Miksi ihmiset jakautuvat niin jyrkästi niihin, jotka arvostavat suomen kieltä, ja niihin, joiden mielestä ruotsi on arvokkaampi kuin suomi?

Jotkut ihmiset ovat mustavalkoisia:

- pitää valita, tykkääkö kissoista VAI koirista, molemmista ei voi tykätä

- pitää valita, tykkääkö kahvista VAI teestä, molemmista ei voi tykätä

- pitää valita, tykkääkö suolaisesta VAI makeasta, molemmista ei voi tykätä

- pitää valita, tykkääkö hevistä VAI popista, molemmista ei voi tykätä

- pitää valita, tykkääkö suomesta VAI ruotsista, molemmista ei voi tykätä.

Itse tykkään sekä kissoista että koirista, sekä kahvista että teestä, sekä suolaisesta että makeasta, sekä hevistä että popista ja sekä suomesta että ruotsista. Tykkään myös venäjästä. 

Muistakaa myös, että äänekkäintä melua pitävät eivät kuvaa kokonaisuutta, vaan ainoastaan kiihkeintä osapuolta. Todennäköisesti erittäin iso osa maamme kansalaisista pitää molemmista kielistä, ja arvostaa molempia yhtälailla sekä tahtoo säilyttää ruotsin kouluissa pakollisena aineena olematta "suomen tai ruotsin puolella".

Mistä tämän kahtiajaon olet päähäsi saanut? 

Jos on jokin tutkimus aiheesta, niin linkitä se tänne. Olen kaksikielinen ja en ole kokenut aloituksessa mainittua polarisaatiota. 

Miksi pakkoruotsin vastustajat kirjoittavat palstalla kehitysvammaisten tasoista suomen kieltä?

Vierailija kirjoitti:

Mistä tämän kahtiajaon olet päähäsi saanut? 

Jos on jokin tutkimus aiheesta, niin linkitä se tänne. Olen kaksikielinen ja en ole kokenut aloituksessa mainittua polarisaatiota. 

Hyvin monella tuntuu olevan se käsitys (esim. Lipponen) että vain ruotsia opiskelemalle olemme "jotain". Suomen kielellä emme mitään. Saksan, ranskan, venäjän, kiinan opiskelua ei auta. Vain ruotsi on avain onneen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pakkoruotsin vastustajat kirjoittavat palstalla kehitysvammaisten tasoista suomen kieltä?

Miksi koit tarpeelliseksi olla ilkeä? Aloittaja nosti esiin hyvän kysymyksen, ja aivan riittävän hyvää ja selkeää kieltä käyttäen. Sinä hyökkäsit asiattomasti eri mieltä olevan persoonaa kohtaan.

Se leimaa oman 'puolesi' kannattajia enemmän kuin vastustajiasi, ja kertoo, että asia-argumentteja ei sinulta löydy.

Vierailija kirjoitti:

Ei puhuta tässä ketjussa pakkoruotsista.

Keskustellaan siitä, mikä saa tämän jyrkän jaon aikaiseksi. Toiset näkevät suomenkieliset omana arvokkaana ryhmänään, joka ei ole muita alempi ja jonka ei tarvitse opiskella naapurimaan kieltä todistaakseen kuuluvansa Pohjoismaihin tai Eurooppaan.

Toiset taas näkevät suomen kielen lähtökohtaisesta vähäpätöisempänä ja alempiarvoisena ja vain ruotsia opiskelemalla voisimme olla "lähes yhtä hyviä" kuin ruotsalaiset ja voisimme ainakin esittää olevamme pohjoismaalaisia ja eurooppalaisia.

Vuoteen 1863 asti Suomi oli yksikielinen, ruotsinkielinen maa. Tsaari määräsi 20 vuotta kestävän ylimenokauden jonka aikana suomen kielen piti saada tasavertaiset oikeudet ruotsin kielen rinnalla. Meidän omat ruotsinkieliset onnistuivat venyttämään suomen kielen oikeuksia 40 vuotta ennen kuin suomen kieli sai edes teoriassa tasa-arvoisen kohtelun maassamme.

Ongelma on se että suomen kieli ei ole vieläkään tasa-arvoinen ruotsin kielen rinnalla. Tästä on osoituksena se että ruotsinkielellä pääsee opiskelemaan helpommin ja ruotsin kieli on virallinen koko maassa vaikka sitä ei puhuta sisämaassa ja samalla suomen kieli on kielletty Ahvenanmaalla vaikka siellä on 5% suomenkielisiä.

Maailmassa on kaksi kokonaan ruotsinkielistä maata Suomi ja Ruotsi, mutta vain yksi osaksi suomenkielinen maa Suomi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei puhuta tässä ketjussa pakkoruotsista.

Keskustellaan siitä, mikä saa tämän jyrkän jaon aikaiseksi. Toiset näkevät suomenkieliset omana arvokkaana ryhmänään, joka ei ole muita alempi ja jonka ei tarvitse opiskella naapurimaan kieltä todistaakseen kuuluvansa Pohjoismaihin tai Eurooppaan.

Toiset taas näkevät suomen kielen lähtökohtaisesta vähäpätöisempänä ja alempiarvoisena ja vain ruotsia opiskelemalla voisimme olla "lähes yhtä hyviä" kuin ruotsalaiset ja voisimme ainakin esittää olevamme pohjoismaalaisia ja eurooppalaisia.

Vuoteen 1863 asti Suomi oli yksikielinen, ruotsinkielinen maa. Tsaari määräsi 20 vuotta kestävän ylimenokauden jonka aikana suomen kielen piti saada tasavertaiset oikeudet ruotsin kielen rinnalla. Meidän omat ruotsinkieliset onnistuivat venyttämään suomen kielen oikeuksia 40 vuotta ennen kuin suomen kieli sai edes teoriassa tasa-arvoisen kohtelun maassamme.

