaa myös rakkautta, arvostusta ja kiitollisuutta toisianne kohtaan, niin nämä tunteet vahvistuvat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Keskustelemalla ja olemalla avoin, tekemällä hauskoja juttuja yhdessä, jakamalla surut, katsomalla pikkuvirheitä sormien läpi, pitämällä lapsenmielisyyden ja huumorin suhteessa.

Vierailija

Puhukaa, jutelkaa, kuunnelkaa, kyselkää! Siinä se tärkein. Tosi helposti arjen tuoksinnassa tulee tulkittua toista väärin ja jos molemmat vain tulkitsevat toistensa eleitä ilman että asiat puhutaan läpi, on helppo tulkita väärin ja siitä se erilleen kasvaminen lähtee.

Ajatelkaa tarkoituksella toisistanne hyväntahtoisesti ja sanokaa se myös ääneen. Eli jos toinen vaikka murjottaa, niin älä vittuile takaisin, vaan suhtaudu empatialla ja tilanteen mukaan anna toisella aikaa rauhoittua tai nosta kissa pöydälle ja puikaa asia läpi. Ei ole mitään kamalampaa, kuin toisistaan jatkuvasti muka leikkimielistä läppää heittävät pariskunnat, jotka käytännössä koko ajan loukkaavat toisiaan sanallisesti. Eihän tuollaisessa tilanteessa voi olla arvostusta ja luottamusta, mitkä mun mielestä ovat kuitenkin suhteen tärkeimpiä perusasioita. Toista pitää kunnioittaa ja arvostaa, vaikka olisikin eri mieltä osasta asioista.

Järjestäkää tarkoituksella yhteistä parisuhdeaikaa. Siis käykää treffeillä tai puuhatkaa mitä ikinä haluattekin, kunhan teillä on aikaa toisillenne aina silloin tällöin.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla