Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisitte tässä tilanteessa? Ihana mies mutta ei yhtään fyysistä kemiaa
27.04.2017 |
Tapasin todella kivan, kiinnostavan ja hyvän miehen. Hänessä ei ole kerta kaikkiaan mitään muuta isompaa vikaa kuin se, että en halua häntä seksuaalisesti. Hän suuteli minua ensimmäisellä tapaamisella, mutta se tuntui minusta lähinnä ikävältä, koska en vain halunnut sitä itse. En ole varma johtuuko tämä hänen ulkonäöstään vai olemuksestaan muuten, vai vain siitä ettei hän tunnu yhtään ymmärtävän, milloin olisi esim. oikea hetki suudella (jotkut miehet ymmärtävät sen, ja suutelevat vain silloin kun minäkin sitä haluan ja sen näkee minusta, ja silloin suuteleminen tietenkin tuntuu hyvältä).
En ole aiemmin elämässäni kokenut olevani pinnallinen ja olen ihastunut ulkonäön puolesta kaikenlaisiin miehiin. Tämän miehen ulkonäöstä en nyt vain kuitenkaan pidä, ihan suoraan sanoen. Hänen ajatuksistaan ja arvoistaan pidän todella paljon ja viihdyn hänen seurassaan hyvin. Erityisesti hänen ammattinsa ja osaamisensa ko. alalla saa minut ihailemaan häntä paljon, ehkä jopa enemmän kuin ketään toista tapaamaani miestä.
Mies ilmaisi heti ensimmäisellä tapaamisella lopettavansa muiden tapailun ja on siitä lähtien ollut jatkuvasti yhteydessä, kertoo ikävöivänsä ja kokevansa minut poikkeuksellisen viehättäväksi ja läheiseksi. Hän pyytelee lomamatkalle kanssaan yms.
Miten toimisitte tilanteessani? Voiko se kipinä syttyä vielä myöhemmin? Kannattaako yrittää leikkiä mukana, jos seksuaalista kiinnostusta ei kuitenkaan ole? Mikä toimintatapa satuttaisi miestä vähiten?
Kommentit (52)
Mies on aikuinen ihminen ja hänen täytyy tehdä itse omat päätökset siitä miten toimii, kunhan todellinen tilanne on hänen tiedossa. Ja sen oletkin ymmärtääkseni hänelle kertonut. Ehkä pitäisi käsitellä asiaa vielä uudemman kerran ja selvin sanoin?
Kyllähän tälläisestakin tilanteesta on aitoa, läheistä ystävyyttä syntynyt.
Tässä on tietenkin se vaara että mies jatkaa yhteydenpitoa, suostuen ystävän rooliin mutta toivoo todellisuudessa koko ajan muuta. Ja näkee yhteydenotoissasi, sanomisissasi, hymyissäsi lupausta ja toivoa siitä muusta, vaikkei sitä siinä oliskaan. Mielestäni kukaan voi oikein kantaa vastuuta toisen täysivaltaisen aikuisen tunteista ja motiiveistä (tämä ei tietenkään tarkoita että saisi käyttäytyä ihan miten lystää, päästää suusta ihan mitä vaan ja lykätä sitten asian käsittelyn sen toisen harteille).
Sinun puolelta on rehellisyys ehdottoman tärkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä miehessä sitten on fyysisesti sellaista ettet kiinnostu?
ei varmaan mitään. Puuttuu vain jännämiehen varmat otteet ja välinpitämättömyys.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on hyvä esimerkki siitä miksi kiltit ja kunnolliset miehet on yksi toisensa jälkeen yksin ja samaan aikaan naisilla riittää hyvin kemioita axl smithin kaltaisille pelimiehille.
"axl smithin kanssa vain oli kemiaa"
Suuri osa naisista taitaa todella olla näin pinnallisia. Sitä huumaa haetaan. Osoittakaa naiset, että olette muutakin?!
Siis ei ole mitään pinnallisuutta, päinvastoin!
Silloinhan nainen vasta olisi pinnallinen, kun menisi miehen kanssa yhteen muista syistä, esim. juuri hyvä ammatti, ulkonäkö yms. Vaikka ei tunne mitään sen syvempiä tunteita tai vetovoimaa miestä kohtaan.
Nythän AP hyvinkin syvällisesti pohtii tilannetta, myös sen miehen kannalta, eikä halua loukata ja satuttaa jo ennestään satutettua.
Ei pinnallinen ihminen edes tajua tällaisia miettiä.
Ja kyllä se on niin, että joihinkin on vetovoimaa ja joihinkin ei, vaikka miehet täällä muuta väittäisivät.
Rehellisesti: kuinka moni mies menisi yhteen naisen kanssa, jonka kanssa suutelu tuntuu epämiellyttävältä eikä muutenkaan sytytä???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on hyvä esimerkki siitä miksi kiltit ja kunnolliset miehet on yksi toisensa jälkeen yksin ja samaan aikaan naisilla riittää hyvin kemioita axl smithin kaltaisille pelimiehille.
