Lue keskustelun säännöt.
Olenko liian tiukka lapsille?
25.04.2017 |
Meillä lapset 2v ja 5v. 5-vuotiaan käytös on alkanut viime aikoina alkanut käymään hermoille.
Ensinnäkin hän heittelee koko ajan jotakin sisätiloissa. Lähinnä leluja; pikkuautoja, legoja, leikkiötarvikkeita. Ei välttämättä heitä niitä kovaa tai ketään päin, mutta heittelee kuitenkin. Niitä on lentänyt ikkunoihin ja telkkariin, lamppuihin, koiraa päin ja niitä on mennyt rikki.
Hyppii ja kiipeilee sängyillä ja sohvilla. Varastaa kaikki tyynyt ja peitot ja heittelee niitä ympäriinsä tai laahaa pitkin lattioita.
Juoksee ja riehuu sisällä. Ajaa pikkuautoja pitkin telkkarin näyttöä.
Ulkona ei tottele ollenkaan. Juoksee omia menojaan, ei suostu tulemaan esim. autoon vaan jättäytyy johonkin pihalle, pyörällä ollessa ei kuuntele mitään ohjeita vaan ajelee mihin huvittaa.
Olen NIIN LOPPU. Siis siinä pisteessä että meinaan räjähtää, kun sen sadannen kerran päivässä saa sanoa samasta asiasta. En jaksa ottaa leluja pois kun ei se auta, ei myöskään jäähyt. Ei auta pikku kakkosen tai tabletin evääminen. Nauraa vain päin naamaa, lelujen poisotto ei häntä kiinnosta, ei edes se että heitimme jotain leluja roskiin tämän käytöksen seurauksena! Olenko liian ankara, vaadinko liikaa? Vai mikä helvetti siinä on ettei tottele, vaikka todellakaan ei ole meidän sanomisesta kiinni tämä! Ja ei, ei olla aloitettu kasvatusta vasta tänä vuonna, vaan ihan 1-vuotiaasta saakka on pidetty samoista säännöistä kiinni. Oli aika rauhallinen ennen, mutta nyt tuntuu että etenkin päiväkodista imee kaikkea p*skaa kuin pesusieni. Anteeksi kielenkäyttö, olen niin kuolemanväsynyt.
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Siis olen toiminut aina noin! Sitä juuri koitan sanoa, että missä mättää kun ei enää toimi? Että olenko liian vaativa, onko lapsessa jotain vikaa vai mikä. Siis olen nyt viimisen reilu puolivuotta saanut pukea tota lasta joka armias päivä, kantaa sen kotoa autoon, kantaa kaupasta autoon, kantaa puistosta kotiin ym (on aloittanut myös kaupassa niskuroinnin mitä ei koskaan ennen tehnyt!), saan kantaa sitä takaisin ruokapöytään kun lähtee kesken ruokailun yms.
Kyllähän noi asiat jaksaa tehdä kun tulosta tulee, mutta tiedätkö millaista niitä on tehdä kuukausia, päivästä toiseen, kun tulosta ei tule? Tosi väsyttävää ja turhauttavaa ja jossain kohtaa tulee se piste kun ei enää jaksa. Ja toteaa että ihan sama, hypi sitten sohvalla ja halkase pääs, ja menee itse vessaan itkemään.
Äh, joo, tuntuu, että joskus käy noin, että siitä rangaistukseksi/lapsen herättämiseksi tarkoitetusta esim. aikuisen suorittamasta kantamisesta tai pukemisesta tuleekin vähän sellainen normi, ettei sitä lapskaan pidä mitenkään kummallisena (kunjollekin toiselle lapselle, jolla sellaista ei ole tarvinnut tehdä, se on iso herätys että hei, näin ei toimita). Ehkä siis tyyliä pitää vaihtaa, kun se on menettänyt tehonsa ja aiheuttaa enää vaan lisäharmin aikuisellekin.
Mikä toimisi, sitä en osaa sanoa. Neuvolassa voi keskustella kasvatusvinkeistä (ja tädistä/sedästä riippuen siitä voi olla hyötyäkin). Hoitopaikassa kannattaa asiasta keskustella. Varsinkin jos ongelmia näkyy sielläkin, voisi olla perusteltua tsekata psyk puoli ihan lääkärissä. Osa-aikainen hoito molemmille voisi antaa äidille jaksamista ja olla siten tarpeen ja perusteltua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehkää yhdessä Kodin säännöt -taulu, toimi meillä kun lapset saivat itse keksiä (ohjatusti) säännöt miten kotona ollaan ja eletään. Ja tekstin viereen kuva, mitä kyseisessä kohdassa sanotaan niin lapsetkin voi välillä palauttaa mieleensä kodin säännöt.