Hei korkeakoulutetut (mahd. pitkäaikaiset) työttömät, miksi ette suostu vastaanottamaan mitä tahansa työtä ?

Vierailija kirjoitti:

Mua jaksaa päivästä toiseen ihmetyttää tää viha ihmisiä kohtaan, jotka on kuitenkin uhrannut elämästään vähintään 5 vuotta että vois opiskella yhteiskunnalle lisäarvoa tuovia ammatteja. Ihan kun ne olis tullu kun manulle illallinen, vihellellen.

Niin helppoa on että pitää asua ikkunattomassa yksiössä, syödä masennuslääkkeitä ja käydä yöllä töissä. Jossain vaiheessa pitää lukea 5 tenttiin josta yhdestäkään ei pääsisi läpi ilman hemmetillistä työtä.

On niin helppoo, niin helppoo. Ei mikään ihme jos muun yhteiskunnan hyvinvointi ei joitakin akateemisia tämän päähänpotkimisen jälkeen kiinnosta.

Ja opiskellut jonkun ihan pilipali tutkinnon,mitä tekee vaikka maisterilla joka tietää etanan fysiikan tai 1700-luvun taiteesta vaikka,huuhaa maistereita tässä maassa riittää

Vierailija kirjoitti:

a) Maisteri tai tohtori on täysin ylikoulutettu  esim. siivoojan tai kaupan kassan hommiin. Niitä töitä ei todellakaan tarjota vaikka niitä hakisi; edes oman alan ns. alempia perushommia on turha hakea. Olen kokeillut lukemattomia kertoja, ja aina vastaus on "sinulla on tähän liikaa koulutusta ja/tai kokemusta, ja me haetaan aloittelijaa". Ei siis ole mitään, mitä "vastaanottaa" kun ylikoulutettua ei niihin töihin oteta!

b) Jos kävisikin ihme ja niihin "mihin tahansa töihin" pääsisi, se voi tuhota loputkin urahaaveet. Ikävä kyllä jopa se työttömyysaika (jonka kuitenkin voi hyödyntää esim. itseopiskelulla) on korkeastikoulutetulle cv:ssä parempi kuin vaikka se siivouskeikka. 

c) Tämä voi olla se osio joka sitten kuulostaa ylimieliseltä, mutta ns. perustason työn tekeminen voi olla vaikeampiin töihin kykenevälle älykkäälle ihmiselle hyvin hyvin kuormittavaa. Liian helppo työ, tai sellainen jossa näkisi vaikka kehitysmahdollisuuksia mutta johon ei voi itse vaikuttaa, on tutkimustenkin mukaan huomattavan suurta kuormitusta aiheuttavaa. Tätä voi verrata siihen, että joku joutuisi täyttämään työkseen ekaluokan tehtäväkirjoja. Joo helppoa on, mutta jos sitä ihan liian älyllisesti helppoa hommaa joutuu tekemään päivästä toiseen (ja pahimmillaan vielä "ekaluokkalaisen" toimiessa pomona), se hajottaa pään. 

Ja tähän sitten päälle vielä sekä yhteiskunnan että yksilön resurssien tuhlaus, niin ei tarte oikeasti miettiä miksi niitä maistereita ei paljoa siivoamassa näe.

En ole samaa mieltä tuosta kohdasta b.. kyllä monet työnantajat arvostaa, että olet edes siivonnut kuin maannut kotona.. Yksi tuttu maisteri pääsi siten kiinni vuosien työttömyyden jälkeen omiin hommiin, kun kävi aikuiskoulutuksena vuoden duunari linjan, josta työllisty duunari hommiin isoon yritykseen, josta sitten 1vuoden-2 vuoden päästä sai talon sisältä äitiysloman sijaisuuden korkeampaa omaa maisterikoulutustaan vastaavaan tehtävään ja edelleen sillä tiellä...

Mutta tosiaan niihin alempi koulutusta vaativiin töihin ei oo todellakaan helppo päästä ylikoulutettuna..

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, koen että olen oikeutettu koulutukseni tasoa vastaavaan työhön.

Et ole. Oikeutus tarkoittaisi, että jollakulla olisi velvollisuus antaa sinulle juuri määrätynlaista työtä. Kenelläkään ei ole. Ole tyytyväinen, että edes jotakin on tarjolla.

Tuo siivoojaksi meneminen on kyllä pikkuisen liioiteltua, mutta olen periaatteessa vähän samaa mieltä AP:n kanssa.

Mulla on tuttavapiirissäni yksi päälle kolmekymppinen filosofian maisteri, joka on ollut työttömänä jo useamman vuoden. Viimeksi, kun juttelin hänen kanssaan, kävi ilmi, että hänelle oli tarjottu useamman kerran jotain opettajan sijaisuuksia, mutta ei ollut ottanut vastaan, koska koki, että on liian korkeasti koulutettu opettajaksi. Tällaista en ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Mua jaksaa päivästä toiseen ihmetyttää tää viha ihmisiä kohtaan, jotka on kuitenkin uhrannut elämästään vähintään 5 vuotta että vois opiskella yhteiskunnalle lisäarvoa tuovia ammatteja

Miten se työtön korkeastikoulutettu tuo yhteiskunnalle lisäarvoa verrattuna johonkin toiseen työttömään?

