Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisitte tässä tilanteessa? Ihana mies mutta ei yhtään fyysistä kemiaa
27.04.2017 |
Tapasin todella kivan, kiinnostavan ja hyvän miehen. Hänessä ei ole kerta kaikkiaan mitään muuta isompaa vikaa kuin se, että en halua häntä seksuaalisesti. Hän suuteli minua ensimmäisellä tapaamisella, mutta se tuntui minusta lähinnä ikävältä, koska en vain halunnut sitä itse. En ole varma johtuuko tämä hänen ulkonäöstään vai olemuksestaan muuten, vai vain siitä ettei hän tunnu yhtään ymmärtävän, milloin olisi esim. oikea hetki suudella (jotkut miehet ymmärtävät sen, ja suutelevat vain silloin kun minäkin sitä haluan ja sen näkee minusta, ja silloin suuteleminen tietenkin tuntuu hyvältä).
En ole aiemmin elämässäni kokenut olevani pinnallinen ja olen ihastunut ulkonäön puolesta kaikenlaisiin miehiin. Tämän miehen ulkonäöstä en nyt vain kuitenkaan pidä, ihan suoraan sanoen. Hänen ajatuksistaan ja arvoistaan pidän todella paljon ja viihdyn hänen seurassaan hyvin. Erityisesti hänen ammattinsa ja osaamisensa ko. alalla saa minut ihailemaan häntä paljon, ehkä jopa enemmän kuin ketään toista tapaamaani miestä.
Mies ilmaisi heti ensimmäisellä tapaamisella lopettavansa muiden tapailun ja on siitä lähtien ollut jatkuvasti yhteydessä, kertoo ikävöivänsä ja kokevansa minut poikkeuksellisen viehättäväksi ja läheiseksi. Hän pyytelee lomamatkalle kanssaan yms.
Miten toimisitte tilanteessani? Voiko se kipinä syttyä vielä myöhemmin? Kannattaako yrittää leikkiä mukana, jos seksuaalista kiinnostusta ei kuitenkaan ole? Mikä toimintatapa satuttaisi miestä vähiten?
Kommentit (52)
Miksi olla väkisin jonkun kanssa johon ei tunne vetoa? Se on kuitenkin aika tärkeä asia. Itse jättäisin enkä olisi alunperinkään antanut ymmärtää mitään muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinua nyt houkuttaa että olet niin haluttu. Se hivelee, ehkä huonoa itsetuntoasi? Mutta ryhdistäydy, tuosta ei voi tulla mitään oikeaa. Jos lähdet hänen kelkkaan, oikeasti vain käytät häntä julmasti hyväksi.
Kiitokset kaikille vastaajille!
Kerroin kyllä miehelle ensitapaamisen jälkeen, että en ainakaan vielä tunne häntä kohtaan samoin kuin hän minua kohtaan. Hän haluaa siitä huolimatta tutustua. Minuakin kiinnostaisi tutustua häneen, koska hän on joka tapauksessa todella upea ihminen, tuli meille suhdetta tai ei. Mutta hän on saanut ennenkin pettyä rakkaudessa siinä määrin pahasti (hän kertoi tästä minulle itse), että minussa herää myös halu suojella häntä enemmiltä pettymyksiltä. Huomaan tuntevani jonkinlaista vastuuntuntoa siitä, että jos nyt suostun viettämään hänen kanssaan aikaa, minun olisi ikään kuin pakko sitten ihastua häneen ennemmin tai myöhemmin, tai muuten olen satuttanut häntä pahasti.
