Pystyykö lapsen elättämään pelkällä lapsilisällä? Miehen kanssa riita aiheesta

Perheen perustamista porvoolaisittain.

Luulin olevani ainoa joka erehtyi lisääntymään kusipään kanssa. Sanoi silloin että sen ei tarvi maksaa mitään kun minä saan lapsilisät. Sitten lopulta tuli ero, ja meinasi ukko pyörtyä kun näki paljonko oli elatusmaksut kuukaudessa. Kehtasi vielä narista lastenvalvojalle että mitähän hän itse nyt syö tämän konkurssin jälkeen. Ja niitä rahojahan ei kuulunut. Kelalta ne piti hakea.

En tiedä, uskaltaako ap sanoa miehelleen vastaan, mutta tuossa tilanteessa minä puhuisin asiasta neuvolassa ja sitten kävisin sosiaalitoimistossa. Pyytäisin sieltä jonkun meille kotiin selittämään miehelle, että tällä on myös elatusvelvollisuus. Jos mies ei tästä huolimatta ymmärtäisi, sanoisin miehelle, että muutan pois, ja hän joutuu sitten ainakin osallistumaan elatukseen, koska joutuu maksamaan elatustuet. Koska sinä aikana, kun lapsi on aivan pieni, hän ei voi olla esim. viikko-viikko systeemillä. Ja kertoisin miehelle myös, että kun lapsi kasvaa, voidaan toki hoitaa lasta vuoroviikoin, mutta miehen viikolla minä en osallistu ruokakustannuksiin ym. Itse saisin tietty asumistuen ja sossustakin helpommin rahaa, kun ne miehen tulot eivät ole sitä estämässä. Siinä saisi sitten mies laskea, että aivan varmasti joutuu elatukseen osallistumaan. Ja pitäisin yhteyttä perhetyöntekijöihin, koska jos mies ei osallistuisi vaate- tai lääkekustannuksiin, niin minulla olisi todisteita, ettei mies välitä ja saisin yksinhuoltajuuden.

Ihme väitteitä täällä ja niitä sitten yläpeukutellaan. Sairaalasta voi ihan oikeasti tulla vaikka parin tonnin lasku, ei se katto niitä kata. Kokemusta on.

Toiseksi: "Ja mitä tulee takuueläkkeeseen, se koskee ainoastaan vanhuuseläkettä." Ymmärsinkö tuon väitteen nyt oikein? Eihän se todellakaan ole mikään vanhuuseläke-juttu, itsekin saan takuueläkettä...

Lapsi työ leivän tullessaan <3

Kyllä elämä kantaa kun uskaltaa vain heittäytyä <3

Täyttäkää maa ihanilla pellavapäillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies saattaa havahtua lapsen synnyttyä. Näin kävi sukulaiseni pihille miehelle. Ennen lapsen syntymää miehen jutut oli ap:n miehen juttujen suuntaisia mm. heti äitiysloman päätyttyä äiti takas töihin. Lapsen syntymän jälkeen mies on ollut suorastaan leijonaisä, siis todella tarkka lapsen hyvinvoinnista ja kaikki on tehty lapsen parhaaksi.

Miehelle lapsi konkretisoituu vasta syntymän jälkeen. Siinä vaiheessa tulee tunteet esiin ja prioriteetit muuttuu täysin.

Eniten näissä jutuissa ihmetyttää, että miksi äiti ei lapsineen nosta kytkintä jos isä juttelee tuollaisia idioottimaisuuksia.

Lapsi on parikuinen, kun äitiysloma loppuu. Vanhempainvapaan lopussa lapsi on n. 9kk ikäinen. Sen ikäinen ei kuulu hoitoon, vaan kotiin.

Että tuollaisten juttujen alkaessa olisin itse kyllä laittanut hakuun vaikka pikku yksiön, jossa lapsen kanssa pärjäisin hoitovapaiden yli ja jättäisin tuollaisen pelkkää rahaa ajattelevan luuserimiehen.

Ja lopuksi, meillä lapsi valitettavasti joutui kymmenkuisena osapäivähoitoon pph:lle, kun minun oli pakko jatkaa opintoja. Ja niin iso syyllisyys on asiasta ollut, etten koskaan enää laita alle kaksivuotiasta hoitoon.

Ensin suunnitellaan lapsen hankkimista pitkään. Sitten yritetään lasta pitkää. Lopulta tärppää ja jännitetään kunnes suurimmat riskit ovat ohi.

Sen jälkeen aletaan vasta puhumaan lapsiperhe-elämästä käytännön tasolla.

Mieti, mahassasi on vauva. Raskaus on ehkä jo puolivälissä tai yli puolivälin.

Otatko oikeasti hatkat vai toivotko kuitenkin parasta? Hankitko itsellesi yksiön ihan oikeasti?

Uskon sitten, kun kerrot oikeasti tehneesi niin. Aina on helppo sanoa, mutta ne teot...

