Lue keskustelun säännöt.
Sairas suhtautuminen herkutteluun alkaa jo pienenä kun hammaslääkärissä kysytään joka hemmetin kerta KARKKIPÄIVÄN perään
30.04.2017 |
Me syömme todennäköisesti paljon vähemmän karkkia kuin monet perheet, joissa on karkkipäivä. Lapsemme siis saavat karkkia toisinaan ja erityisesti esim. synttäreillä. Mutta mikään niin spesiaali asia se ei ole, että haluaisimme pyhittää sille oikein oman päivän joka viikko. Ärsyttää ihan vietävästi joka kerta hammaslääkärissä selittää, että meillä ei ole karkkipäivää, mutta se ei tarkoita sitä, että söisimme joka päivä karkkia.
Lapset vain ihmettelevät kun hammaslääkärissä tätä aina kysytään. Ihan kuin se karkkipäivä olisi jotain joka kuuluu olla joka perheessä. Mahtaako tähän tulla ikinä muutosta hammaslääkäreissä? Voisi vaikka mieluummin kysyä, että miten paljon ja miten usein teillä syödään karkkia ja juodaan limsoja? Olisi paljon relevantimpi kysymys kuin se, että onko teillä karkkipäivä. Se ei kerro yhtään mitään siitä, miten lasten ja heidän hampaiden terveydestä huolehditaan tai ei huolehdita.
Korpeeko muita sama asia? Tällä edistetään ahmimiskulttuuria ja nostetaan nimenomaan karkki ykkösherkuksi, johon kaikki tulee aivopestä.
Kommentit (44)
Samaa mieltä! Siinä on hammaslääkäri ollut ihan ihmeissään kun olen kertonut, että joskus meillä syödään karkkia joka päivä jos sitä sattuu olemaan, joskus ei pitkään aikaan. Ja se karkki on silloin päivittäisessä käytössä jälkiruokana, pari karkkia ruoan jälkeen. Minusta karkkimättöpäivä ei ole kenellekään hyväksi.
Kolme kouluikäistä lasta, reikiä nolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sairasta suhtautumista on minun mielestäni pitää karkkipäivää ahmimiskulttuurina. Sen ideahan on opettaa lapsille kohtuullisuutta. Jos ette halua pitää karkkipäivää niin älkää pitäkö, mutta turha siitä on muille raivota.
Eikä kohtuullisuutta pysty millään muulla tavalla opettamaan? Nythän tämä on todettu ainoaksi oikeaksi tavaksi opettaa sitä kun sitä aina kysytään. Minusta kohtuullisuutta oppii paremmin, kun karkeille ei omisteta omaa päivää joka viikko.
Karkkipäivä sanana ei määritä milloin se Karkkipäivä on, hyvin voi sanoa lapsille että juhlapäivät on meidän perheen karkkipäiviä.
Joo toi kyllä typerää että oletetaan että karkin syönti on jokin välttämättömyys elämässä.
erittäin relevantti ja fiksu aloitus. teillä on hyvä meno kasvatuksessanne ainakin suhteessa makeisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ärsytyksesi.
Meillä ei oo karkkipäivää ja kun vertaa lapsiin joilla sellainen on, syövät meidän lapset varmaan saman verran karkkia mutta se ei ole mikään ihmeellinen asia. He voivat säästää ja jättää, jopa karkit syömättä kun niitä saa syödä muulloinkin kuin lauantaina ruuan jälkeen. Samoin jos kylässä on vaikkapa karkkia niin nämä voivat ottaa yhden kun taas tuntemani karkkipäivälapsi saattaa istua kulhon vieressä kunnes se on tuhjä. Hampaat pestään ja kohtuus tässäkin asiassa ilman kieltolakia. Mun mielipide.
Ei ihme, että Suomi johtaa tilastoissa siinä, miten paljon irtokarkkeja vedetään per kansalainen. Ihan sairasta touhua. Ei monessa muussa maassa kasvateta pienestä pitäen karkkipäiviin eikä marketeissa ole kymmenien metrien karkkihyllyjä. Voidaan vain kysyä, että no onko tuontyyppinen "valistus" toiminut.
Lapseen korviin karkkipäivä kuulostaa juhlapäivältä ja älyttömän hauskalta. Siinähän oikein kasvatetaan rakentamaan karkista oikein erityishieno juttu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä, meillä ainakin hammaslääkäri sanoi, että makeat ruuan yhteydessä jälkkäriksi eikä pitkin päivää.. karkkipäivästä ei ollut puhettakaan.
Taitaa hammaslääkärillä olla Fazerin osakkeita salkku pullollaan. >:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on nykykään hyvän perheen merkki, että karkit nostetaan omalle erityiselle korokkeelleen.
Sanos muuta. Ei meillä mitään karkkipäivää ole!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi hyvä jos hammaslääkärienkin keskuudessa keskusteltaisiin aiheesta. Nyt kun tuntuu, että tämä on heille annettu ohje tms., jota hoetaan papukaijoina ilman järjen tai oman kriittisen ajatuksen häivääkään.
