äitini puhuu samaan kaupunkiin muuttamisesta, puolentoista kilometrin päähän - en ole ilahtunut

Kyllä sitä tarvii "hajurakoa". Saat olla huolissasi. Tosin hoitajaksi ilmoittautuva saattaa hoitaa enemmän itseään.

Jos hän on yksinäinen, kehota häntä hankkimaan oma elämä.

nosto

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä tarvii "hajurakoa". Saat olla huolissasi. Tosin hoitajaksi ilmoittautuva saattaa hoitaa enemmän itseään.

Jos hän on yksinäinen, kehota häntä hankkimaan oma elämä.

Kiitos. Jospa sanon suoraan, että minusta välimatka on ihan hyvä asia ja en kaipaa kovin paljon enempää tapaamista kuin meillä nyt on. Äitini on vähän marttyyrimainen toisten auttaja ja sekaantuu mielellään kaikkiin asioihin, jotka saa tietoonsa. Ap

Miksi niin kauas,paljon kätevämpää jos asuisi naapurissa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi niin kauas,paljon kätevämpää jos asuisi naapurissa.

Jep tai joku paritalo, sais pihahommatkin tehä yhdessä - ap

Miksi kieltäisin läheiset välit lapseltasi ja mummolta? Puhu suoraan äitisi kanssa ruokavaliosta ja että saa tavata tytärtä enemmänkin jos ei anna aina herkkuja. Vaikka omat eväät mukaan. Ehkä,äitisi on yksinäinen ja kaipaisi sinunkin seuraa enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kieltäisin läheiset välit lapseltasi ja mummolta? Puhu suoraan äitisi kanssa ruokavaliosta ja että saa tavata tytärtä enemmänkin jos ei anna aina herkkuja. Vaikka omat eväät mukaan. Ehkä,äitisi on yksinäinen ja kaipaisi sinunkin seuraa enemmän.

Puhuttu on, ei auta, ja lapsi on poika. Näen äitiäni nyt jo ainakin kerran viikossa ja soitan myös välillä, mielestäni se on jo paljon. Ap

Minun äitini asuu vajaan kilometrin päässä. Törmäämme hyvin harvoin kadulla, vaikka osittain samoja kauppoja käytämmekin. Osasyynä tähän on se, että hän käy eläkeläisenä päiväsaikaan ruokakaupassa, kun taas minä pääsen ruokaostoksille vasta klo 17 jälkeen.

Ei siis sinun kannata oman äitisi kohdalla ainakaan näitä satunnaisia katutapaamisia pelätä.

Oikeessa oot, että tosta seuraa vielä kiivaita keskusteluja, väittelyjä, loukkaantumista, jne. Kokemusta on, kun mummolla ei ole mitään tajua mikä on kohtuullinen määrä herkkuja. Ei olisi pitänyt mennä naimisiin miehen kanssa, jonka suvusta 4 / 5 painaa 150 kg. Sen kyllä tajusin, että suvussa on ruokavalio pielessä. Mutta sitä en tajunnut, että ne pakottavat meidän lapsetkin syömään makeaa, vaikka eivät edes sitä kaipaa.

Vierailija kirjoitti:

Oikeessa oot, että tosta seuraa vielä kiivaita keskusteluja, väittelyjä, loukkaantumista, jne. Kokemusta on, kun mummolla ei ole mitään tajua mikä on kohtuullinen määrä herkkuja. Ei olisi pitänyt mennä naimisiin miehen kanssa, jonka suvusta 4 / 5 painaa 150 kg. Sen kyllä tajusin, että suvussa on ruokavalio pielessä. Mutta sitä en tajunnut, että ne pakottavat meidän lapsetkin syömään makeaa, vaikka eivät edes sitä kaipaa.

Päätäs nyt, oliko se mummo sun oma äitisi vai miehen äiti.

Vai onko Porvoossa ok, että on molempien äiti?

Hitto miten kiittämättömiä suomalaiset osaavat olla vanhempiaan kohtaan. Muualla päin maailmaa arvostetaan vanhempia, pidetään yhteyttä ja jopa otetaan asumaan kotiin kun vanhuus saapuu.

Vierailija kirjoitti:

Hitto miten kiittämättömiä suomalaiset osaavat olla vanhempiaan kohtaan. Muualla päin maailmaa arvostetaan vanhempia, pidetään yhteyttä ja jopa otetaan asumaan kotiin kun vanhuus saapuu.

