Miksi vielä nykyäänkin melkein kaikki naiset ottavat miehen nimen mennessään naimisiin?

Idässä talot vaihtoivat nimeä aina uuden omistajan mukaan. En tiedä, miten nimet avioliitossa menivät, pitivätkö molemmat omansa tms.



Minä ajattelin aiemmin, että kun menen naimisiin, otan mieheni nimen. Ei vain tullut mieleenkään kyseenalaistaa tuota tapaa. No, onneksi en mennyt naimisiin nuorena, sillä myöhemmin (n. 25-vuotiaana) opin arvostamaan omaa sukuani ja melko harvinaista nimeäni. Nyt meillä on koko perheellä minun sukunimeni. Miehen entistä nimeä mahtuu varsinkin maan länsiosissa kolmetoista tusinaan...

Vierailija:

Idässä talot vaihtoivat nimeä aina uuden omistajan mukaan. En tiedä, miten nimet avioliitossa menivät, pitivätkö molemmat omansa tms.

Totta tuokin, mutta yleistä oli myös se, että varsinaista sukunimeä ei ollut lainkaan. Olikohan vasta 1921 tai niillä main kun sukunimi ylipäätään tuli pakolliseksi.

Minä en ainakaan vaihda ja kaikki minun lapset laitetaan minun nimiin.

en vaihda kun joskus naimisiin menemme, voi olla että mies vaihtaa oman sukunimensä (joita on kuitenkin peräti 90kpl). Omaa sukunimeäni on tällä hetkellä 6kpl (eli vanhempani, siskoni, mummoni ja poikamme) joten on hiukka harvinaisempi kuin mieheni nimi ja lisäksi vielä kaunis, miehellä sellainen -nen-loppuinen.

Minä pidin oman nimeni. Kun olin 30 vuotta ollut tietyllä nimellä, en oikein osannut yhtäkkiä ajatella olevani täysin toisen niminen, vaikka naimisiin meninkin. Sitäpaitsi oma etunimeni oli suunniteltu tämän tyttönimeni mukaan ja kuulostikin paremmalta sen kanssa, kuin miehen sukunimen kanssa. Mutta lapset ovat saaneet isän nimen. Ja hyvin on pysynyt perhe koossa, vaikka minulla eri nimi onkin :)