Vierailija kirjoitti:

a) Maisteri tai tohtori on täysin ylikoulutettu  esim. siivoojan tai kaupan kassan hommiin. Niitä töitä ei todellakaan tarjota vaikka niitä hakisi; edes oman alan ns. alempia perushommia on turha hakea. Olen kokeillut lukemattomia kertoja, ja aina vastaus on "sinulla on tähän liikaa koulutusta ja/tai kokemusta, ja me haetaan aloittelijaa". Ei siis ole mitään, mitä "vastaanottaa" kun ylikoulutettua ei niihin töihin oteta!

Niin minäkin olen lukenut tuon saman selityksen monta kertaa mutta koskaan sitä ei ole kukaan pystynyt todistaman.

Kyllä minä ainakin työttömänä olisin vastaanottanut ihan mitä vaan työtä millä ELÄÄ. Muutama tunti viikossa siivousta ei sellaista ole. Parempia siivouspaikkoja en voinut edes hakea, koska olisi pitänyt olla auto, jolla siirtyä kohteesta toiseen. Puhelinmyyntiäkin kokeilin. Mitään en saanut myytyä. Minulla ei vaan ole siihen hommaan lainkaan lahjoja. Lopulta lähdin ulkomaille oman alan töihin. 

Tuo ylikouluttautumisväite ei pidä paikkaansa. Minunkin työpaikassani, erikoisliikkeessä myyntityössä, on paljon korkeastikoulutettuja. Työnantaja ottaa mielellään töihin hyvin kouluttautuneita, heillä on kykyä omaksua nopeasti uusia asioita ja myös työn sosiaalinen puoli sujuu usein hyvin. Osa näistä kouluttautuneista toki lähtee kun saa omaa koulutustaan vastaavaa työtä, mutta myynti- ja palvelualoilla ylipäätään työntekijöiden vaihtuvuus on muutenkin suurta.

Eivät ota työnantajat töihin, johon olet "liikakoulutettu". Perusvastaus on, että lähdet kohta eikä kannata edes perehdyttää. Koettu on.

Opettajaksikaan eivät kaikki sovellu. Osa ihmisistä ei tätäkään ymmärrä. Ei opettajuus ole sitä, että menet ja pidät "luennon". Toimii vielä ehkä yliopistoissa, mutta ei muualla.

Koulutusjärjestelmässämme on korjaamisen paikkaa, mutta eivät kaikki voi lääkäreiksi opiskella. Sama koskee hitsaajia tai lähihoitajia.

Jos minulla on myös oman alani duunarikoulutus (sähköarska), en todellakaan siivoojaksi tms vaan haen oman alani hommia. Tosin sama vika, huolimatta arskasta "ihan hyvillä pätevyyksillä", viime syksynä työnantajat säikähtivät insinööri/DI-juttuja joten jättivät järjestäen palkkaamatta ylikoulutettuna. Olisin ollut valmis oikeasti tekemään pari vuotta arskailua.

Nyt sitten ollaan ICT-alalla nysväämässä softaa joka ei kyllä kovin mielenkiintoista hommaa ole, mutta tästä ainakin maksetaan kohtuu hyvin (reilusti enemmän kuin arskana). Ja onhan tämä rajusti kasvussa oleva firma joten sekin jo on omiaan pysymään näissä hommissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua jaksaa päivästä toiseen ihmetyttää tää viha ihmisiä kohtaan, jotka on kuitenkin uhrannut elämästään vähintään 5 vuotta että vois opiskella yhteiskunnalle lisäarvoa tuovia ammatteja. Ihan kun ne olis tullu kun manulle illallinen, vihellellen.

Niin helppoa on että pitää asua ikkunattomassa yksiössä, syödä masennuslääkkeitä ja käydä yöllä töissä. Jossain vaiheessa pitää lukea 5 tenttiin josta yhdestäkään ei pääsisi läpi ilman hemmetillistä työtä.

On niin helppoo, niin helppoo. Ei mikään ihme jos muun yhteiskunnan hyvinvointi ei joitakin akateemisia tämän päähänpotkimisen jälkeen kiinnosta.

Ja opiskellut jonkun ihan pilipali tutkinnon,mitä tekee vaikka maisterilla joka tietää etanan fysiikan tai 1700-luvun taiteesta vaikka,huuhaa maistereita tässä maassa riittää

Niin mitähän oon tehnyt 1700-luvun taiteen tuntemuksella, kun kyseisen oppiaineen maisterina olen tehnyt koko työurani kyseisellä alalla, jossa taidehistorian tuntemus on avain myös nykytaiteen tuntemukseen. Teen työtäni asiakkaita varten. Ja kuvittele, meillä on ihan palveluhinnastokin ja moni tilaa työtämme ostopalveluna. Tokkiinsa meitä koulutetaan liikaa suhteessa olemassa olevaan alan työtarjontaan. Mutta sepä onkin jo oma asiakokonaisuutensa.

Ei niihin töihin niin vain mennä. Kun työnantaja on nähnyt, että olen yliopiston käynyt, on työnhakuni tyrmätty sanoilla "ylikoulutettu". Minä olisin riemumielin tehnyt tätä "alempiarvoista" työtä ja sitoutunut siihen, mutta työnantajat eivät luota, että korkeakoulutettu tekisi niin.