Elämä lasten kanssa - millaisia fiiliksiä herätti etukäteen?

Haluaisin kuulla jo lapsia "hankkineilta", millaisia ajatuksia lapsiperhe-elämä on teissä etukäteen herättänyt. Aihe on ollut paljon mielessäni viime aikoina, kun alan olla jo siinä iässä, että lapsia "pitäisi hankkia", mutta omat fiilikset aiheeseen liittyen ovat todella ristiriitaisia.

Minulla ei ole mitään lapsia vastaan ja elämäntilannekin voisi olla ihan ok, mutta samaan aikaan en vain keksi yhtäkään syytä sille, miksi haluaisin lapsen/lapsia. En tiedä, miten tämän muotoilisi selkeästi, mutta yksinkertaisesti sanottuna tuntuu vain siltä, että mikään lasten mukanaan tuoma ei vaan kiinnosta. Vauvan hoitaminen, lapsiperhearki, "ruuhkavuodet" - mikään ei tunnu millään asteella omalta jutulta. Aiemmin suhtautumiseni oli lähinnä neutraalia, mutta viime aikoina olen huomannut esim. kauppareissuilla, että lasten kanssa liikkeellä olevien vanhempien seuraaminen alkaa jostain syystä lähinnä ahdistaa. Luen netistä paljon lapsellisten kirjoituksia niistä positiivisista jutuista (lapsen kanssa puuhailu, kehityksen seuraaminen yms.), mutta nekään eivät oikeastaan herätä mitään positiivisia fiiliksiä tai ajatusta siitä, että kaipaisin elämääni mitään sellaista...

Onko tämä normaalia? Ovatko muut ennen lasten kuvioihin tuloa miettineet, millaiseksi se oma elämä tulisi muuttumaan? Millaisia fiiliksiä se on herättänyt?