Kertokaa tupakoitsijat riippuvuuden lisäksi 1 syy, miksi?

Mä olen todella huono juttelemaan tuntemattomille ihmisille ja yhteinen tupakointihetki antaa tilaisuuden avata vastakkaisen sukupuolen kanssa keskustelun.

Vierailija kirjoitti:

Yritän ymmärtää tupakoivien ihmisten maailmankuvaa paremmin. En todella keksi yhtään syytä, miksi (riippuvuuden lisäksi) kukaan raahautuu päivästä toiseen pihalle polttamaan sen kääryleen, jos vaivautuu edes pihalle asti?

Se maksaa, eikä ole varmasti kovinkaan kivaa varsinkaan, kun jatkuvasti rajoitetaan paikkoja, joissa saa tupakoida. Kohta joutuu lähtemään ulos kerrostalosta kadulle, ja ketä askin päivässä polttavaa semmoinen ylös-alas -rumba innostaa talvipakkasilla? Entä yökerhon tupakkakopissa istuminen kuin mikäkin näyttelyeläin, onko järin hohdokasta? Se saa vaatteet haisemaan pahalle ja rajaa potentiaalisia kumppani- ja jopa ystävyyssuhteita todella radikaalisti. Varmasti sosialisointiinkin löytyy miljoona parempaa tapaa kuin rupatella jossain autokatoksessa tupakka huulessa. Ja kaupan päälle saa vielä terveysongelmia, eikä edes nuorison mielestä ole nykypäivänä niin "coolia" polttaa.

Joten, miksi? En hauku teitä vaan tahtoisin vain oikeasti tietää. Passivoituuko sitä vain sen osalta eikä välitä, vaikkei se mitään iloa tuotakaan?

Polta arkisin kolme savuketta päivässä korkeimmillaan. Joskus vain yhden joten ei maksa rahallisesti paljoa kuussa. Yleensä toppa on riittänyt reippaasti vielä toiselle kuukaudellekin. Eli noin 5e x12.

Vuodessa ei maksa paljoa.

Tunnen etten voi vaikuttaa elämääni työtätekemällä mitenkään. Haluan lyhyen elämän.

Haluan kuolla aikaisemmin pois. Juon myös olutta.

Haluaisin alkaa käyttämään kannabista jos sen kautta voisin tuntea että haluaisin elää enemmän terveellisemmin ja luopua tupakoinnista ja oluesta.

Ehkä tänä vuonna teen sen vielä. Minusta elämä on tympeää ja en oikein saa tästä mitään. Työnteosta ei jää säästöön mitään. Tunnen että annan ainoasta elämästäni aikaa jollekin muulle hyötyjä. Tämä elämä kuuluisi minulle eikä muille ja silti kärsin monotoonisesta toistamisesta. Tupakan ja alkoholin avulla siedän tätä elämää edes hiukan.

Olen ollut on-off tupakoitsija yli 35 vuotta. Fyysistä riippuvuutta ei ole, mutta henkinen riippuvuus on kova. Minä tupakoin leputellakseni hermojani.

Aloitin tupakoinnin reilu pari vuotta sitten, kun parisuhdekiemurat meni niin hermoille käyväksi. Tuolloinen kumppani on nyt jo historiaa, mutta joudumme työmme vuoksi vielä olemaan yhteydessä. Joka kerta, kun mies soittaa on pakko päästä röökille. Tai kun saan häneltä mailia alkaa tehdä mieli tupakkaa.

Lähden ulkomaankomennukselle ja tupakointi loppuu siihen ( vaikka menenkin halvan tupakan maahan).

Mutta siis, hermojen vuoksi olen viimeiset 20 vuotta poltellut. Enkä ole ainoa. Työkaverini elää kulissiavioliitossa (koska aikuinen lapsi ei anna erota) ja hän juuri sitä harmitteli, että nyt kun lähdet niin kenen kanssa tässä sitten käy "piipulla"? Kun sanoin, että harkitsisit sinäkin lopettamista, niin hän sanoi että ei hermot kestäisi sitä.

Että siinä yksi syy

MInäpä kerron miksi. Olen siis itse lopettanut 20v jälkeen tupakoinnin ja nyt ollut 6vuotta polttamatta.

Aikoinaan aloitin kun menin peruskoulun jälkeen uuteen kouluun, silloin oikein päätin että nyt rupean polttamaan oikein kunnolla. siihen asti oli ollut satunnaispoltteluja illanistujaisissa ja joskus kavereiden kanssa. Päätin että nyt rupean polttamaan, en nyt muista oliko siihen aikaan että näytin coolimmalta ja että saisin ystäviä. Olin kuitenkin nätti nainen.

