Kannattavatko vapaaehtoisesti lapsettomat itsemurhia?

Ei kukaan jätä suvunjatkamista, ihmisen ehkä keskeisintä viettiä, sikseen filosofisista syistä. Joitakin ei houkuta perhe-elämä, sitten keksivät sille jälkikäteen hienon kuuloisen syyn.

Mitä itsariin tulee, niin en suosittele. Pohjalta on suunta vain ylöspäin. 

Kannatan jokaisen ihmisen oikeutta päättää elämänsä. Kukaan meistä ei pyytänyt syntyä eikä kellään ole velvollisuutta jäädä.

Antinatalistina haluan kuitenkin huomattaa, että aloittamisen arvoinen elämä ja jatkamisen arvoinen elämä ovat kaksi aivan eri asiaa. Aika monet ovat esimerkiksi sitä mieltä, että jos geenitesti paljastaisi jo raskauden ensi viikoilla, että lapsi syntyisi varmuudella ilman jalkoja, aika moni vanhempi kannattaisi aborttia. Mutta jos lapsi menettäisi jalkansa onnettomuudessa, juuri kukaan vanhempi ei toivoisi, että lapsi mieluummin menehtyisi.

Minusta elämä ei ole koskaan aloittamisen arvoista, mutta ainakin oma elämäni on hyvinkin jatkamisen arvoista. Kun tänne karuselliin on kerran jouduttu, ajatetaan nyt kokeeksi muutama kierros.

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan jätä suvunjatkamista, ihmisen ehkä keskeisintä viettiä, sikseen filosofisista syistä. Joitakin ei houkuta perhe-elämä, sitten keksivät sille jälkikäteen hienon kuuloisen syyn.

Mitä itsariin tulee, niin en suosittele. Pohjalta on suunta vain ylöspäin. 

Niin, voi olla että jotkut sanovat syyksi sen, että ihmisiä on jo liikaa koska haluavat korostaa tekonsa ympäristöystävällisyyttä. Eipä sitä tiedä kuinka monella noin sanovista on jokin isompi syy taustalla. Joillakin ei tietenkään ole.

No kyllä kuulostaa kummalta että joku tekisi itsemurhan"hyvää hyvyyttään" ympäristötekona, kun maailmassa on jo liikaa populaa. Itsekin itsariajatusten kanssa eläneenä voin sanoa että tarvitaan joko täydellinen aivopesu tai todella huono elämäntilanne että alkaa toivoa itsemurhaa. Koskaan en ole kuullut itsarin rinnastamista "ympäristöystävällisyyteen"...

Mutta tosiaan, oma lapsettoman ihmisen mielipiteeni on sama kuin eräällä aiemmalla kommentoijalla. Jokaisella on oikeus päättää mitä elämällään tekee, ja jos joku ei halua enää elää, ei siinä kukaan ulkopuolinen pysty häntä väkisin muuttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Kannatan jokaisen ihmisen oikeutta päättää elämänsä. Kukaan meistä ei pyytänyt syntyä eikä kellään ole velvollisuutta jäädä.

Antinatalistina haluan kuitenkin huomattaa, että aloittamisen arvoinen elämä ja jatkamisen arvoinen elämä ovat kaksi aivan eri asiaa. Aika monet ovat esimerkiksi sitä mieltä, että jos geenitesti paljastaisi jo raskauden ensi viikoilla, että lapsi syntyisi varmuudella ilman jalkoja, aika moni vanhempi kannattaisi aborttia. Mutta jos lapsi menettäisi jalkansa onnettomuudessa, juuri kukaan vanhempi ei toivoisi, että lapsi mieluummin menehtyisi.

Minusta elämä ei ole koskaan aloittamisen arvoista, mutta ainakin oma elämäni on hyvinkin jatkamisen arvoista. Kun tänne karuselliin on kerran jouduttu, ajatetaan nyt kokeeksi muutama kierros.

Hienosti ilmaistu ja olen täysin samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan jätä suvunjatkamista, ihmisen ehkä keskeisintä viettiä, sikseen filosofisista syistä. Joitakin ei houkuta perhe-elämä, sitten keksivät sille jälkikäteen hienon kuuloisen syyn.

Mitä itsariin tulee, niin en suosittele. Pohjalta on suunta vain ylöspäin. 

Niin, voi olla että jotkut sanovat syyksi sen, että ihmisiä on jo liikaa koska haluavat korostaa tekonsa ympäristöystävällisyyttä. Eipä sitä tiedä kuinka monella noin sanovista on jokin isompi syy taustalla. Joillakin ei tietenkään ole.

Itselläni on muitakin syitä, mutta ylikansoittunut maailma on yksi niistä. Olen myös ajatellut, että jos mieleni joskus muuttuu lapsenhankinnan suhteen niin adoptio on varmasti paras ratkaisu, ettei tarvitse lisääntyä.

En. Kannatan sitä, ettei tänne synnytetä uusia ihmisiä, en sitä että täällä oleville aiheutetaan itsemurhalla lisää mt-ongelmia ja työkyvyttömyyttä. Kaikki on jonkun läheisiä ja kuolemasta kärsii aina joku, siitä ettei synnytä lasta ei kärsi kukaan.