Toisaalta olen yrittänyt olla ja toimia niin, että jokaisella on vastuu omasta onnellisuudestaan ja siitä, minkälaisissa tilanteissa haluaa olla mukana. Eikö ole vähän holhoavaakin päättää tämän miehen puolesta, että juttua ei voida jatkaa, jos hän kuitenkin itse haluaa tutustua lisää vaikka tietää tunteeni? Toisaalta ymmärrän myös vastakkaista näkemystä, koska olin vuosi sitten itse samassa tilanteessa enemmän ihastuneen osapuolen roolissa. En vain ymmärtänyt omaa parastani vaan halusin jatkaa ihmissuhdetta siinä toivossa, että toinen lämpenisi myöhemmin. Ei lämmennyt ja lopulta minuun sattui. Tosin suurin kipu aiheutui siitä että mies ei ollut minua kohtaan aivan rehellinen. Siksi yritän itse olla tälle miehelle rehellinen silloinkin, kun on kysymys asiasta jonka kertominen tuntuu ikävältä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kerroin kyllä miehelle ensitapaamisen jälkeen, että en ainakaan vielä tunne häntä kohtaan samoin kuin hän minua kohtaan. Hän haluaa siitä huolimatta tutustua.
Vielä kysymys tästä. En erityisesti tehnyt selväksi, että suudelma tuntui ikävältä. Sanoin vain, että en halua enää jatkossa suudella. Pitäisikö minun vielä puhua selvemmin tuosta asiasta, ollakseni rehellinen?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin todella kivan, kiinnostavan ja hyvän miehen. Hänessä ei ole kerta kaikkiaan mitään muuta isompaa vikaa kuin se, että en halua häntä seksuaalisesti. Hän suuteli minua ensimmäisellä tapaamisella, mutta se tuntui minusta lähinnä ikävältä, koska en vain halunnut sitä itse. En ole varma johtuuko tämä hänen ulkonäöstään vai olemuksestaan muuten, vai vain siitä ettei hän tunnu yhtään ymmärtävän, milloin olisi esim. oikea hetki suudella (jotkut miehet ymmärtävät sen, ja suutelevat vain silloin kun minäkin sitä haluan ja sen näkee minusta, ja silloin suuteleminen tietenkin tuntuu hyvältä).
En ole aiemmin elämässäni kokenut olevani pinnallinen ja olen ihastunut ulkonäön puolesta kaikenlaisiin miehiin. Tämän miehen ulkonäöstä en nyt vain kuitenkaan pidä, ihan suoraan sanoen. Hänen ajatuksistaan ja arvoistaan pidän todella paljon ja viihdyn hänen seurassaan hyvin. Erityisesti hänen ammattinsa ja osaamisensa ko. alalla saa minut ihailemaan häntä paljon, ehkä jopa enemmän kuin ketään toista tapaamaani miestä.
Mies ilmaisi heti ensimmäisellä tapaamisella lopettavansa muiden tapailun ja on siitä lähtien ollut jatkuvasti yhteydessä, kertoo ikävöivänsä ja kokevansa minut poikkeuksellisen viehättäväksi ja läheiseksi. Hän pyytelee lomamatkalle kanssaan yms.
Miten toimisitte tilanteessani? Voiko se kipinä syttyä vielä myöhemmin? Kannattaako yrittää leikkiä mukana, jos seksuaalista kiinnostusta ei kuitenkaan ole? Mikä toimintatapa satuttaisi miestä vähiten?
Olisin voinut kirjoittaa tasan kolme vuotta sitten saman tekstin!
Nyt olen tuon miehen kanssa naimisissa ja meillä on ihana lapsi.
Annoin asioille aikaa ja rakastuin häneen vähitellen. Onneksi!
Oliko teillä siis myös niin, että miehen fyysinen lähestyminen tuntui jopa epämiellyttävältä? Ja ettei hän osannut lukea reaktioitasi? Oppiko hän sitten kuitenkin myöhemmin?
Onneksi olkoon, että löysit rakkauden!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ketään pinnalliseksi tee jos ei vaan koe toista viehättäväksi. Pitäähän sinun tuntea fyysistä vetovoimaa potentiaalista miesystävää kohtaan, oli hän sitten kuinka komea tai epäkomea tahansa. Ei se kipinä mistään ilmesty jos ei sitä ole alusta alkaen.
Vierailija kirjoitti:
Kiitokset kaikille vastaajille!