"axl smithin kanssa vain oli kemiaa"
Suuri osa naisista taitaa todella olla näin pinnallisia. Sitä huumaa haetaan. Osoittakaa naiset, että olette muutakin?!
Sitten sun kaltaiset miehet itkee vauvapalstalla, kun vaimo ei tunne enää intohimoa. Ettekö te miehet tajua että nainen tekee myös teille palveluksen siinä että pariutuu miehen kanssa jonka kanssa on kemiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihastunut tai hullaantunut mies varmaan sanoo mitä tahansa, että saisi viettää aikaa kanssasi, ja ehkä elättelee nimenomaan toivoa, että sinäkin ihastuisit ajan kanssa. Yleensä ystävyyssuhde ei onnistu, jos molemmat eivät sitä aidosti halua. Voisit kysyä mieheltä, onko ok, jos tapaatkin uuden miehen ja alat tapailla tätä ei-ystävä-mielessä. Uskoisin, että viimeistään tässä tilanteessa tulee ongelmia. Se on sitten eri asia, että onko sinun tehtäväsi suojella miehen tunteita vai ei, mutta perääntyminen ko. tilanteesta todennäköisesti säästäisi molempia (tunne)sotkulta.
Ei se kemia löydy etsimällä. Se joko on tai ei. ITse menin yhteen miehen kanssa, jonka kosketus tuntui ihan hyvältä, mutta ei siinä sen enempää. Eipä siitä mitään tullut, erottiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietipä itse; voisitko olla ystävä miehen kanssa, johon olet hulluna?
Oisko sellainen kuin puelinnumeron vaihto mitään ja tietysti salaiseksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä miehessä sitten on fyysisesti sellaista ettet kiinnostu?
ei varmaan mitään. Puuttuu vain jännämiehen varmat otteet ja välinpitämättömyys.
Olipa halpamainen kommentti.
Alkuperäisestä kysymyksestä. Ei tuollaiseen kysymykseen voi vastata. Maailmassa on todella paljon miehiä, joista en ole vähääkään fyysisesti kiinnostunut. Osa heistä on mm. miesmalleja, näyttelijöitä ja muita äärimmäisen hyvännäköisiä ihmisiä. Mutta kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta, eikä syitä siihen voi osoittaa toisen ulkonäköpiirteitä luettelemalla. Kiinnostun hyvin harvoista miehistä, eikä sitä selitä miehen "välinpitämättömyys" vaan se, miltä nyt vaikka se suuteleminen hänen kanssaan tuntuu. Osan kanssa tuntuu ihanalta ja toisten kanssa ei.
Miehissä, joihin olen elämäni varrella ihastunut, on ollut hajontaa todella paljon noiden "jännäominaisuuksien" suhteen, ja rehellisesti sanottuna toivoisin että te palstakatkerot tunkisitte vihdoin teorianne takalistoonne ja lähtisitte sieltä koneen ääreltä ulos. Olette totaalisen pihalla todellisesta elämästä ja ihmisistä, ja siinä on teidän kohdallanne syy naisettomuuteenne.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mietipä itse; voisitko olla ystävä miehen kanssa, johon olet hulluna?
Voisin olla ja olen ollutkin, kahdesti. Toisella kerralla mies ihastui minuun lopulta, vuosien jälkeen. Toisella kerralla jäimme ystäviksi ja omat tunteeni haihtuivat noin vuoden jälkeen, mutta sitä ennen minulla oli kyllä pari aika rankkaakin vaihetta tunteideni kanssa. Mutta valitsin itse olla siinä tilanteessa ja selviydyin lopulta kohtalaisen ehjin nahoin.
ap
Minä olen kokenut samoin. Mutta jos ja kun mies itsekin kertoo, että hän hyväksyy minkä tahansa lopputuloksen suhteellemme, kunhan vain voimme jatkaa tutustumista, niin onko tässä mitään oikeaa ongelmaa vai kuvittelenko vain? Ystävystymishaluni on aivan aitoa, ei siis sidoksissa mieheltä saamaani ihailuun (joka tuntuu minulle siis jopa hieman epämiellyttävältä ja olisin mieluummin tilanteessa, jossa miehen tunteet minua kohtaan vastaisivat omia tunteitani häntä kohtaan). Uskon, että hänestä voi tulla minulle syvällä tavalla todella tärkeä ihminen, vaikka meille ei parisuhdetta tulisikaan.
Onko se siis ihan ok, että jätän miehen vastuulle päätöksen siitä, haluaako hän olla yhteydessä vai ei? Vaikka tuntuukin todennäköiseltä että hän vielä satuttaa itseään? Varmaahan se ei ole; voin olla väärässäkin. Ja jos olen oikeassa, ehkä hän tarvitsee sen kokemuksen kasvaakseen ihmisenä? Kunhan en valehtele hänelle enkä anna ymmärtää olevani romanttisesti tai seksuaalisesti kiinnostunut, eikö ole niin että en tee hänelle mitään väärää?
Toivoisin erityisesti miesten vastauksia tähän.
ap