Lopetin lapsien jälkeen, pari lakkoa ollut siinä välissä ja sitten taas ratkennut uudestaan. Kunnes oli monta lasta ja oikeasti tupakointi rupesi ottamaan nuppiin kun tuntui että kaikki elämä pyöri sen ympärillä koska pääsee/voi mennä tupakalle. Mutta siitä ei vain päässytkään noin vain irti vaan vaati Champix kuurin, jotta lopullisesti pääsin tupakoinnista eroon.

Kysymys oli miksi poltin: eli ehkä aloitin hyväksynnän vuoksi. Myöhemmin (aikuisena) oli ihanaa mennä kahvin kanssa tupakalle rentoutumaan. Baari-illoissa ihanaa mennä ensimmäisten oluiden jälkeen tupakalle. Ruoan jälkeen ihana mennä tupakalle. Tupakoinnin aikana pystyy keskittymään tyystin tupakointiin, ajatukset keskittyy tiettyihin ajatuksiin. Se on tauko työnteosta, tv;n katselusta, lasten hoidosta ja muusta suorittamisesta.

Tottakai olen ymmärtänyt että tyhmäähän se oli, rahat ja terveys meni, mutta kyllä se oikeasti teki psyykkeelle hyvää, rentoutti, laittoi ajatukset muualle ym. Järkevämpää tietenkin olla ilman ja olen ikuisesti kiitollinen että aikoinaan lopetin, se on elämäni paras teko ja ylpeä siitä!!!

Se on varmaan sama kun kysyisi juopolta miksi et vain lopeta juomista ja miksi juot.Sitä ei voi ihminen ymmärtää kuinka koukuttavaa se on ennenkuin on itse kokenut mutta siksi kai sitä kyseletkin =) ei sitä näin jälkikäteenkään voi oikein ymmärtää miten tyhmiä me ihmiset olemme: sama kai se on tosiaan sokerin, viinan, huumeiden, liikunnan, seksin kaiken jota tekee liikaa eikä pääse siitä irti vaan jää riippuvaiseksi.

Aamukahvi ja tupakka,yksi maailman parhaista asioista,itseasiassa kaikki muut tupakat onkin sitten turhia

Eskapismi, nihilismi, se koko konsepti että saa tungettua paskaa itseensä pahimmissa ahdistuksissa/itsetuhoisissa olotiloissa (ts. mielenterveysongelmat) tai ihan että vain yksinkertaisesti nauttii siitä.

Lopetin kyllä ainakin tilapäisesti ihan vaan kun meni hermot siihen ettei se mitään auta mihinkään, enkä toisaalta jälkikäteenkään haluaisi niistä mahdollisista seurauksista kärsiä. Vituttaa vaan olla polttamatta, ei sillä että itse tupakkaa tekisi mieli vaan nimenomaan se idea siinä koko hommassa houkuttaa. Kukaan tuskin samaistuu tähän mutta voi olla näinkin :D

No en ole riippuvainen, mutta kännissä mun tekee aina mieli polttaa. Siitä tulee snadisti hyvä fiilis, se rauhoittaa, ja ennen kaikkea se on sosiaalinen tapahtuma. Porukka menee röökille ja juttelee, ei tarvitse edes osallistua keskusteluun mutta voi tuntea olevansa jotenkin osa "porukkaa".

Luulen että se on vähän kuin illuusio; tupakka ei oikeastaan mene päähän, mutta sen henkosten vetämisen ympärillä hilluu semmoinen suorastaan myyttinen pilvi, että sitä pidetään paljon suurempana merkitykseltään, mitä se todellisuudessa on. Riippuvuudesta suuri osa on nimenomaan tätä, toki myös fyysinen ja sosiaalinen ulottuvuus ovat merkittäviä tekijöitä.

Vähän toisenlaista näkökulmaa tähän asiaan tosiaan saa teidän kertomustenne avulla. :)

Ikävää, no. 2, jos elämä potkii päähän niin, että tupakoinnin haittavaikutukset alkavat tuntua paremmilta kuin ei-mikään. :( tsemppiä!

Poltan kotona, en ulkona. Harvemmin tulee poltettua tupakkaa, enemmänkin piippua ja sikareita.

Ihan nautinnon takia.

Nautin savusta ja siitä, kun se leijailee pääni ympärillä. Lisäksi kun on syönyt hyvän aterian ja juonut päälle kahvit, tupakka tuntuu erittäin nautinnolliselta.