Ongelma on se että suomen kieli ei ole vieläkään tasa-arvoinen ruotsin kielen rinnalla. Tästä on osoituksena se että ruotsinkielellä pääsee opiskelemaan helpommin ja ruotsin kieli on virallinen koko maassa vaikka sitä ei puhuta sisämaassa ja samalla suomen kieli on kielletty Ahvenanmaalla vaikka siellä on 5% suomenkielisiä.

Maailmassa on kaksi kokonaan ruotsinkielistä maata Suomi ja Ruotsi, mutta vain yksi osaksi suomenkielinen maa Suomi.

Ruotsin kieli epätasa-arvon työkalu

Tasa-arvon puutteesta ovat merkkinä pakkoruotsi ja vielä nykyäänkin suomenkielisten alhaisempi koulutus, alhaisempi tulotaso ja alhaisempi elinaikaodote.

Epätasa-arvon työkaluna käytetään virkamiesruotsia, erillisiä kouluja mikä mahdollistaa ruotsinkielisille alhaisemmat sisäänpääsyvaatimukset ja pakkoruotsia josta emme pääse eroon vaikka 74% kansasta niin haluaa. Pakkoruotsista ym. päättää vaikutusvallallaan pieni ruotsinkielinen vähemmistö. Pakkoruotsi pitää demokratiaa pilkkanaan Suomessa vaikka luulemme olevamme demokratian ja tasa-arvon eturintamassa maailmassa.

Kaksikielisyydestä ja pakkoruotsista on suomenkielisille haittaa mutta pakkosuomesta on hyötyä ruotsinkielisille, mikä näkyy ruotsinkielisten parempana sijoittumisena yhteiskunnassa. Tämä johtuu siitä että turhan kielen opettaminen enemmistölle haittaa enemmistöä ja yhteiskuntaa kun vähemmistö saa hyödyn heille välttämättömän kielen opiskelusta maassa joka on yksikielinen oikeasti. Suomen kaksikielisyys on keinotekoista ja vain huonon lain seurausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei puhuta tässä ketjussa pakkoruotsista.

Keskustellaan siitä, mikä saa tämän jyrkän jaon aikaiseksi. Toiset näkevät suomenkieliset omana arvokkaana ryhmänään, joka ei ole muita alempi ja jonka ei tarvitse opiskella naapurimaan kieltä todistaakseen kuuluvansa Pohjoismaihin tai Eurooppaan.

Toiset taas näkevät suomen kielen lähtökohtaisesta vähäpätöisempänä ja alempiarvoisena ja vain ruotsia opiskelemalla voisimme olla "lähes yhtä hyviä" kuin ruotsalaiset ja voisimme ainakin esittää olevamme pohjoismaalaisia ja eurooppalaisia.

Vuoteen 1863 asti Suomi oli yksikielinen, ruotsinkielinen maa. Tsaari määräsi 20 vuotta kestävän ylimenokauden jonka aikana suomen kielen piti saada tasavertaiset oikeudet ruotsin kielen rinnalla. Meidän omat ruotsinkieliset onnistuivat venyttämään suomen kielen oikeuksia 40 vuotta ennen kuin suomen kieli sai edes teoriassa tasa-arvoisen kohtelun maassamme.

Ongelma on se että suomen kieli ei ole vieläkään tasa-arvoinen ruotsin kielen rinnalla. Tästä on osoituksena se että ruotsinkielellä pääsee opiskelemaan helpommin ja ruotsin kieli on virallinen koko maassa vaikka sitä ei puhuta sisämaassa ja samalla suomen kieli on kielletty Ahvenanmaalla vaikka siellä on 5% suomenkielisiä.

Maailmassa on kaksi kokonaan ruotsinkielistä maata Suomi ja Ruotsi, mutta vain yksi osaksi suomenkielinen maa Suomi.

Ruotsin kieli epätasa-arvon työkalu

Tasa-arvon puutteesta ovat merkkinä pakkoruotsi ja vielä nykyäänkin suomenkielisten alhaisempi koulutus, alhaisempi tulotaso ja alhaisempi elinaikaodote.

Epätasa-arvon työkaluna käytetään virkamiesruotsia, erillisiä kouluja mikä mahdollistaa ruotsinkielisille alhaisemmat sisäänpääsyvaatimukset ja pakkoruotsia josta emme pääse eroon vaikka 74% kansasta niin haluaa. Pakkoruotsista ym. päättää vaikutusvallallaan pieni ruotsinkielinen vähemmistö. Pakkoruotsi pitää demokratiaa pilkkanaan Suomessa vaikka luulemme olevamme demokratian ja tasa-arvon eturintamassa maailmassa.

Kaksikielisyydestä ja pakkoruotsista on suomenkielisille haittaa mutta pakkosuomesta on hyötyä ruotsinkielisille, mikä näkyy ruotsinkielisten parempana sijoittumisena yhteiskunnassa. Tämä johtuu siitä että turhan kielen opettaminen enemmistölle haittaa enemmistöä ja yhteiskuntaa kun vähemmistö saa hyödyn heille välttämättömän kielen opiskelusta maassa joka on yksikielinen oikeasti. Suomen kaksikielisyys on keinotekoista ja vain huonon lain seurausta.

Pakkoruotsilla on suomalaiset pidetty toisen luokan kansalaisina ja siinä on hyvin onnistuttu.

Vain persut ovat ottaneet asiakseen ajaa syrjinnän poistamista joka on ulottunut historiasta näihin päiviin asti.