Taas näitä päiviä :'(

Kun mieli on vain pohjattoman synkkä, musta ja ahdistunut. Ja olo vain pahenee, kun päässä pyörii samalla, että hei nythän on vappu tuloillaan, vapaata 3pv työstä joka ahdistaa myös ja "pitäisi" voida rentoutua ja nauttia.

Onko oikeasti liikaa pyydetty, että oma aviomies huomioisi vaikkapa romanttisesti joskus? Varaisi vaikka ne leffaliput ajoissa kunnes paikat onkin menneet. Sanoisi jotakin nättiä edes joskus, ulkonäöstä vaikkapa. Mutta ihan sama olin laittautunut tai en, uutta päällä tai kulahtanutta, ei mitään väliä, sitä ei nähdä.
Tai että tuntisin olevani haluttu, ed seksikerrasta on 1v2kk. Pahinta on se ettei tuo asia ole muuttunut yhtään vaikka mies on saanut elämäänsä enemmän omia juttujaan joita kaivannut, harrastusjuttuja, mielen virkeyden lisäämistä niistä, lukemisista, terapiasta ym.ym
Silti mikään ei ole muuttunut, olen kuin näkymätön roska. Siivoan, pyykkään, kokkaan jne.