Lue keskustelun säännöt.
Miksi mustasukkaisuus tuomitaan aina negatiiviseksi?
25.04.2017 |
Sairaalloisen mustasukkaiset tapaukset ovat asia erikseen, mutta ripaus mustistelua on parisuhteessa täysin normaalia. Lähinnä huolestuisin, jos mustasukkaisuutta ei olisi lainkaan.
Omassa suhteessani olemme molemmat mustasukkaisia luonteeltamme. Se onkin suhteemme ainut riidan aihe - vieläpä syyttä. Toinen on kuitenkin jotakuinkin täydellinen pakkaus, joten väkisinkin sitä tuppaa mustistelemaan. Jos mieheni ei olisi ollenkaan mustasukkainen, olisin hyvin varuillani.
Miksi mustasukkaisuus aina mielletään pahaksi? Ja harva myöskään kehtaa myöntää olevansa mustasukkainen, vaikka se on yhtä normaalia kuin todeta olevansa ihminen.
Kommentit (34)
21/34
|
26.04.2017 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Meitsivain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvokaa viisaat miten olla olematta mustasukkainen, kun mies flirttailee avoimesti aivan kaikkien kanssa? Kääntyy naisten perään katsomaan yms.
Pettää ei kuulemma aio. Ei pysty/halua muuttua, miten kestän asian? En haluaisi perhettä rikkoa.
N32
Oletpas ottanut kersojesi isäksi varsinaisen helmen! Etkö oikeasti muka ennen kakaroita huomannut hänen typeryyttään...? No jos et halua rikkoa perhettä ja toinen ei halua muuttua, niin ei auta mhy. kuin kestää. Mustasukkaisuus on ilmeisen turhaa tuossakin tilanteessa, se ei asiaa muuta mihinkään päin. Niin makaa kuin petaa -taas.
Jos nyt joku ääliö tulee "neuvomaan", että tee sinä mies mustasukkaiseksi, niin se neuvo sopii kyllä hyvin 15-20 vuotiaille, mutta ei aikuisille. Aikuisten pitää selvittää ongelmansa muutoin.
20 -vuotias on kyllä ihan aikuinen. Henkinen taso taas nyt voi olla mitä tahansa. Mutta eipä minun 34 -vuotias mies (huom, sanoi itse!) seurustelisi kanssani ellen olisi ikäistäni kypsempi ja fiksumpi. (Ja olen 22) ja jopa 30 -vuotias, oli sitten mies nainen, voi olla kuin lapsellinen teini. Eli se ikä ei kerro aikuisuudesta aina mitään. :)
Eli kokemuksen syvällä rintaäänellä tämän kirjoituksen kirjoitit. Lukaisepa se 10 tai 20 vuoden päästä uudelleen niin voit yllättyä, että et ajattelekaan ihan samalla tavalla. Uskossa on kuitenkin hyvä elää, joten jatka vain. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meitsivain kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvokaa viisaat miten olla olematta mustasukkainen, kun mies flirttailee avoimesti aivan kaikkien kanssa? Kääntyy naisten perään katsomaan yms.
Pettää ei kuulemma aio. Ei pysty/halua muuttua, miten kestän asian? En haluaisi perhettä rikkoa.
N32
Oletpas ottanut kersojesi isäksi varsinaisen helmen! Etkö oikeasti muka ennen kakaroita huomannut hänen typeryyttään...? No jos et halua rikkoa perhettä ja toinen ei halua muuttua, niin ei auta mhy. kuin kestää. Mustasukkaisuus on ilmeisen turhaa tuossakin tilanteessa, se ei asiaa muuta mihinkään päin. Niin makaa kuin petaa -taas.
Jos nyt joku ääliö tulee "neuvomaan", että tee sinä mies mustasukkaiseksi, niin se neuvo sopii kyllä hyvin 15-20 vuotiaille, mutta ei aikuisille. Aikuisten pitää selvittää ongelmansa muutoin.
