Pojastani tulee ylioppilas kesäkuussa mutta hän ei halua juhlia. Mitä teen??

Mikä ihme teitä vaivaa? Jokaisen oma asia juhliiko vai ei, eikä ole itsekästä jos ei juhli vain toisten mieliksi jos ei aidosti sitä halua.

Pojan toive on tärkein joten kunnioittakaa poikanne mielipidettä. Kaikki eivät halua huomiota merkkipäivinään , ymmärrän hyvin.

Itse en lukioaikoihin tykännyt olla mikään juhlien keskipiste. En muista taisinko hieman jännittää näitä juhlia. Ei kuitenkaan tullut mieleenkään ettei niitä pidettäisi.

Voi olla että elämä menee niin, että niitä juhlien aiheita ei välttämättä ihan hirveästi myöhemmin olekaan. Ainakaan sellaisia, joihin voisi vaikka koko suvun kutsua. Itse muistan kaihoisasti 10 vuoden takaista, kun itse pääsin ylioppilaaksi. Silloin oli vielä isovanhemmat elossa ym. Nyt suurin osa suvun vanhimmista on joko kuollut tai niin huonossa kunnossa etteivät pystyisi osallistumaan minnekään juhliin.

Tarkoitam vain, että myöhemmin juhlattomuutta voi todella katua. Kerran elämässä pääsee ylioppilaaksi, myöhemmim esim. korkeakoulusta valmistumimen ei kuitenkaan ole enää sama asia.

Kumpaakohan poika myöhemmin katuu enemmän sitä, että piti juhlat tai ettei pitänyt? Perheen kanssa voi juhlistaa vaikkapa seuraavana päivänä.

Pojan toivetta pitää tietysti kunnioittaa hänen juhlathan ne ovat. Mutta itse yrittäisin varmasti jotkain kompromissia ettei hänen tarvitsisi olla kuin hetken paikalla tms. Jos kyse on jostakin ahdistukaesta tms. ettei halua olla huomionkeskipisteenä niin ehkä tähänkin on apua olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Häntä ei kiinnosta juhlia perinteisesti suvun kesken, haluaa vain olla perheen kesken (minä, hänen isänsä ja 2 siskoa) ja illalla lähtisi kavereiden tykö. Kuitenkin oma äitini ja anoppini ovat innoissaan tulevista lakkiaisista ja toitottavat niistä koko ajan. Itsekkin haluaisin niitä juhlistaa suvun kesken (onhan se aika hieno saavutus) mutta poika on kieltänyt juhlien järjestämisen ja kutsuja ei saisi lähettää. En ymmärrä miksi yhtä elämänsä hienointa saavutusta voisi juhlistaa, hyvä todistus on alustavien pisteiden perusteella tulossa (että sitä ei tarvitse hävetä).

Miten siis saisin poikani innostumaan juhlista vai onko se ok olla järjestämättä laisinkaan juhlia?

Sinä kunnioitat tietenkin poikasi toivetta! Sillä ei ole väliä mitä suku haluaa, kyseessä on poika ja pojan oma tahto. Älä helkkarissa pilaa pojan päivää pakkojuhlalla. Lienee saanut sukujuhlista tarpeekseen jo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fiksu poika! Ette siis juhli asiaa, sankari saa päättää. On ihan sama mitä äitee haluaa tai mitä suku toivoo, juhlakalu on se joka sanoo viimeisen sanan.

Mutta pelkään anoppini ja äitini suuttuvan jos asiaa ei loppujen lopuksi juhlitakkaan. Poika ei halua kuunnella yhtään puhetta yo-juhlista, vaikka yo-juhlat on kummiskin aikas perinteiset juhlat.

Ei heillä ole mitään oikeutta suuttua sinulle tai pojalle  jos juhlia ei järkätä. Millainen aikuinen ihminen pelkää omaa anoppiaan?  Jos poika ei halua juhlia, ei tule juhlia. Nyt valot päälle!

Poika päättää, muut sopeutuvat. Toki voit vielä kysyä, sopiiko pojalle että isovanhemmat tulevat lakkiaispäivänä kahville, mutta jos vastaus on ei niin sitten se on ei. Jos alat järjestää juhlia ilman pojan lupaa, saatatte hyvikin joutua pitämään juhlat ilman ylioppilasta.