Tässä ei puhuttu vanhuuden vaivoista, vaikka jos vanhemmat on olleet hyviä ja aidosti toivoneet lapsille hyvää, mikäs siinä. Mutta valitettavasti on päinvastoin katkeria vanhempia jotka ei halua että lapsilla on erilaista tai että lapsilla menisi paremmin. Kyllä vanhemmilla pitää olla omia juttuja, marttyyrimäinen syyllistäminen ei ole rakkautta. Välit voi olla normaalit, vaikka ei jakaisi aivan kaikkea.

Mietipä sellaista vaihtoehtoa, ettei hän olisi kertonut sinulle mitään ja olisi vain yllätyksenä muuttanut samaan kaupunkiin. Sellaisiakin on. Ole kiitollinen, että hän puhuu sinulle etukäteen. Hän ei voi olla kovin sairas päästään.

Vierailija kirjoitti:

Hitto miten kiittämättömiä suomalaiset osaavat olla vanhempiaan kohtaan. Muualla päin maailmaa arvostetaan vanhempia, pidetään yhteyttä ja jopa otetaan asumaan kotiin kun vanhuus saapuu.

Muista, että kaikki vanhukset eivät ole ihanamummoja. On kaikenlaisia kontrollifriikkejä ja muuten vinksahtaneita. Ihan kaikkea ei pitäisi joutua sietämään.

Ei ole todellista tämä sokerihysterian määrä. Ei se lapsi siitä pilalle mene jos hän joskus syö mummon luona rusinoita! Paljon pahempi jos eristät mummon hänen elämästään.

Vierailija kirjoitti:

Neuvoja? Tykkään itse, että meillä on vähän välimatkaa (nyt 35km). En erityisesti pidä äidistäni ja hän on ihmisenä aika erilainen eikä omaa samanlaisia arvoja. Minulla on 8-v lapsi, joka tykkää mummostaan. En silti haluaisi, että hän esimerkiksi monta kertaa viikossa poikkeilisi mummolla kylässä koulun jälkeen, sillä mummon ruokailutavat ovat kamalat, hänelle "epäterveellinen" ruoka on karkkia ja pullaa, jota voi kuitenkin kohtuudella (eli paljon) syödä, ja terveellinen on hänelle esimerkiksi voileipää, muroja, sokerijugurttia ja rusinoita karkin korvikkeena, pelkkää hiilaria siis.

Olisi kamalaa nähdä äitiä monta kertaa viikossa ja törmäillä häneen aina kaupassa, uimarannalla ja joka paikassa.

En voi aikuiselle ihmiselle sanoa, missä hänen pitäisi asua tai ei asua, mutta mielestäni se välimatka on meille tosiaan ihan hyväksi. Miten ilmaisisin kantani hyvin?

Asun sadanmetrin päässä vanhemmistani eikä me nähdä edes joka viikko. Kaupassa törmäämme sattumalta toisiimme hyvin harvoin, elämän rytmi on niin erilainen. En tiedä milloin ovat rannalle lähdössä tai ovatko edes kotona ellen sitä heiltä kysy. Lapset käyvät mummolossa toisinaan, mutta kyllä he tietävät mitä syövät ja osaan myös vanhemmilleni sanoa jos heille ei saa jotakin ruokaa tarjota.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole todellista tämä sokerihysterian määrä. Ei se lapsi siitä pilalle mene jos hän joskus syö mummon luona rusinoita! Paljon pahempi jos eristät mummon hänen elämästään.

Miksi joskus mummon luona saadut rusinat olisivat kenellekään ongelma? Tajuat varmaan, että silloin kun lapsi menee mummon herkuista pilalle, niin ei puhuta joskus saaduista rusinoista vaan järjettömästä ja vastuuttomasta herkkujen tyrkyttämisestä.

Vierailija kirjoitti:

Hitto miten kiittämättömiä suomalaiset osaavat olla vanhempiaan kohtaan. Muualla päin maailmaa arvostetaan vanhempia, pidetään yhteyttä ja jopa otetaan asumaan kotiin kun vanhuus saapuu.

Aika harva maailmallakaan haluaisi uhrata elämänsä vanhuksen hoitamiseen. Niin tehdään tasan yhdestä syystä: koska on pakko. Täällä ei onneksi ole pakko käyttää ainutta elämäänsä sellaiseen.