Lapseni oli n. 8kk kun mies alkoi ulista, että lapsi on pilannut hänen elämänsä ja hän ei halua meitä elämäänsä.

Aloinko maanitella miestä? No en! Käskin painua vanhemmilleen jottei tarvitse meitä katsella ja laitoin asunnon hakuun.

Pari päivää vanhemmillaan oleili, kunnes tajusi että olen ihan oikeasti lähdössä pois lapsen kanssa.

Pisti mieheen vipinää, oltiinkin niin tärkeitä hänelle että!

Sai tehdä aika paljon sen eteen, etten lähtenyt.

Todellakaan en ala kuuntelemaan mitään paskanjauhantaa lapsesta.

Onnea vaan moisen helmen kanssa. Olet valintasi tehnyt joten elä sen kanssa nyt sitten

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies saattaa havahtua lapsen synnyttyä. Näin kävi sukulaiseni pihille miehelle. Ennen lapsen syntymää miehen jutut oli ap:n miehen juttujen suuntaisia mm. heti äitiysloman päätyttyä äiti takas töihin. Lapsen syntymän jälkeen mies on ollut suorastaan leijonaisä, siis todella tarkka lapsen hyvinvoinnista ja kaikki on tehty lapsen parhaaksi.

Miehelle lapsi konkretisoituu vasta syntymän jälkeen. Siinä vaiheessa tulee tunteet esiin ja prioriteetit muuttuu täysin.

Eniten näissä jutuissa ihmetyttää, että miksi äiti ei lapsineen nosta kytkintä jos isä juttelee tuollaisia idioottimaisuuksia.

Lapsi on parikuinen, kun äitiysloma loppuu. Vanhempainvapaan lopussa lapsi on n. 9kk ikäinen. Sen ikäinen ei kuulu hoitoon, vaan kotiin.

Että tuollaisten juttujen alkaessa olisin itse kyllä laittanut hakuun vaikka pikku yksiön, jossa lapsen kanssa pärjäisin hoitovapaiden yli ja jättäisin tuollaisen pelkkää rahaa ajattelevan luuserimiehen.

Ja lopuksi, meillä lapsi valitettavasti joutui kymmenkuisena osapäivähoitoon pph:lle, kun minun oli pakko jatkaa opintoja. Ja niin iso syyllisyys on asiasta ollut, etten koskaan enää laita alle kaksivuotiasta hoitoon.

Ensin suunnitellaan lapsen hankkimista pitkään. Sitten yritetään lasta pitkää. Lopulta tärppää ja jännitetään kunnes suurimmat riskit ovat ohi.

Sen jälkeen aletaan vasta puhumaan lapsiperhe-elämästä käytännön tasolla.

Mieti, mahassasi on vauva. Raskaus on ehkä jo puolivälissä tai yli puolivälin.

Otatko oikeasti hatkat vai toivotko kuitenkin parasta? Hankitko itsellesi yksiön ihan oikeasti?

Uskon sitten, kun kerrot oikeasti tehneesi niin. Aina on helppo sanoa, mutta ne teot...

Raha-asia: kyllä minä naisena myös olisin niin tyhmä, että kun yhdessä on päätetty lapsi hankkia (tässäkin mieskin halusi lapsen) ja sitten yritetty, ja sitten onnistuu. Niin kun mies tämän jälkeen vasta sanoo, että ei  aio mitenkään osallistua lapsen elättämiseen, niin minusta se on mies, joka on huijannut ja pettänyt minut. En edes olisi ymmärtänyt, että joku aikuinen (mies) voisi ajatella niin, että lapseen ei kulu yhtään rahaa - että joku 92 e kk lapsilisä olisi se, millä lapsi elää. Että olisi yhteiskunnan vastuu elättää minun ja hänen lapsensa - eli lapsillisällä lapsi elätetään. Tämä on niin sakean typerä ajattelu, että en olisi uskonut, että joku voi oikeasti noin ajatella. En olisi edes ymmärtänyt kysyä moista asiaa. Jos mies sanoo minulle, että haluaa lapsen kanssani, oletan sen sisätävän ymmärryksen, että  mies elättää sitä lasta puoliksi (hoivaa myös puoliksi).

Näitä kysymyksiä olisi pitänyt pohdiskella ennen päätöstä yhteisen lapsen hankkimisesta.

Lapsi taitaa olla vahinko.

Vanhemmat ovat yhteisvastuussa lapsensa elatuksesta, miehesi on imbesilli.

Jos rakkaus ei kukoista niin eroa ja tee niin kuin joku ehdotti, opiskele itsellesi ammatti. Eron jälkeen mies maksaa elatusmaksuja ja tämä on lakisääteistä, mies ei pääse luikertelemaan vastuustaan.

Vierailija kirjoitti:

Mies kusettaa sua

MIES kusettaa?? Kyllä mä sanoisin, näin naisena, että se on alkuperäinen kirjoittaja tässä joka kusettaa. Tai koittaa kusettaa itelleen elättäjää; ei kouluja käytynä, ei työpaikkaa kunhan saisi maata kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko lapsi hänen? Vai jostain edellisestä suhtestasi?

