Muita jotka eivät halua kuulla kehuja?
Ihan sama kehutaanko osaamista vai ulkonäköä, kaikki kehut suututtavat. Tulee olo että toisella on virheellinen käsitys minusta, ja erehtyy siksi kehumaan. Korjaan tai kiellän kehun, yleensä en vastaa siihen mitään.
Miehelleni minun on helppoa sanoa ettei ole mitään aihetta kehumiseen. Olen myös kieltänyt kehumasta minua sanalla "kaunis" ja lauseella "onnistuit hyvin. Pitää sanoa "ihana" ja "onnistuit riittävällä tavalla".
Mikä siinä on, että ihmisten pitää jatkuvasti jaella tarpeettomia kehuja? Tai no, jatkuvasti eli jopa muutaman kerran kuukaudessa kuulen kehun muulta kuin mieheltäni. Haluaisin vaan olla rauhassa sillä tavoin, että minua kommentoitaisiin vain neutraaliin sävyyn.
Myös sanoihin "onnea", "kiitos" ja "anteeksi" suhtaudun nuivasti. Ihmettelen aidosti miksi ihminen niin sanoi. Miehelleni voin sanoa "Ei ollut mitään tarvetta sanoa noin". Jää inhottava olo tuollaisesta. Ymmärrän että jollekin muulle noin saa sanoa, mutta miksi minulle sanotaan. En ymmärrä merkitystä.
Kommentit (10)
Kuulostat aika hankalalta ihmiseltä.
Entäs lahjojen saaminen? Pystytkö ottamaan lahjoja vastaan?
Vierailija kirjoitti:
:( Entä jos ottaisit kaikki todesta etkä epäilisi? :)
En pysty olemaan epäilemättä. Ehkä vainoharhaisuus johtuu jostain sairaudesta. ap
Sinulla on todennäköisesti epäluuloinen persoonallisuushäiriö, josta kannattaisi käydä puhumassa terapeutille. Siellä käynti voi auttaa ahdistukseen ja pahaan mieleen, jota häiriö aiheuttaa. Terapeutin kanssa etsitään tapoja, joilla voit helpottaa arkeasi. Paljon voimia ja pärjäämistä.
En minäkään tykkää. Inhoan jos kehutaan.
Onnea kiitos ja anteeksi on ok.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat aika hankalalta ihmiseltä.
Entäs lahjojen saaminen? Pystytkö ottamaan lahjoja vastaan?
Ei onneksi hankaluus näy kuin pelkästään miehelleni. Muut ajattelevat vaivaantuneen ilmeeni johtuvan ujoudesta, mikä on osittain totta.
Noh olen mieheni kanssa sopinut, ettemme osta toisillemme lahjoja. Lahjan määritelmä = Ojennetaan vastaanottajalle omaksi tavara ja odotetaan kiittämistä. Lapsena vielä tykkäsin lahjoista, mutta enää en. Liittyy aina se kiusallinen tunnelma kun pitää kiittää ja esittää ilahtunutta. Erityisen paljon ärsyttää kun nyt keväällä on lähestymässä päivä, jona minun saavutustani kuuluisi juhlistaa. Juhlat pystyy välttämään helposti, mutta onnitteluja ja lahjoja voi tulla. :(
Mies onneksi hoitaa lahjan ostamiset kun on tilaisuus jonne sellainen on vietävä. Silti sekin stressaa minua. ap
keittiöpsykologi kirjoitti:
Sinulla on todennäköisesti epäluuloinen persoonallisuushäiriö, josta kannattaisi käydä puhumassa terapeutille. Siellä käynti voi auttaa ahdistukseen ja pahaan mieleen, jota häiriö aiheuttaa. Terapeutin kanssa etsitään tapoja, joilla voit helpottaa arkeasi. Paljon voimia ja pärjäämistä.
Saattaa olla tai ainakin on joitain häiriön piirteitä. Niin monen asian summa tämä minun suhtautumiseni kehuihin on. Terapiassa olen käynyt viimeksi vuosi sitten muiden asioiden vuoksi, en ehkä uskalla taas ottaa sinne yhteyttä. Turhaan hukkaan paikan resursseja. ap
Munkin on vaikea ottaa kehuja vastaan, vaikka en nyt usko että mitenkään normaalia enempää. Tai no mikä on normaalia? Harvoin vain on itsellä sellaista tunnetta että olisi onnistunut jossain niin hyvin että sitä kuuluisi kehua tai jotenkin huomioida. Ja joskus jos joku kehuu sellaista mikä ei mun mielestä ole kehumisen arvoista, tulee vain sellainen tunne että se toinen on jotenkin holhoava tai alentuva. Tai jos joku kehuu ulkonäköä niin se on ehkä pahin kun en usko sitä yhtään. Kuitenkin itse mielestäni olen ihan vain realisti.
Joo, ei meillä kotona kehuttu mistään, enkä ollut lapsena hyvä koulussa tai urheilussa tai oikein missään. Kai se on vain jotenkin opittu suhtautuminen. Muistan ihan selkeästi ne kerrat ja yhden käden sormella voin laskea kun sain opettajilta mitään positiivista palautetta. En ollut edes häirikkö, vaan vain hiljainen tyttö. No joo, kiitos taas kun sain avautua.
Vaikka väität olevasi kovin vaatimaton, juttujesi perusteella sinusta saa juuri päinvastaisen kuvan.
Jos se että teit tämän aloituksen kertoo siitä, että sisimmässäsi piehtaroit itserakkaudessasi ja kuvitellussa erityisyydessäsi.
:( Entä jos ottaisit kaikki todesta etkä epäilisi? :)