Minkä takia päälle 30-vuotias ihminen käyttäytyy eron tullessa näin?

^

^

Vierailija kirjoitti:

Riidellessä laukoo törkeyksiään viestitse ja joskus puhelimessakin, mutta jos toinen osapuoli menee ovelle/pyytää tapaamaan jossain ulkona, on kuin eri ihminen eikä sano mitään ilkeyksiä vaan on melko hiljainen. Sitten erotessa sama juttu: ennen eroa kaikenlaista törkyä, mutta ei uskallusta kohdata tulevaa exää kasvotusten.

Onko tuo jotain psykologista itsesuojelua, jolla ajatellaan, että kaikki on myöhemmin pelastettavissa jos ei vain sano päin naamaa mitään lopullista? Tuntuu todella sanoisinko vittumaiselta tuhlata tietämättään aikaansa tuollaiseen ihmiseen seurustelemalla kanssaan.

Tässä on nyt sellainen ongelma, että mun mielestäni kirjoitettu loukkaus on aina harkitumpi kuin se, mitä riidan aikana sanoo. Eli jos saat tekstareina haukkumisia, niin se taitaa olla se todellinen ihmisen olemus siinä.

Juokse vielä kun voit.

Ei osaa ilmaista itseään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riidellessä laukoo törkeyksiään viestitse ja joskus puhelimessakin, mutta jos toinen osapuoli menee ovelle/pyytää tapaamaan jossain ulkona, on kuin eri ihminen eikä sano mitään ilkeyksiä vaan on melko hiljainen. Sitten erotessa sama juttu: ennen eroa kaikenlaista törkyä, mutta ei uskallusta kohdata tulevaa exää kasvotusten.

Onko tuo jotain psykologista itsesuojelua, jolla ajatellaan, että kaikki on myöhemmin pelastettavissa jos ei vain sano päin naamaa mitään lopullista? Tuntuu todella sanoisinko vittumaiselta tuhlata tietämättään aikaansa tuollaiseen ihmiseen seurustelemalla kanssaan.

Tässä on nyt sellainen ongelma, että mun mielestäni kirjoitettu loukkaus on aina harkitumpi kuin se, mitä riidan aikana sanoo. Eli jos saat tekstareina haukkumisia, niin se taitaa olla se todellinen ihmisen olemus siinä.

Juokse vielä kun voit.

Osaan olla itsekin paha suustani, enkä aina tarkoita ilkeyksiäni joita sanon viestillä tai puhelimessa. Toisaalta minulla on rohkeutta sanoa asioita myös päin naamaa, jos olen tietyssä mielentilassa. Ero tuli jo, mutta haluaisin yrittää itseni vuoksi ymmärtää, mikä saa ihmisen käyttäytymään noin epäkypsästi. Muistan vielä kuinka joskus oikein pyytämällä pyysin kasvotusten, että sano nyt samat asiat joita puhelimessakin sanot. Ei koskaan sanonut.

Minä myös olin se, joka sanoi kerran tai pari (en muista tarkalleen) kasvotusten, että tämä oli tässä ja lähdin kotiin. Myöhemmin sovimme asiat, mutta tosiaan noita sanoja en kertaakaan kuullut kasvotusten exältä.

Puhuessa ei ehdi keksiä kaikkia ilkeyksiä mitä sisällään tuntee.

Erossa voi olla sellaisen tunnekuohun vallassa ettei itsekään tunne itseään. Olen rauhallinen ja järkevä, mielestäni, mutta eron aikana surin niinkin typerää asiaa etten tunne yhtään palkkamurhaajaa tai ole edes niin paljon rahaa, että saisin sellaisen hankittua, niin käskisin tämän ampumaan ex:ltä kädet ja polvet tohjoksi.

Kärsisi sitten yhtä paljon kuin minä.

Jälkeenpäin ajatellen idioottimainen ajatus, mutta silloin olin ihan tosissani.

Vierailija kirjoitti:

Puhuessa ei ehdi keksiä kaikkia ilkeyksiä mitä sisällään tuntee.

