Miksi ei saisi ostaa jotain, jos tarvitsee

Hienosti mennyt sekaisin haluaminen ja tarvitseminen siinä.

Vierailija kirjoitti:

Jos vaikka näkee kauniin mekon, niin miksi ihmisen ajatusmaailma on sellainen, että en nyt osta. Myöhemmin sama mekko ei ehkä sovikaan enää päälle ja tilanne meni ohi, kun ei tarttunut siihen.

Tai miksi podetaan huonoa omaantuntoa vaikka kenkien ostamisesta.

Kenkiä tarvitaan ja on hyvä olla erilaisia.

Miksi aina pitää säästää johonkin.

Tai miksi ajatellaan että en nyt ansaitae näitä housuja.

Ei varmaan enää 80 kymppiasenä ole sellainen hinku ostoksiin, niin miksi ei voi ostaa silloin, kun on nuori.

Keski-ikäisenä sitä huomasi miten se nuoruuden ostelu oli ollut todella typerää ja lyhytnäköistä, rahaakaan ei olisi silloin ollut, toisin kuin nyt. Ei niitä kenkiä ja vaatteita vaan tarvitse määräänsä enempää.

Vierailija kirjoitti:

Ei varmaan enää 80 kymppiasenä ole sellainen hinku ostoksiin, niin miksi ei voi ostaa silloin, kun on nuori.

Joo, kannattaa ostaa jo 200-vuotiaana nuorena velhona eikä 800-vuotiaana ikäloppuna.

Tietysti kannattaa ostaa jos tarvitsee. Mutta omassa elämässäni punnitsen aika tarkasti onko kyseessä tarve vai halu. Todennäköisesti mekon tai kenkien kohdalla kyse on halusta, koska kaapsissa on jo 10 mekkoa ja kenkiä joka tarpeeseen.

Miksi ei sitten saa ostaa mitä haluaa vaikkei tarvitsisi? No saa, mutta koen että ihmisellä on myös vastuu teoistaan. Vastuu siitä että rahaa riittää elämiseen myös seuraavalla viikolla/kuukautena/vuotena ilman että muut joutuvat jelppaamaan ja toisaalta vastuu myös siitä että 80-vuotiaana ei tarvitsisi miettiä huonolla omallatunnolla että minunkin ansiota on tämä että maailmassa on näin paljon roskaa.

Riippuu hyvin paljon tilanteesta. Jos tarvisen uudet kengät, niin ihan ok, mutta jos minulla on kymmenen paria hyviä kenkiä ja aina ostan uudet kun hyvät näen, niin kyllä se hieman voisi kaduttaa kotona. 

Naisilla tietysti kuuluu olla sadat kengät, mutta miehet pärjää vähemmilläkin. Ja menen kaupoille ostamaan jotain silloin kun jotain tarvitsen. Ei ole tapana pyöriä huvin vuoksi kaupoilla.

Halu ei ole sama kuin tarve. Fiksu ihminen miettii tarvitseeko oikeasti 30 kivaa mekkoa ja 50 paria ihania kenkiä, ihan jo oman rahankäytön ja ympäristön kannaltakin. Hyvä myös pohtia kuka ne vaatteet on tehnyt ja millaisissa oloissa (mm. https://en.wikipedia.org/wiki/2013_Savar_building_collapse ).

Pyrkimällä hoitamaan raha-asiansa järkevästi ja suunnitelmallisesti, samoin kuin muutkin asiansa, kuten vaikka kenkien hankkimisen (+huoltamisen!), jää todennäköissemmin enemmän tilaisuuksia toteuttaa myös sellaisia mielitekoja, joita ei voi perustella "kylmällä järjellä", eikä silti tarvitse pelätä koko taloutensa kaatumista tai kaappien täyttymistä turhilla hankinnoilla ja rinnan kolkuttavalla omallatunnolla. No, minulla ainakin tämä strategia toimii mainiosti.

No just tuo halu ja tarve on hyvä erottaa. Toisaalta olen opetellut myös siihen, että joskus voin ostaa jotain vain, koska haluan. Siis esimerkiksi uuden kauniin mukin kerran vuodessa, vaikka vanhojakin (ei niin nättejä) olisi. Siitäkään tarvitse tuntea huonoa omatuntoa, jos se ostelu ei ole mikään jatkuva tapa. Kaikkea ei tarvitse käyttää loppuun asti, vaikka toki suurimmaksi osaksi kannattaakin. Vanhaa ja kulahtanutta voi laittaa myös pois.

Rahakysymys tämä ei itselleni ole, mutta ekologinen kylläkin. Eniten ilahduttaa tietysti se, jos ne omat vanhat, omasta mielestä ei-niin-kivat tavarat kelpaavat vielä jollekin kirpparilla. Roskiin en halua käyttökelpoista tavaraa heittää.