Miten olette onnistuneet katkaisemaan kaveruuden?

Jos sanot suoraan jollekin ihmiselle, että et enää pidä hänestä, niin mitä luulet sen jälkeen tapahtuvan? Hirveä syyllistäminen ja haukkuminen kaikille yhteisille tutuille kuinka kamala ihminen olet. Viisas ihminen pitää mölyt sisällään, ja ottaa vaan vähitellen etäisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Itse nuorena käytin tuota, että kerroin suoraan mikä mättää. Sain niskaani raivoisan hyökkäyksen ja kaveri muuttui viholliseksi, joka vainosi mua vielä vuosia jälkikäteen erilaisia reittejä, mm. yhteisten tuttujen kautta pahaa minusta puhuen.

Nykyään hiivutan välit huomaamattomasti. Paljon lempeämpää molemmille osapuolille.

Just näin! Tämä on ainoa vaihtoehto, varsinkin narsistien kanssa. He kaivelevat sitä draamaa esiin vaikka haudasta käsin.

up

Mun lähin lapsuuden ystvävä nussi mun aviomiestä, tehosi: en halua enää pitää yhteyttä kumpaankaan.

Kiitti Nina ja Miro hyvästä vihjeestä, tajusin.

Vierailija kirjoitti:

Jos sanot suoraan jollekin ihmiselle, että et enää pidä hänestä, niin mitä luulet sen jälkeen tapahtuvan? Hirveä syyllistäminen ja haukkuminen kaikille yhteisille tutuille kuinka kamala ihminen olet. Viisas ihminen pitää mölyt sisällään, ja ottaa vaan vähitellen etäisyyttä.

Näin

Ei avautumisia. Niistä on toisen vaikempaa päästä yli kuin hiljenemisestä.

Helppoa kuin heinänteko. Esität kiireistä.

Sanon suoraan,tämä oli tässä.(kaveruus)Eräs henkilö uhkaili työssä lopareilla,potkuilla ja rollia perättömistä.Huomautin,miksi sanot noin,en ole sanonut,hän vastasi ja hän ryhtyi vapisemaan silmät kastuen.Onneksi p-puhuja joutui eläkkeelle,ikänsä puolesta.HELPOTTI.

Omalla kohdalla homma meni niin, että pitkään ystävyyssuhteessa meni ns huonosti. Kaveri josta tätä pesäeroa tein, kieltäytyi kuitenkin näkemästä mitään näitä pielessä olevia asioita, höpisi minulle kuinka olen hänen "paras kaverinsa" vaikka meidän yhteistenkin kavereiden mielestä oli selvää, että hän syystä tai toisesta inhosi minua ja tämä näkyi usein käytöksestä. Persoonallisuushäiriöiseltä vaikuttavaa oireilua se silloin oli. Otin sitten etäisyyttä, en juuri laittanut oma-aloitteisesti viestiä jne. Joskus sitten olisko kaveri huomauttanut mun epäaktiivisuudesta, ja selitin mistä se johtuu. Sen viestinvaihdon jälkeen ei olla tavattu enää koskaan tai pidetty mitään yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hissukseen, hienovaraisesti ikäänkuin ujutat kaverisi pois elämästäsi. Suoraan ei kannata sanoa, koska siitä tosiaan voi olla pitkälle ulottuvat seuraukset. Turha mossottaa jotakin reiluudesta kaveria kohtaan: ja kaverihan käyttäytyi reilusti...

Ei onnistunut hissukseen taka-alalle jääminen hänen jutuistaan,kun ei kiinnostanut nanomillimetrin vertaa ja olen muutenkin hiljainen"junansuorittaja".Kys.henkilö ryhtyi syyttelemään henkisestä kiusaamisesta,masennuinkin itse.

Eipä tuo feidaaminenkaan kauhean mukavalta tunnu, kokemusta on. Nykyään en sitten edes yritä kaveerata oikeastaan kenenkään kanssa enää kun en oikein jaksa toisia ihmisiä ja jatkuvaa arvuuttelua sekä turhien viestien lähettelyä. Inhottavinta on, että jos nämä feidaajat yhtäkkiä tarvitsevatkin minulta jotakin apua/palveluksia alkaa jumalaton liehittely ja viestien laitto. Niin läpinäkyvää.