Erossa voi olla sellaisen tunnekuohun vallassa ettei itsekään tunne itseään. Olen rauhallinen ja järkevä, mielestäni, mutta eron aikana surin niinkin typerää asiaa etten tunne yhtään palkkamurhaajaa tai ole edes niin paljon rahaa, että saisin sellaisen hankittua, niin käskisin tämän ampumaan ex:ltä kädet ja polvet tohjoksi.

Kärsisi sitten yhtä paljon kuin minä.

Jälkeenpäin ajatellen idioottimainen ajatus, mutta silloin olin ihan tosissani.

Niin, mutta miksi ne kaikki törkeydet tulivat riidoissa, mutta eron hetkellä ei kertakaikkiaan mitään? Eihän sitä kukaan varmaksi tiedä, mutta onhan näitä yleisiä käytösmalleja joita ihmisillä esiintyy. En vain kykene ymmärtämään. Minkä takia ihminen ei voi sanoa kerran päin naamaa, että "tahdon sinun katoavan elämästäni lopullisesti, häivy äläkä enää ikinä tule takaisin." Mutta riidellessä sain osakseni tuonkin tyylistä juttua.

^

^

Vierailija kirjoitti:

Riidellessä laukoo törkeyksiään viestitse ja joskus puhelimessakin, mutta jos toinen osapuoli menee ovelle/pyytää tapaamaan jossain ulkona, on kuin eri ihminen eikä sano mitään ilkeyksiä vaan on melko hiljainen. Sitten erotessa sama juttu: ennen eroa kaikenlaista törkyä, mutta ei uskallusta kohdata tulevaa exää kasvotusten.

Onko tuo jotain psykologista itsesuojelua, jolla ajatellaan, että kaikki on myöhemmin pelastettavissa jos ei vain sano päin naamaa mitään lopullista? Tuntuu todella sanoisinko vittumaiselta tuhlata tietämättään aikaansa tuollaiseen ihmiseen seurustelemalla kanssaan.

Kyse ei ole iästä vaan tilanteesta. Ero aiheuttaa tunteita ja niitä puretaan noin.Oli ikä  mikä vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riidellessä laukoo törkeyksiään viestitse ja joskus puhelimessakin, mutta jos toinen osapuoli menee ovelle/pyytää tapaamaan jossain ulkona, on kuin eri ihminen eikä sano mitään ilkeyksiä vaan on melko hiljainen. Sitten erotessa sama juttu: ennen eroa kaikenlaista törkyä, mutta ei uskallusta kohdata tulevaa exää kasvotusten.

Onko tuo jotain psykologista itsesuojelua, jolla ajatellaan, että kaikki on myöhemmin pelastettavissa jos ei vain sano päin naamaa mitään lopullista? Tuntuu todella sanoisinko vittumaiselta tuhlata tietämättään aikaansa tuollaiseen ihmiseen seurustelemalla kanssaan.

Kyse ei ole iästä vaan tilanteesta. Ero aiheuttaa tunteita ja niitä puretaan noin.Oli ikä  mikä vain.

Mutta kun eron tullessa nimenomaan niitä purkauksia ei tullut, vaan vain riidellessä. Silloin toki luulin aina, että se oli oikeasti ohi. Vaikutimne molemmat olevamme niin tosissamme heittojemme kanssa. Mutta sitten, kun se todella tapahtui, kaikki muuttui. Ei mitään tuttuja solvauksia ja törkeyksiä.

*vaikutimme

^

^

Mun mielestä kirjoitettu loukkaus ei ole harkitumpi loukkaus, ainakaan omalla kohdallani. Itse pystyn syytämään turhautumiseni tekstiviestiin ja joskus tulee kirjoitettua aika pahaakin tekstiä.

Omalla kohdalla tekstin törkeys osoittaa vaan sen harmituksen määrää mikä johtuu siitä, että koen ehkä toisen olevan liian välinpitämätön tai jotain muuta vastaavaa. Jos en alkuunkaan suuttuisi, niin en olisi silloin välittänytkään toisesta.

Meitä on moneksi, ei ole mitään universaalia vastausta... Aika monella on ihan omat käyttäytymistapansa.