Voiko toista lasta koskaan rakastaa niin kuin ensimmäistä?
Tein juuri plussatestin ja ahdistaa. Tuntuu, että esikoisen elämä menee nyt pialalle, kun on toinen jakamassa huomion. Voinkohan oppia rakastamaan tätä toista, miten kummallekin lapselle riittää aikaa?
Kommentit (7)
Minäkin pelkäsuin tätä aikaan kun rakastin niin valtavasti sitä ensummäistä, mutta ihan yhtä paljon rakastin sitä toistakin, joten älä huoli!
Uskon, että voi. Luulen, että juuri tuo ahdistuksesi ja pelkosi on juurikin merkki siitä, että rakastat ja välität molemmista todella paljon.
Onko sinulla muutenkin taipumusta ocd-tyyliseen ahdistukseen ja pelkoihin? Minulla nimittäin on ja on ollut myös tuo sama huoli, ja tunnistin tekstistäsi itseni. Mulla vain yksi 2-vuotias.
Eikös se sanonta kuulu, että rakkaus on ainoa, joka kasvaa, kun sitä tuhlaa. Muistan tuon sun tunteen ap omalta kohdaltani. Rakastin esikoistani niin, että joskus ihan sattui ja saatoin itkeäkin ihan vaan sen valtavan pakahduttavan rakkauden takia. Ja kun toinen ilmoitti tulostaan, pelkäsin oikeasti, että osaanko ja voinko rakastaa toista lasta yhtä paljon. Se oli kyllä turha huoli ja jälkeenpäin tuntui oudolta, että olin niin edes ajatellut, rakkaus toista kohtaan oli ihan yhtä suurta kuin ekaakin. Ja vielä kolmattakin rakastan yhtä paljon. Mun lapset ovat jo aikuistuvia ja edelleen yhtä rakkaita kuin pikkuvauvana. Joten ei huolta, luulen, että kaikilla on näitä samoja tuntemuksia!
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että voi. Luulen, että juuri tuo ahdistuksesi ja pelkosi on juurikin merkki siitä, että rakastat ja välität molemmista todella paljon.
Onko sinulla muutenkin taipumusta ocd-tyyliseen ahdistukseen ja pelkoihin? Minulla nimittäin on ja on ollut myös tuo sama huoli, ja tunnistin tekstistäsi itseni. Mulla vain yksi 2-vuotias.
Onpa hassu kysymys tässä yhteydessä - mutta kyllä, on taipumusta. Ei kuitenkaan ocd-oireita, niistä vähäisistäkin olen päässyt eroon. On myös valtava ahdistus jokaisessa elämänmuutoksessa (uusi työ, muutto, valmistuminen, mikä vain).
Ihan todella vahva tunne silti, että aika puolittuu, jaksaminen puolittuu ja kaikki puolittuu ja esikoinen jää vaille. Vaikka toinen lapsi on ihan haluttu. Hullua.
Aloituksesta jo arvasin että toista lasta odotat. Muistan niin hyvin kuinka itse samaa pähkäilin mutta jo asian miettiminen takaa sen että tulet rakastamaan häntä varmasti yhtä paljon. Lapset tuppaavat olemaan erilaisia ja vauva nukkuu useasti joten löytyy spesiaalihetkiä esikoiselle. Itse laitoin esikoisen tarpeet etusijalle hänen nukahtamisaikoina, jos vauva oli hereillä laitoin vauvan sitteriin jotta syli oli esikoiselle.
Voi. Rakkautta ei tarvitse jakaa lasten kesken. Sitä vaan riittää ihan niin monelle kun on tarpeen.