Hivuttautumalla kauemmaksi henkilön vaikutuspiiristä. Jos suora puhe tehoaisi, ei olisi kellään ihmissuhdeongelmia. Kaikki vaan keskustelisivat asiat suoraan, ja asiat hoituisivat siten.

Minä tein niin, etten sopinut uusia tapaamisia. Viestejä tuli, kutsuja yms. Olin jo sanonut, että seuraavan puoli vuotta minulla on todella kiire, en voi lähteä minnekään. Arvelinkin, ettei sitä oteta huomioon, vaan silti painostetaan. Olisin halunnut säilyttää yhteiset tuttumme, koska pidin heistä. Mutta mahdotontahan se sitten oli.

Kaverini on päässyt autettavan rooliin. Häntä pidetään kuin kukkaa kämmenellä, hän on enemmän herkkä ja avuntarpeessa kuin muut. Hän osaa räpsytellä ripsiään ja itkua tihrustaen ihmetellä että onko HÄNESSÄ jotain vikaa jne.

Itse pidän itsestään selvänä, että minussa on huonojakin piirteitä. Itseasiassa kaikki piirteeni voi käsittää huonoiksikin. Olen saanut negatiivista palautetta esim. auttamisesta. "Miksi AINA autat kaikkia??" Kaiken voi kokea negatiiviseksi.

Entinen kaveri oli omassa päässään ajatellut että kaveruutemme on ikuista (eli olen aina häntä tukemassa ja auttamassa ja itse ei tarvitse pärjätä). Samoin hän tuntuu ajattelevan parisuhteista, että hänen kanssa on aina oltava, halusi tai ei. Itse en haluaisi että joku väkisin olisi juuri minun kanssani.

En halua ketään loukata, mutta en voi koko elämääni uhrata toisten käyttöön. Jos siitä loukkaannutaan, en aio vastuuta kantaa. Enhän minäkään voi roikkua muissa kiinni, pakottaa muita olemaan osana elämääni vaan sen takia että MINÄ haluan.

Ilkeiden ihmisten kanssa ei kannata olla kaveri, eivät he siitä miksikään muutu.

Älä vastaa

Vierailija kirjoitti:

Ilkeiden ihmisten kanssa ei kannata olla kaveri, eivät he siitä miksikään muutu.

Hyvä

Yksi kaveri lopetti yhteydenpidon kun näytin sille suhteellisen kalliin (kai se 900€ on joillekin kallis) rannekelloni. Sillä itsellä oli jotain rahahuolia, mulla ei ole. Mielestäni en esittäny mitään ylimielisesti.

Lopetin yhteydenpidon ja puhuin pahaa selän takana kaverille, jonka tiesin puhuvan pahaa minusta selän takana tämän feidatun kanssa. Halusin nimittäin ihan oikeasti päästä eroon tästä sosiopaatista.

Luojan kiitos sain yötyön ja sain hyvän verukkeen "nukkua" päivällä aina epämääräisinä aikoina ja olla vastaamatta puhelimeen.

Lisäksi aloin väsyneenä laukoa (tarkoituksellakin) tiivistettyä totuutta, kun ystäväni jaaritteli miesasioistaan ja olisi kaivannut ns myötäelämistä. Sitten kerran se paiskasi puhelimen korvaani ja sanoi "haista sinä xxx paska".

Siitä tajusin tilaisuuteni tulleen ja feidasin tapauksen elämästäni. Ja kun joskus tuli vielä kutsu ns kahveille (eli yksipuoliseen kuuntelusessioon), sanoin vain ympäripyöreän " katsotaan".

Sittemmin vaihdoin myös ns.sattumalta puhelinnumeroni. Ihana rauha ja vapaus jo monta vuotta. Energiasyöpöt ovat oikeasti vaarallisia!

Vierailija kirjoitti:

Yksi kaveri lopetti yhteydenpidon kun näytin sille suhteellisen kalliin (kai se 900€ on joillekin kallis) rannekelloni. Sillä itsellä oli jotain rahahuolia, mulla ei ole. Mielestäni en esittäny mitään ylimielisesti.

Just.

Olen yrittänyt päästä energiasyöpöstä eroon jo vuosia. Vaikea sanoa suoraan toiselle, kun tavallaan ainoa vika on se, että meillä ei ole mitään yhteistä, ei kertakaikkiaan mitään. En mennyt häihin, en lastensa juhliin jne, enkä ole kutsunut häntä omiini. Edelleenkään ei tunnu tajuavan...