Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö teistä lapsen saada päättää kokonaan oman huoneensa sisustuksesta?
26.04.2017 |
Miehen mielestä joo. Eli jos 4v haluaa myrkynvihreän seinän, ferrarisängyn ja monsterihyllyt niin ne hankitaan. Ja jos tyttö haluaa my little pony verhot ja prinsessasäkkituolin niin sitten ne. Ja kun on yhteinen huone niin kaikki iloisesti sekaisin.
Minusta taas lapset pitää ottaa mukaan päätöksentekoon, mutta aikuinen tekee ne isot valinnat. Haluan että seinät ja huonekalut on neutraalit ja kalusteet käytännölliset, jotta ne menee pitkään eli tyyliin 18 v. Että matto on oikeankokoinen ja hyvää materiaalia. Lelut sitten saa olla esillä ja lasten maun mukaan ja esim. verhoista voi valita pari vaihtoehtoa joista lapset saa itse valita.
Se on heidän huone joten saa siellä persoonat näkyä, mutta täysin oman maun mukaisia ostaa sitten itse kun muuttaa omilleen ja maksaa omillaan.
Miten muilla?
Kommentit (16)
Jos lapsi maksaa sisustuksen itse, niin tottakai saa myös päättää. Muutoin maksaja päättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei tarvitse kaiken kestää 18 vuotta. Ei me muutakaan kodin sisustusta katsella sellaisenaan 18 vuotta ilman muutoksia. Verhoja vaihdetaan, seiniä maalataan ja ostetaan uusia huonekaluja ja vaihdetaan valaisimia.
Meillä lapset on mukana päättämässä myös olkkarin ja ruokahuoneen kalustuksesta. Viisivuotias halusi vihreän keinonurmi-kokolattiamaton olkkariin. Isosisko taas tykkäsi että ruokahuoneessa pitää olla valtaistuin.
Minulla ei ole lapsia, mutta muistan kun kotona aikanaan minun huonettani remontoitiin. Olin silloin ehkä 9-10-vuotias. Elin silloin erittäin kiihkeää heppahullu-kautta ja halusin heppakuvioiset tapetit. Vanhemmat yrittivät toppuutella, arvasivat kai, ettei hevoshulluus tulisi ikuisesti kestämään, mutta minä halusin! Ja sain lopulta.
Jo parin vuoden päästä kun teini-ikä alkoi olla ovella, hevoset menivät ohi, ja ruikutin jo vanhemmille, että en voisi tuoda uusia, yläasteella saatuja kavereita kylään huoneeseen, jossa ponit juoksevat pitkin seiniä. Mutta enhän minä nyt uusia tapetteja vain pari vuotta sitten remontoituun huoneeseen saanut, niin että piti peittää seinät kaikilla mahdollisilla julisteilla, mitä nuortenlehtien välistä sai.
Eli omakohtaisen kokemuksen perusteella sanoisin, että ei kannata antaa lasten päättää ainakaan sellaisesta mikä ei ole tuosta vain vaihdettavissa (kuten juuri tapetit). Lapsilla kun mielipiteet saattavat muuttua ihan täysin hyvin lyhyessä ajassa.
Ei. - Tai ainakin näin jälkeenpäin saatan ymmärtäää, että mikseivät vanhempani lämmenneet ajatukselle, että siaisin tehdä omaan huoneeseeni nuotion, Mutta tokihan sitä tilanteen mukaan on hyvä kartoitttaa lapsen toiveita, joita sitten yriteään huomioida mahdollisuuksien ja sen ehkä vielä jäljellä olevan tolkun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eri huoneisiin tyttö ja poika, kun on noin erilainen maku molemmilla. Kyllä lapsen pitää viihtyä huoneessaan, mutta päätökset tehdään aikuisen johdolla.
Hmm, meillä lapsi saisi päättää esim. tuosta seinän väristä ja muista värijutuista. Isommat huonekalut hankittaisiin kyllä mieluummin sellaisina että menevät pitkään, en pidä kertakäyttökulttuurista. Toki jos tuon ferrarisängyn saisi käytettynä ja poika olisi sellainen että sänky pysyy ehjänä (eli saa kiertoon kun jää pieneksi), niin sitten sellaisenkin voisi saada.
