Onko ulkonäön menetys vanhenemisen vuoksi rankempaa naiselle joka on ollut kaunis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan yksilöllistä miten vanhenemisen/rupsahtamisen kokee.

Saattaahan se olla yhtä vaikeaa kummallekin, kauniille ja rumalle. Riippuu enemmän ihmisen elämänarvoista ja siitä kuinka tärkeänä ulkonäköä pitää.

Itse olen ollut nuorena kaunis (sain kuulla sen niin miehiltä kuin naisilta) ja kyllähän se välillä tympii kun naama alkaa valumaan ja iho löystyy muuallakin. En kuitenkaan vihaa peilikuvaani enkä haaveile mistään kiristysleikkauksista vaikka niitä paljon markkinoidaankin.

En haluaisi mitään ikuista nuoruutta enkä haluaisi näyttää enää parikymppiseltä. Sekin on omalla tavallaan helpottavaa että ulkonäköön kohdistuva huomio vähenee.

Menen ensi viikolla Stephen Diezille kasvojenkohotus leikkaukseen.

En kykene katsomaan väsyneitä kasvoja enää..

Ryppyjä ei ole mutta kasvot roikkuvat

Olen normipainoinen.

Haluan vielä elää..älkää tuomitko!

Tietenkin menet. Meillä on buldogin näköisiä naisia aivan tarpeeksi. Itsekin menen muutaman vuoden päästä. Seuraan vielä tilannetta ja koitan korjata kasvojumpalla kasvojen lihaksia.

Mun mielestä moni kaunis säilyy pitkälle vanhuuteen asti kauniina, jos painoa ei kerry tolkuttomasti ja huolehtii itsestään muutenkin. Tietenkään 45v ei näytä parikymppiseltä mutta harva haluaisikaan.

Sama ongelma miehillä, lihominen ja laiskistuminen keski-iässä on suurimpia rupsahtamisen syitä.

En ole kokenut rankaksi "rupsahtaa". Olen yhä miellyttävän näköinen 60 vuotiaana. Minulla oli ihanat naisen mallit äidistä ja isoäidistä, jotka pitivät itsestään hyvän huolen ulkoisesti ja sisäisesti. Heistä huokui  tasapaino ja itsensä hyväksyminen, joten en edelleenkään osaa arvioida ihminen kauneutta pelkästään ulkoisista tekijöistä. IHmisessä on kauneutta juuri sen  verran kuin hän itseään osaa arvostaa. Ikä yleensä auttaa naista kukoistamaan entistä enemmän. Nuorena epävarmuus omasta ulkonäöstään on varmasti monelle tuttua ja miksi monta vuotta menee kauneudesta  silloin ihan hukkaan nuoren ihmisen pohtiessa jokaista senttiään kehossaan.

Ei ole vaan päinvastoin vaan yleensä kaunis on vanhetessaankin kauniimpi kuin muut. Yksi muka väittää että keski-iällä mika miehet katsovat niin se on ihan mielikuvitusta. Miehet voivat katsoa vaan sen takia että elättäisiköhän se ämmä  ja pääsisikö sohvalle makaamaan ja joku epätovoinen miehenkipeeä ämmä alkaisi huolehtimaan ja ruokkimaan.