20 -vuotias on kyllä ihan aikuinen. Henkinen taso taas nyt voi olla mitä tahansa. Mutta eipä minun 34 -vuotias mies (huom, sanoi itse!) seurustelisi kanssani ellen olisi ikäistäni kypsempi ja fiksumpi. (Ja olen 22) ja jopa 30 -vuotias, oli sitten mies nainen, voi olla kuin lapsellinen teini. Eli se ikä ei kerro aikuisuudesta aina mitään. :)
Eli kokemuksen syvällä rintaäänellä tämän kirjoituksen kirjoitit. Lukaisepa se 10 tai 20 vuoden päästä uudelleen niin voit yllättyä, että et ajattelekaan ihan samalla tavalla. Uskossa on kuitenkin hyvä elää, joten jatka vain. :)
Olen itsekin 24 ja mieheni kymmenisen vuotta minua vanhempi. Hän on kommentoinut minun olevan kypsempi kuin ikäiseni. Minulle se nyt on se ja sama, koska tiedän kuitenkin vielä olevani nuori ja tekeväni asioita toisin ollessani 10 vuotta vanhempi.
Todennäköisesti tulen olemaan myös vähemmän mustasukkainen saadessani enemmän itsevarmuutta kymmenisen vuoden kuluttua. En kuitenkaan usko mustistelun katoavan kuin pieru saharaan, enkä siihen pyrikään. Olenkin hieman ihmeissäni, miten monelle mustasukkaisuus täällä on niin negatiivinen asia. Luotamme toisiimme mieheni kanssa, eikä minua juuri haittaa riidellä aiheesta toisinaan kun emme muustakaan riitele. Kai olisi epätervettä olla riitelemättä mistään?
Mielenkiinnolla kuitenkin luen perusteltuja vastauksia mustasukkaisuudesta.
- Ap
Vierailija kirjoitti:
Itsekin sanoit, että se mustasukkaisuus aiheuttaa riitoja suhteessanne, joten miten se voisi olla muuta kuin negatiivinen asia?
Mainitsin, että se on ainut riidan aiheemme. Mielestäni se ei silloin ole ongelma.
Minusta mustasukkaisuus on hyvän maun rajoissa vain suloista, ja siten tiedänkin mieheni oikeasti rakastavan minua. Jos häntä ei kiinnostaisi, alkaisin väkisinkin epäilemään hänen rakkauttaan.
Lisää vastauksia kehiin, kiitos!
- Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin sanoit, että se mustasukkaisuus aiheuttaa riitoja suhteessanne, joten miten se voisi olla muuta kuin negatiivinen asia?
Mainitsin, että se on ainut riidan aiheemme. Mielestäni se ei silloin ole ongelma.
Minusta mustasukkaisuus on hyvän maun rajoissa vain suloista, ja siten tiedänkin mieheni oikeasti rakastavan minua. Jos häntä ei kiinnostaisi, alkaisin väkisinkin epäilemään hänen rakkauttaan.
Lisää vastauksia kehiin, kiitos!
- Ap
Voi tsiisus... "Mustasukkaisuus on vain suloista"... Mihin tarvitset nyt niitä lisävastauksia? Sinulla on nyt tämä mielipiteesi ja olet vankasti sen puolella, mutta tarvitsetko nyt jonkun pitämään samaa linjaa asiasi kanssa ettet ole yksin? Et tarvitse ja älä nyt ainakaan ala kirjoittamaan jonakin toisena olevasi samaa mieltä. Sinä olet mustiksena onnellinen ja se riittää, et tarvitse muiden hyväksyntää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin sanoit, että se mustasukkaisuus aiheuttaa riitoja suhteessanne, joten miten se voisi olla muuta kuin negatiivinen asia?
Mainitsin, että se on ainut riidan aiheemme. Mielestäni se ei silloin ole ongelma.
Minusta mustasukkaisuus on hyvän maun rajoissa vain suloista, ja siten tiedänkin mieheni oikeasti rakastavan minua. Jos häntä ei kiinnostaisi, alkaisin väkisinkin epäilemään hänen rakkauttaan.
Lisää vastauksia kehiin, kiitos!
- Ap
Minusta on surullista, jos joku ei osaa osoittaa rakkauttaan muuten kuin mustasukkaisuuden, eli negatiivisten tunteiden kautta. Harva pitää riitaa parhaana tapana kommunikoida parisuhteessa, vaikka se ilmaa puhdistaisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ketjussa mustasukkaisuus kuvaillaan vain rajoittavana toimintana tai tunteena, joka vastaa epäluottamusta. Minä koen sen eri tavoin. Luotan mieheeni täydellisesti enkä ole ikinä kieltänyt häneltä mitään menoja, en tsekkaile puhelinta, tivaa naisystävistä tai muuta. Luotan sinisilmäisesti aina siihen asti, kunnes toisin todistetaan. Silti koen mustasukkaisuuden tuntemuksia häntä kohtaan, mutta se ei ole minulle itselleni(kään) millään lailla ahdistava, rajoittava, omistushaluinen, vangitseva, negatiivinen tunne, joka vaatisi toimintaa minulta tai mieheltä, josta syystä en koe että mun pitäisi asialla häntä edes vaivata. Tunne/tuntemus muiden joukossa, en minä muistakaan kaikista tuntemuksistani hänelle raportoi. "Nyt koen tunteen ja haluan heti kertoa sen!"...