Koska se maistui hyvälle. Vieläkin kaipaan sitä. T:26v poltin, nyt 7v ilman.

Lapsena tykkäsin tupakin hajusta todella paljon, pappa poltti sisällä ja autossa ja tykkäsin. Teininä kävelin tupakoivien koulukavereiden takana koulumatkalla koska tykkäsin tuoksusta. 

Isompana olin kiskantätinä, ja juhlaa oli avata piipputupakkilaatikot, se sininen oli paras tuoksultaan. 

Itse aloin polttamaan 16v, se tuntui sellaiselta siirtymäriitiltä itse valitsemaani aikuisuuteen (kumpikaan vanhemmistani ei polttanut), ja avasi sosiaalisen kanavan. 

Nyt vieläkin 45v eli lähes 30v polttaneena nautin mausta ja tuoksusta, ja sosiaalisesta puolesta. Olen töissä isossa kansainvälisessä firmassa ja paitsi että olen tutustunut hauskoihin tyyppeihin joista on tullut kavereita, olen myös enemmän "verkostoitunut" tupakkipaikkajutteluiden takia. Tunnene huomattavasti enemmän ihmisiä työpaikaltamme kuin ei-tupakoitevat, ihan vaan siksi että näemme toisiamme useamman kerran päivässä ja rupattelemme niitä näitä. 

Duunissa on ollut montakin yritystä saada samanlaisia rentoja jutteluhetkiä eri osastojen välillä, blind lunch dates, blind coffee mornings, joten selvästi tällaiselle rennolle tapaamiselle on tilaus. 

Siitä tulee hyvä olo ja selkeyttää ajatuksia.. Tupakka on siitä ihmeellinen, että se rauhoittaa, mutta myös piristää, tilanteesta riippuen.

Mulla on psyykkinen riippuvuus niin kova, että tupakattomuus meinaa hajottaa mun mielenterveyden. Masennun joka kerta keskivaikeasti, lääkkeet pitää ottaa käyttöön.

7 jatkaa vielä sen verran että poltin 2 vuotta päivittäin mutta pääsin onneksi irti siitä pakkopolttamisesta, joka oli mulle ilmeisesti pelkkä opittu tapa, mutta monilla muilla fyysinen riippuvuus on kehkeytynyt niin pahaksi ettei sitä pysty edes vähentämään saati lopettamaan.

Väittäisin silti, että monilla riippuvuus oli mikä tahansa substanssi - kyseessä on tapa tai tottumus, joka on ajanut mielen niin kapeaksi sen osalta, että se on ainoa väylä jota pitkin osaa ja uskaltaa mennä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena tykkäsin tupakin hajusta todella paljon, pappa poltti sisällä ja autossa ja tykkäsin. Teininä kävelin tupakoivien koulukavereiden takana koulumatkalla koska tykkäsin tuoksusta. 

Isompana olin kiskantätinä, ja juhlaa oli avata piipputupakkilaatikot, se sininen oli paras tuoksultaan. 

Itse aloin polttamaan 16v, se tuntui sellaiselta siirtymäriitiltä itse valitsemaani aikuisuuteen (kumpikaan vanhemmistani ei polttanut), ja avasi sosiaalisen kanavan. 

Nyt vieläkin 45v eli lähes 30v polttaneena nautin mausta ja tuoksusta, ja sosiaalisesta puolesta. Olen töissä isossa kansainvälisessä firmassa ja paitsi että olen tutustunut hauskoihin tyyppeihin joista on tullut kavereita, olen myös enemmän "verkostoitunut" tupakkipaikkajutteluiden takia. Tunnene huomattavasti enemmän ihmisiä työpaikaltamme kuin ei-tupakoitevat, ihan vaan siksi että näemme toisiamme useamman kerran päivässä ja rupattelemme niitä näitä. 

Duunissa on ollut montakin yritystä saada samanlaisia rentoja jutteluhetkiä eri osastojen välillä, blind lunch dates, blind coffee mornings, joten selvästi tällaiselle rennolle tapaamiselle on tilaus. 

Lisään vielä että olen onnekkaasti ei- fyysisesti riippuvainen eli jos olen vaikka flunssassa, en jaksa käydä tupakilla moneen päivään. Lentomatkat tai työmatkat sujuvat hyvin ilman polttamista.  Mutta voi se ihanuus kun istahdan puutarhan tupakkipenkilleni taudin jälkeen ja polttelen ja katselen puutarhaani aikaisin aamulla.