Kerroin kyllä miehelle ensitapaamisen jälkeen, että en ainakaan vielä tunne häntä kohtaan samoin kuin hän minua kohtaan. Hän haluaa siitä huolimatta tutustua. Minuakin kiinnostaisi tutustua häneen, koska hän on joka tapauksessa todella upea ihminen, tuli meille suhdetta tai ei. Mutta hän on saanut ennenkin pettyä rakkaudessa siinä määrin pahasti (hän kertoi tästä minulle itse), että minussa herää myös halu suojella häntä enemmiltä pettymyksiltä. Huomaan tuntevani jonkinlaista vastuuntuntoa siitä, että jos nyt suostun viettämään hänen kanssaan aikaa, minun olisi ikään kuin pakko sitten ihastua häneen ennemmin tai myöhemmin, tai muuten olen satuttanut häntä pahasti.
Toisaalta olen yrittänyt olla ja toimia niin, että jokaisella on vastuu omasta onnellisuudestaan ja siitä, minkälaisissa tilanteissa haluaa olla mukana. Eikö ole vähän holhoavaakin päättää tämän miehen puolesta, että juttua ei voida jatkaa, jos hän kuitenkin itse haluaa tutustua lisää vaikka tietää tunteeni? Toisaalta ymmärrän myös vastakkaista näkemystä, koska olin vuosi sitten itse samassa tilanteessa enemmän ihastuneen osapuolen roolissa. En vain ymmärtänyt omaa parastani vaan halusin jatkaa ihmissuhdetta siinä toivossa, että toinen lämpenisi myöhemmin. Ei lämmennyt ja lopulta minuun sattui. Tosin suurin kipu aiheutui siitä että mies ei ollut minua kohtaan aivan rehellinen. Siksi yritän itse olla tälle miehelle rehellinen silloinkin, kun on kysymys asiasta jonka kertominen tuntuu ikävältä.
ap
Vaikuttaa siltä, että mies käyttää hyväksi vastuuntuntoasi. Ei se ole sinun velvollisuutesi parantaa haavoja hänen menneistä suhteistaan. Ehkä nekin ovat menneet pieleen miehen takertuvan käytöksen ja pelisilmän puutteen vuoksi? Sinuna lopettaisin tuon jutun nyt heti. Mitä kauemmin jatkat tuota, sitä vaikeampi sitä on lopettaa ja joudut jatkuvasti valehtelemaan itsellesi ja toiselle. Ammatillinen ihailu ja arvostus on täysin eri asia kuin romanttinen rakkaus tai seksuaalinen kemia. Voithan aina muotoilla asian miehelle siten, että ihailet ja arvostat häntä kovasti, mutta niitä romanttisia tunteita ei vain ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tutulta ap! Kerran tapailin miestä joka ei vaan sytyttänyt. Muuten hän oli mukava ja hauska ym. mutta en vain tuntenut kemiaa välillämme. Mies olisi kyllä ollut kiinnostunut enemmänkin. Tapasin sitten hänen jälkeensä miehen johon HULLAANNUIN . Siis tyyliin seksiä oli ekan vuoden ajan päivittäin ym. Myös luonne oli tälläkin miehellä kohdallaan. Ja yhdessä ollaan edelleen.
Et suosittelen ettimään miehen joka sytyttää myös fyysisesti. Muuten on vain kaverisuhde
Mikä miehessä sitten on fyysisesti sellaista ettet kiinnostu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tiedätkö, miehenä joudun seuraamaan perässä vinkuvaa naiklosta; vaikkeei edes liiku siellä suunnalla missänaiklonen liikuu; yleisemmin tunkee miehen perään räksyttämään; ei siis ole fysiikkaa eikä kemiaa (eikä matikkaa).
haluaako naiklonen "Thrillerinsä"?
Mä luulen että mulla on ollut sama tilanne jo 20v. En ihastunut mieheni ulkonäköön eikä kipinääkään ollut. Mutta muuten maailman ihanin ja rakastettavin ihminen, älykäs ja huomaavainen, pitkä ja tyylikäs.