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa mustasukkaisuus kuvaillaan vain rajoittavana toimintana tai tunteena, joka vastaa epäluottamusta. Minä koen sen eri tavoin. Luotan mieheeni täydellisesti enkä ole ikinä kieltänyt häneltä mitään menoja, en tsekkaile puhelinta, tivaa naisystävistä tai muuta. Luotan sinisilmäisesti aina siihen asti, kunnes toisin todistetaan. Silti koen mustasukkaisuuden tuntemuksia häntä kohtaan, mutta se ei ole minulle itselleni(kään) millään lailla ahdistava, rajoittava, omistushaluinen, vangitseva, negatiivinen tunne, joka vaatisi toimintaa minulta tai mieheltä, josta syystä en koe että mun pitäisi asialla häntä edes vaivata. Tunne/tuntemus muiden joukossa, en minä muistakaan kaikista tuntemuksistani hänelle raportoi. "Nyt koen tunteen ja haluan heti kertoa sen!"...
En ymmärtänyt, mikä kirjoituksessasi kertoo mustasukkaisuudesta, jos kerran luotat mieheesi täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turvakodeissa on niitä mustasukaisen kumppanin vaimoja ja kai miehiäkin joskus joilla on silmä mustana ja naama suloisesti turvoksissa.
Ihmeissään kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa mustasukkaisuus kuvaillaan vain rajoittavana toimintana tai tunteena, joka vastaa epäluottamusta. Minä koen sen eri tavoin. Luotan mieheeni täydellisesti enkä ole ikinä kieltänyt häneltä mitään menoja, en tsekkaile puhelinta, tivaa naisystävistä tai muuta. Luotan sinisilmäisesti aina siihen asti, kunnes toisin todistetaan. Silti koen mustasukkaisuuden tuntemuksia häntä kohtaan, mutta se ei ole minulle itselleni(kään) millään lailla ahdistava, rajoittava, omistushaluinen, vangitseva, negatiivinen tunne, joka vaatisi toimintaa minulta tai mieheltä, josta syystä en koe että mun pitäisi asialla häntä edes vaivata. Tunne/tuntemus muiden joukossa, en minä muistakaan kaikista tuntemuksistani hänelle raportoi. "Nyt koen tunteen ja haluan heti kertoa sen!"...
En ymmärtänyt, mikä kirjoituksessasi kertoo mustasukkaisuudesta, jos kerran luotat mieheesi täysin.
Tarkoitan, että minulle mustasukkaisuus ei tarkoita epäluottamusta. Se on joku pieni kaihertava tunne, mutta se tunne ei ole pelko siitä, että mies menisi ja pettäisi. Esim. jos joku nainen tykkää jostain hänen profiilikuvastaan, saatan kokea siitä mustasukkaisuutta, mutta se ei kohdistu siihen, että mies menisi ja tekisi/olisi tehnyt jotain tämän naisen kanssa. Ehkä sillä on enemmän tekoa omistushalun kaltaisen tunteen kanssa, vaikka en myöskään kuvittele omistavani miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin sanoit, että se mustasukkaisuus aiheuttaa riitoja suhteessanne, joten miten se voisi olla muuta kuin negatiivinen asia?
Mainitsin, että se on ainut riidan aiheemme. Mielestäni se ei silloin ole ongelma.
Minusta mustasukkaisuus on hyvän maun rajoissa vain suloista, ja siten tiedänkin mieheni oikeasti rakastavan minua. Jos häntä ei kiinnostaisi, alkaisin väkisinkin epäilemään hänen rakkauttaan.
Lisää vastauksia kehiin, kiitos!
- Ap
Voi tsiisus... "Mustasukkaisuus on vain suloista"... Mihin tarvitset nyt niitä lisävastauksia? Sinulla on nyt tämä mielipiteesi ja olet vankasti sen puolella, mutta tarvitsetko nyt jonkun pitämään samaa linjaa asiasi kanssa ettet ole yksin? Et tarvitse ja älä nyt ainakaan ala kirjoittamaan jonakin toisena olevasi samaa mieltä. Sinä olet mustiksena onnellinen ja se riittää, et tarvitse muiden hyväksyntää.