Ohjaako se muka kohtuullisuuteen, että karkeille nimetään oikein oma päivänsä? Mites olisi mieluummin vaikka marjapäivä tai tervellisen ruuan päivä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko joku hammaslääkäri/hoitaja kommentoida? Saatteko tosiaan tuollaisen ohjeistuksen, että karkkipäivää kuuluu mainostaa lapsesta aikuisuuteen?
Vierailija kirjoitti:
Olisi hyvä jos hammaslääkärienkin keskuudessa keskusteltaisiin aiheesta. Nyt kun tuntuu, että tämä on heille annettu ohje tms., jota hoetaan papukaijoina ilman järjen tai oman kriittisen ajatuksen häivääkään.
Ohjaako se muka kohtuullisuuteen, että karkeille nimetään oikein oma päivänsä? Mites olisi mieluummin vaikka marjapäivä tai tervellisen ruuan päivä :)
Näinhän se on kaikessa terveydenhuollon alueilla. Heille on annettu määrätyt ohjeet, miten "valistaa" potilaita. Ja näitä ohjeita on noudatettava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi hyvä jos hammaslääkärienkin keskuudessa keskusteltaisiin aiheesta. Nyt kun tuntuu, että tämä on heille annettu ohje tms., jota hoetaan papukaijoina ilman järjen tai oman kriittisen ajatuksen häivääkään.
Ohjaako se muka kohtuullisuuteen, että karkeille nimetään oikein oma päivänsä? Mites olisi mieluummin vaikka marjapäivä tai tervellisen ruuan päivä :)
Näinhän se on kaikessa terveydenhuollon alueilla. Heille on annettu määrätyt ohjeet, miten "valistaa" potilaita. Ja näitä ohjeita on noudatettava.
On muuten ärsyttävä tuo miten kaikkien pitäisi elää ja kasvaa keskiarvojen mukaan. Tuon karkkipäiväkyselyn lisäksi inhoan utelua ruutuajasta (voi helvetti mikä nimikin!). Meillä TV:n ja tablettien katselu on niin kausiluontoista ettei mitään järkevää keskiarvoa voi laskea. Joskus olemme viikonkin ilman ja toisinaan istumme nenä kiinni ruudussa koko päivän. Sama karkkien ym herkkujen suhteen. Napsimme herkkuja silloin, kun mieli tekee ja välilä taas emme lainkaan. Lastenjuhlissa tosiaan huomaa ketkä saavat vapaammiin syödä herkkuja ja ketkä eivät. Ne joiden herkuttelua rajoitetaan kovasti, vetävät kaksin käsin keksejä ja karkkeja, kunnes tulee huono olo. Muut ottavat mitä ottavat ja siirtyvät muihin puuhiin.
Eiköhän tässä aloittaja ole tahallaan ymmärtänyt väärin. Ei hammaslääkäri sitä siksi kysy että karkkipäivä olisi pakko pitää, vaan siksi ettei karkkia mussutettaisi joka päivä. Ihan päivänselvää mielestäni mutta näköjään ei kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairasta suhtautumista on minun mielestäni pitää karkkipäivää ahmimiskulttuurina. Sen ideahan on opettaa lapsille kohtuullisuutta. Jos ette halua pitää karkkipäivää niin älkää pitäkö, mutta turha siitä on muille raivota.
Eikä kohtuullisuutta pysty millään muulla tavalla opettamaan? Nythän tämä on todettu ainoaksi oikeaksi tavaksi opettaa sitä kun sitä aina kysytään. Minusta kohtuullisuutta oppii paremmin, kun karkeille ei omisteta omaa päivää joka viikko.
Kuka sanoi ettei voisi? Enkä tiedä missä se muka on ainoa oikea tapa, mutta monissa perheissä toimii oikein hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tässä aloittaja ole tahallaan ymmärtänyt väärin. Ei hammaslääkäri sitä siksi kysy että karkkipäivä olisi pakko pitää, vaan siksi ettei karkkia mussutettaisi joka päivä. Ihan päivänselvää mielestäni mutta näköjään ei kaikille.
Miksei sitten voi kysyä: "Miten usein teillä syödään karkkia/ juodaan limsaa yms.?" Siinäpä se selviäisi, mussutetaanko karkkia joka päivä vai kuinka usein.
Kyllä mä väitän, että karkkipäivän hokeminen vuodesta toiseen voi jopa lisätä lasten kiinnostusta karkkia kohtaan, kun "kaikilla muillakin" on ihan karkin kunniaksi nimetty oma päivänsä! Siinäpä sitten romutetaan meidän vanhempien kova työ, kun on opittu kohtuullisuuteen karkinsyönnissä ihan muilla tavoin. Toisesta tuutista mainostetaan koko ajan ihqua karkkipäivää, hip huraa.
Sairasta suhtautumista on minun mielestäni pitää karkkipäivää ahmimiskulttuurina. Sen ideahan on opettaa lapsille kohtuullisuutta. Jos ette halua pitää karkkipäivää niin älkää pitäkö, mutta turha siitä on muille raivota.