Itseasiassa meni ainakin pari vuotta kunnes rakastelusta (jota onneksi oli usein) tuli mulle henkisesti normaalia, tuntui kun olisin mennyt sänkyyn kaverini kanssa. Vielä kun mieheni ei pidä koskettelusta tai suutelemisesta meidän elämä sängyn ulkopuolella on ollut parhaiden ystävien suhde. Mutta sängyssä tosi taitava nautiskelija, tämä pelasti paljon.
Muutama vuosi sitten sain muistutuksen siitä mitä entisessä elämässä oli kun todella oli sitä kosketusta, läheisyyttä ja kemiaa! Sen jälkeen olen valitettavasti ruvennut kaipaamaan sitä suhteeseemme mikä on huonontanut tilannetta tosi paljon. Kaikki alkoi siitä kun miehen halut alkoi vähenemään - kun ei ole kosketusta eikä enää rakasteluakaan niin sitten tosiaan ollaan vaan kämppiksiä!
Mutta näihin viimevuosiin saakka parisuhteemme on pelannut hyvin, rakkautta on ollut ja on ja kumppanuus on todella vahvaa meidän välillä. Yhteiset unelmat ja haaveet, koko elämä yhdessä rakennettua. Vain kipinä on puuttunut. En ole silti hetkeäkään katunut tätä suhdetta, tässä on niin hyvä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on hyvä esimerkki siitä miksi kiltit ja kunnolliset miehet on yksi toisensa jälkeen yksin ja samaan aikaan naisilla riittää hyvin kemioita axl smithin kaltaisille pelimiehille.
"axl smithin kanssa vain oli kemiaa"
Kuinka monelle kiltille miehelle riittäisi seksitön ja läheisyydetön suhde?
Kiltille miehelle tärkeää on vain se, että oma kiltti pippeli tulee palkituksi ja saa sitä mitä se haluaa.
Taas sekoitetaan "kiltti mies" ja "kilttimies"...
Kilttimies on aina myös kiltti mies.
AP:lle sanoisin että päästä mies menemään, sinä et ansaitse häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin todella kivan, kiinnostavan ja hyvän miehen. Hänessä ei ole kerta kaikkiaan mitään muuta isompaa vikaa kuin se, että en halua häntä seksuaalisesti. Hän suuteli minua ensimmäisellä tapaamisella, mutta se tuntui minusta lähinnä ikävältä, koska en vain halunnut sitä itse. En ole varma johtuuko tämä hänen ulkonäöstään vai olemuksestaan muuten, vai vain siitä ettei hän tunnu yhtään ymmärtävän, milloin olisi esim. oikea hetki suudella (jotkut miehet ymmärtävät sen, ja suutelevat vain silloin kun minäkin sitä haluan ja sen näkee minusta, ja silloin suuteleminen tietenkin tuntuu hyvältä).
En ole aiemmin elämässäni kokenut olevani pinnallinen ja olen ihastunut ulkonäön puolesta kaikenlaisiin miehiin. Tämän miehen ulkonäöstä en nyt vain kuitenkaan pidä, ihan suoraan sanoen. Hänen ajatuksistaan ja arvoistaan pidän todella paljon ja viihdyn hänen seurassaan hyvin. Erityisesti hänen ammattinsa ja osaamisensa ko. alalla saa minut ihailemaan häntä paljon, ehkä jopa enemmän kuin ketään toista tapaamaani miestä.
Mies ilmaisi heti ensimmäisellä tapaamisella lopettavansa muiden tapailun ja on siitä lähtien ollut jatkuvasti yhteydessä, kertoo ikävöivänsä ja kokevansa minut poikkeuksellisen viehättäväksi ja läheiseksi. Hän pyytelee lomamatkalle kanssaan yms.
Miten toimisitte tilanteessani? Voiko se kipinä syttyä vielä myöhemmin? Kannattaako yrittää leikkiä mukana, jos seksuaalista kiinnostusta ei kuitenkaan ole? Mikä toimintatapa satuttaisi miestä vähiten?
Olisin voinut kirjoittaa tasan kolme vuotta sitten saman tekstin!
Nyt olen tuon miehen kanssa naimisissa ja meillä on ihana lapsi.