Eli lapsi saa valita kunhan aikuinen on mukana järjenäänenä. Minusta on ikävää jos pakotat lapsesi johonkin neutraaleihin huoneisiin kun se ei heidän omaan persoonaansa sovi. Miksi tekisit niin? Oven voi pitää kiinni jos näky häiritsee sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seinien väriä ei mielestäni noin vain saa lapsi päättää. Se on kuitenkin niin iso projekti, ettei sitä kukaan vanhempi jaksa vuoden välein uusia. Huonekalutkin olisi hyvä olla kestäviä ja neutraaleita. Mut päiväpeiton, taulut, seinäkellon, mattokin ehkä ja verhot voi mielestäni lapsi päättää itse.
Lapset saavat vaikuttaa itse mm. tekstiileihin, järjestykseen ja muuhun sellaiseen, mikä on helposti muutettavissa. Huonekalut valitaan yhdessä, lasta kuunnellen mutta niin että maksajalla on lopullinen sananvalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapset saavat käytännössä juuri sen, mitä haluavat, kunhan minulla on varaa se maksaa. Tai sitten se sisustuksen päättäjä hyväksyy sen, että koska se on aikuisen makuun, niin aikuisella on vastuu myös siivoamisesta. Eihän se ole lapsen huone, jos aikuinen on hankkinut sinne Artekin nojatuolin ja pöydän, vuoteet samaan tyyliin täysin persoonattomat ja ainoa väriläiskä saa olla 1 keltainen legopalikka.
Tapetin vaihtaminen ei montaa satasta maksa. Saman verran moni äiti käyttää kynsiinsä puolessa vuodessa.
Onnekkaita ne lapset, joilla on oma huone, jotka voivat sitten nahistella vanhempiensa kanssa, että miten se pitäisi sisustaa. - Ja turha tähän on kenenkään älähtää, ettei niitä lapsia pidä "tehdä" jollei ole varaa elättää ja hankkia jokaisella lapselle vähintään se oma huone (tai kaksi). - Aika harva lapsi kun on itse saanut valita mihin olosuhteisiin on syntynyt. - Sinisilmäisenä tietysti uskon tai ainakin uskottelen, että suurin osa vanhemmista kuitenkin haluaa tai halunnee lapsilleen parasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on sijoitusasunto, jossa tapetit täytyy vaihtaa max 5 vuoden välein, koska "normaalia asumista". Siksi en ymmärrä, miksi ei lastenhuoneen tapettia voi vaihtaa yhtä usein.
En tajunnutkaan että olemme vähemmistössä tässä asiassa. Lapset saavat aivan vapaasti päättää huoneidensa sisällön. Tytöt pyysivät mustaa ja pinkkiä seinää huoneeseensa, sen saivat. Ei ole iso homma maalata uusiksi. Pojilla on sinistä ja limenvihreää.
Hyonekaluja sen sijaan on nykyään kirppikset pullollaan, siinähän vaihtelevat. Kerranhan me täällä elämme ja käyn töissä siksi että lapsillani olisi kaikkea.
Tosin työpaikkani saattaa vaikuttaa, olen töissä päiväkodissa ja siellähän on tosi värikästä joten mun silmiä ei enää särje mikään :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itse olen sitä mieltä ettei lapsilla tartte olla "kaikkea", eli että vaihdetaan aina kun mieli muuttuu.
Mieluummin ostetaan kestävää ja pitkäikäistä. Pikkujuttuja voi sitten välillä vaihdella.. tekstiilejä, tauluja yms.
Ja minusta seinien maalaus on iso urakka.
Ja lapset on vielä pieniä, 2v ja 4v, joten ei sitä ovea voi kiinni pitää ;D
Ap
Meillä hankittu puiset huonekalut, en halua lasten nukkuvan lastulevykalusteista haihtuvissa myrkyissä. Seinät yksiväriset ja neutraalit. Mutta huonekaluja on maalattu lasten toiveiden mukaan ja tekstiilien värit ovat saaneet itse valita. Verhot ja päiväpeitot yksivärisenä kun musta sellainen eri kuosien sekamelska ei ole edes lapselle miellyttävä, vaan rauhaton ja lapsi kuitenkin myös nukkuu siellä huoneessaan. Mutta sitten, yksi seinä on vähintään julisteille ym, ja sinne saa sitten laittaa vaikka mitä örkkiäisten kuvia, ne on silleen ettei ihan suoraan sängystä näy että on unirauhaa.
Eli yhdessä lapsen kanssa päätetään, niin että lapsi saa oman näköisen huoneen mutta niin, ettei jokaisen uuden fanituksen myötä tarvii uusia koko sisustusta.
Maksaja/aikuinen tietysti tekee kaikki päätökset. Lapsi saa vaikuttaa ja toivoa, mutta ei päätä meillä mitään.