En haekaan kohtalontovereita, vaikka onkin mukava nähdä etten ole ainut kyseisen mielipiteen omaava tepastelija.
Tarkoitin, että toivon lisää vastauksia riippumatta niiden kannasta.
- Ap
En näe mustasukkaisuudessa mitään hyvää. Edellisessä suhteessani kärsin puolison mustasukkaisuudesta: ensiksi hän vain uteli että missä menen ja kenen kanssa. Sen jälkeen alkoi ehdottelu, etten viettäisi aikaa tiettyjen henkilöiden kanssa - syinä mm. sukupuoli ja se, että eräs ystäväni lohdutti minua riitamme jälkeen. Lopuksi tuota toisten ihmisten välttelyä vaadittiin. Suututtiin, jos kävin harrastuksessani jossa porukassa on mukana miespuolisia.
Kerran kävi niin hassusti, että kaupungilla kävellessäni eräs mies tuli juttelemaan minulle ja pyysi kanssaan kahville. Tästäkin suututtiin minulle, ja vaadittiin etten kävisi ainakaan kuukauteen kaupungin keskustassa koska puolisolle tulisi paha mieli ja ahdistusta. Suututtiin siitäkin, että kävin harrastusporukan naisten kanssa kimppasuihkussa - kun yksittäissuihkuja ei ollut saatavilla. Joku muu kuin puoliso näki minut alasti, erittäin paha asia!
Minua kiellettiin mm. myös käymästä tietyissä paikoissa - esimerkiksi tietyt kaupunkimme yökerhot. Ei saanut kaverien kanssa mennä, ei saanut puolisonkaan kanssa. Myöhemmin kävi ilmi, että puoliso itse kyllä kävi kaveriensa kanssa siellä, mutta se on eri asia koska minuahan saattaisi joku koittaa iskeä siellä!
Lopulta sain puolison myöntämään, että tämä mustistelu johtuu siitä, kun hän pelkää minun kyllästyvän häneen ja vaihtavan toiseen mieheen. Pelkonsa kävi kyllä toteen, ihastuin uuteen tuttavuuteen. Nyt olen hänen kanssaan ollut kaksi vuotta, enkä enää kaipaa mitään edellisestä suhteesta.
Nykyiseni on entisen vastakohta: rento, rauhallinen, mukava, itsevarma. Ei ole mustasukkainen minusta enkä minäkään hänestä, sillä syytä mustisteluun ei ole. Luottamus on suhteessamme kunnossa, ja voimme puhua kaikesta. Rakkautta osoitamme muilla tavoilla kuin toista rajoittamalla ja mieltä pahoittamalla - kauniilla sanoilla, ystävällisillä teoilla, pienillä lahjoilla, yhteisen ajan viettämisellä... Nykyiseni on perustellut mustasukkaisuuden "puutettaan" sillä, ettei hän omista minua eikä hänen kanssaan ole pakko olla. Jos löydän uuden, kiinnostavamman kumppanin niin se tarkoittaa sitten sitä, ettei hän ollutkaan sopiva kumppani minulle. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kahlitsemalla toista saa toisen vain etääntymään itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ole kertaakaan tän reilun vuoden aikana ollut mustasukkainen miehestäni koska ei ole ollut minkäänlaista syytä. Silti rakastan sitä älyttömän paljon ja se mua. En oikein ymmärrä miten jonkun mielestä mustasukkaisuus ja siitä johtuvat jatkuvat riidat olisivat jotenkin positiivinen asia vaikka mustasukkaisuus tietyissä rajoissa on kyllä munkin mielestä ihan ymmärrettävä asia. Me ei muuten olla myöskään riidelty koko seurustelaikana lukuunottamatta jotain pieniä kännikinoja, ei ole ollut siihenkään tarvetta kun mitään riitelyn aihetta ei ole koska jos joku vaivaa niin selvitetään se puhumalla ennenkuin se purkautuu riidaksi.
Mustasukkaisuus on ok, kunhan se ei tarkoita mitään ikäviä toimia tai reaktioita. Itsekin olen mustis, mutta se ilmentää sitä, että ainakin toisella on väliä. Jos en ole mustasukkainen yhtään, vaikka jokin teko sitä normaalisti voisi aiheuttaa, en luultavasti välitä henkilöstä kamalasti ja eroan.