Annoin asioille aikaa ja rakastuin häneen vähitellen. Onneksi!
Olikohan tuossa kuitenkin aste-ero ap:n tarinaan? Monet pariutuvat ilman mitään sen suurempaa intohimon roihua, mutta jos toinen tuntuu alusta asti suorastaan vastenmieliseltä, niin kyllä ne suhteen onnistumisen edellytykset on aika olemattomat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on hyvä esimerkki siitä miksi kiltit ja kunnolliset miehet on yksi toisensa jälkeen yksin ja samaan aikaan naisilla riittää hyvin kemioita axl smithin kaltaisille pelimiehille.
"axl smithin kanssa vain oli kemiaa"
Kuinka monelle kiltille miehelle riittäisi seksitön ja läheisyydetön suhde?
Kiltille miehelle tärkeää on vain se, että oma kiltti pippeli tulee palkituksi ja saa sitä mitä se haluaa.
Mutta kun se pippeli ei nimenomaan tulisi palkituksi suhteessa, jossa ei ole seksiä eikä läheisyyttä.
Eivätkö kilttimiehet halua, että nainen olisi heihin hulluna himosta? Vonkaisi ja viettelisi, hiplaisi ja kiusoittelisi? Tuijottelisi rakastuneena silmiin, lähettäisi vihjailevia viestejä, ikävöisi poissa ollessaan heidän läheisyyttään?
Muttakun kilttimiehet ei tiedä tollasesta mitään. Ei heille ole kukaan osoittanut rakkauttaan, vaan nettipornosta ovat saaneet pelkisyyneen näkemyksen naissuhteesta. Tiedän tämän, kun olen itse kilttimies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on hyvä esimerkki siitä miksi kiltit ja kunnolliset miehet on yksi toisensa jälkeen yksin ja samaan aikaan naisilla riittää hyvin kemioita axl smithin kaltaisille pelimiehille.
"axl smithin kanssa vain oli kemiaa"
Kuinka monelle kiltille miehelle riittäisi seksitön ja läheisyydetön suhde?
Kiltille miehelle tärkeää on vain se, että oma kiltti pippeli tulee palkituksi ja saa sitä mitä se haluaa.
Taas sekoitetaan "kiltti mies" ja "kilttimies"...
Kilttimies on aina myös kiltti mies.
AP:lle sanoisin että päästä mies menemään, sinä et ansaitse häntä.
Monella vastaajalla tuntuu olevan mielessä kaksi vaihtoehtoa, joko rakkaussuhde tai sitten välit poikki. Itse haluaisin ystävystyä tämän miehen kanssa. Onko se mielestänne ihan mahdoton vaihtoehto?
ap
Nostan siinä toivossa, että saisin vähemmän mustavalkoisia kommentteja..
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on hyvä esimerkki siitä miksi kiltit ja kunnolliset miehet on yksi toisensa jälkeen yksin ja samaan aikaan naisilla riittää hyvin kemioita axl smithin kaltaisille pelimiehille.
"axl smithin kanssa vain oli kemiaa"
Kuinka monelle kiltille miehelle riittäisi seksitön ja läheisyydetön suhde?
Kiltille miehelle tärkeää on vain se, että oma kiltti pippeli tulee palkituksi ja saa sitä mitä se haluaa.
Taas sekoitetaan "kiltti mies" ja "kilttimies"...
Kilttimies on aina myös kiltti mies.
AP:lle sanoisin että päästä mies menemään, sinä et ansaitse häntä.
Monella vastaajalla tuntuu olevan mielessä kaksi vaihtoehtoa, joko rakkaussuhde tai sitten välit poikki. Itse haluaisin ystävystyä tämän miehen kanssa. Onko se mielestänne ihan mahdoton vaihtoehto?
ap
Se on hyvä vaihtoehto jos mieskin haluaa sinusta vain kaverin. Kokemukseni mukaan vaan se menee niin että ihastuneesta miehestä ei pelkäksi kaveriksi ole koska hän ei halua olla pelkkä kaveri.
Up!