Mies on lapsen isä, la on parin viikon päästä. Mies on ehdoton siinä että lapsi elätetään lapsilisällä ainakin niin kauan ennen kuin menee hoitoon.

Lapsi siis saa ruokaa ja vaatteita n. 90€ edestä kuukaudessa. Jos raha ei riitä niin sitten kulkee perse paljaana ja nälissään. Kiva isä lapsella. Ja joo, mun mielestä on ok ajatella, että lapseen ei turhaan tuhlata. Nykyään kun on myynnissä kaikenlaista hilavitkutinta jota ei oikeasti tarvita. Mutta on se myös yhtä sairasta ajatella, että lapsen pitää elää jollain tietyllä summalla kuukaudessa ja enempää ei häneen laiteta. Lapsi kuluttaa sen mitä kuluttaa ja vanhemmat elättää hänet kun on kerran tehneet. Se on lapsen oikeus. Eli tarvittaessa isukki kaivaa kuvetta. Lapsen ei tarvi kärsiä isän piheydestä, hänen on saatava perustarpeet tyydytetyiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies kusettaa sua

MIES kusettaa?? Kyllä mä sanoisin, näin naisena, että se on alkuperäinen kirjoittaja tässä joka kusettaa. Tai koittaa kusettaa itelleen elättäjää; ei kouluja käytynä, ei työpaikkaa kunhan saisi maata kotona.

Ihanko totta olet sitä mieltä, ettei miesten tarvitse osallistua lainkaan yhdessä ja suunnitellusti tehtyjen lastensa elättämiseen? No jo on. Sinä saat toki elättää lapsesi halutessasi yksin, mutta useimmat meistä muista tekee sen kyllä yhdessä.

Karmea ketju, olisiko tämä kuitenkin vaan provo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko lapsi hänen? Vai jostain edellisestä suhtestasi?

Mies on lapsen isä, la on parin viikon päästä. Mies on ehdoton siinä että lapsi elätetään lapsilisällä ainakin niin kauan ennen kuin menee hoitoon.

No jopa olet pihin kusipään isäksi löytäny.

Tällaiset tapaukset vain vahvistavat sellaista näkemystä, että lisääntymisen näkeminen jonkinlaisena ihmisen jokamiehenoikeutena tulisi lopettaa. 

Ei edes eläimien anneta lisääntyä keskenään miten haluaisivat (ja haluavathan ne), vaan seurataan luonteenpiirteitä ja muita fyysisiä asioita ennenkuin annetaan lisääntyä. Joillekin sitä ei sallita ollenkaan.

Pitääkö miehen muka paahtaa töitä ostaakseen vaippoja ja lihottaakseen kotona makaava vaimoa, joka ei edes viitsi tiskata ja lihoo epäseksikkään näköiseksi? Ei käy! Minähaluan seksikkään naisen ja kauniita perhekuvia facebookiin, joiden tykkäyksiä voin selailla, kun rentoudun oluen kanssa tietokoneen äärellä.

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö miehen muka paahtaa töitä ostaakseen vaippoja ja lihottaakseen kotona makaava vaimoa, joka ei edes viitsi tiskata ja lihoo epäseksikkään näköiseksi? Ei käy! Minähaluan seksikkään naisen ja kauniita perhekuvia facebookiin, joiden tykkäyksiä voin selailla, kun rentoudun oluen kanssa tietokoneen äärellä.

Aika ylivertainen miehen pitäisi olla, ettei tarvitsisi mitään tehdä, tai mitään antaa saadakseen ns. pesää. 

Monet parisuhteessa olevat kuittaavat tuon esittämällä edes hyvää ja huolehtivaa isää, joka pitää perheestään huolen kaikin tavoin.

up

Siis onhan näitä ihan varmasti. Oma nyt exäni valitti, että käytin rahojani kissoihimme. Hänkin oli niitä hankkimassa ja valitsemassa, hoidin käytännössä kaikki muut maksut paitsi hän maksoi joskus niiden sairasvakuutuksen. Minun olisi pitänyt käyttää rahani kivemmin eli matkusteluun. Kissoihin ei kuitenkaan niin paljoa mennyt eikä mene, että niillä hirveästi matkusteltaisiin. Hänen mielestään kaikki hankinnat (eli ruoka ja hiekka) olivat turhia. Muutenkin kodin hankinnat ovat olleet turhia, valaisimista lähtien. Aivan varmasti lasten kanssa olisin saanut hankkia kaiken ja vaatteet ym olisivat olleet turhia. Miehet saattavat myös ajatella, että nainen saa palkkaa lasten hoitamisesta kotona (äitiyspvraha) joten heidän ei tarvitse tehdä mitään.

Ja kun lapsi tulee hoitoikään niin vähintään 500/e kuussa menot /: