Miten kauan kannattaa odotella miehen kosintaa ?

Et taida siis olla "vaimomatskua"

Naimisiin meno ei poista epävarmuuttasi. Itsetuntoaan voi myös kehittää.

Naimisiin meno ei ole enää  mikään ihanne ja normi.

Oletko lompakkoloinen? Naimisiinmenohan on pelkkä juridinen toimenpide ja erinomainen diili lompakkoloiselle, mutta ei sille toiselle.

Tekstisi on kuin kuusitoistavuotiaan, epävarman ja kokemattoman teinin käsialaa. Ja kaiken lisäksi haet konsultaatiota tällaiselta foorumilta.

Katso peiliin, vedä syvään henkeä ja mieti vähän.

Ja tämä on sitä 2010-luvun tasa-arvoa: nainen, vai sittenkin toinen mies kyselee, että kuinka kauna kannattaa odottaa toisen toimivan. - Vaan mikä estää kosimasta itse, jos haluaa kumppaninsa kanssa naimisiin. - Luulisi jotain voinut oppia myös edellisestä pitkästä liitostaan. 

Ettehän te ole vielä hittojakaan olleet yhdessä, joten koita nyt vuosi pari vielä jaksaa odottaa. 

Kyllä minäkin ehdin seurustella ja asua yhdessä mieheni kanssa yli kuusi vuotta ennen kuin mentiin naimisiin. Eikä se edes tuntunut mitenkään hirveän pitkältä ajalta, en odottanut kynsiä pureskellen, että milloin se mies nyt kosii. Miksei yhdessäolosta vain voisi nauttia ilman mitään kosintapaineita?

Mitä se kihloihin tai naimisiin meno muuttaa suhteessa? Antaako se mielestäsi jotenkin varmuuden siitä, ettei mitään pahaa tapahdu vai miksi se on sinulle niin tärkeää?

Ja jos se oikeasti on sinulle niin tärkeää, niin voithan kosia itse.

Kosi itse ja jos et jaksa odottaa enää hetkeäkään pidempää ja mies sanoo ei niin eron paikka sitten vissiin.

Jos tuo mies on se jonka haluat etkä vain sitä naimisiin menoa niin sitten odotat vielä ainakin 1.5 vuotta. Mielummin se pari.

Eipä se taida kosia. Luultavasti olisi kosinut jo, jos meinaisi, tai ainakin vihjannut siihen suuntaan. Se on varmaan ihan ok, jos mies on aidosti sitoutunut sinuun ilman avioliittoakin, mutta jos mies pitää avioliittoa lopullisena sitoumuksena, niin kaikki muu seurustelu on sitten sellaista, että jalka on vielä ulko-oven välissä. Voihan miehellä toki olla mielessään jokin aikaraja, jonka jälkeen kosii, esim. "suhteesta ei voi tietää, ennen kuin ollaan seurusteltu 2 vuotta". Jos tuo aikaraja onkin viisi tai kymmenen vuotta, niin se on aika pitkä aika olla testattavana.

En tiedä kannattaako sitä lähteä kosimaan, kun mies on jo kantansa ilmaissut.

Vierailija kirjoitti:

Mitä se kihloihin tai naimisiin meno muuttaa suhteessa? Antaako se mielestäsi jotenkin varmuuden siitä, ettei mitään pahaa tapahdu vai miksi se on sinulle niin tärkeää?

Ja jos se oikeasti on sinulle niin tärkeää, niin voithan kosia itse.

Olen koko elämäni halunnut perustaa perheen ja mennä naimisiin. Minä tulen vanhaksi, eikä minulla ole paljoa aikaa aloittaa sitä perheenperustamista. Pahin painajaiseni olisi, jos en koskaan saisi omia lapsia.

Tahdon naimisiin ennen perheen perustamista siksi, että mielestäni ei ole mitään järkeä hankkia lapsia ennen naimisiinmenoa. Jos tekee lapset ennen avioitumista siitä tulisi vain turhaa byrokratiaa (kuten isyyden tunnustamiset jne.) eikä koko perhe olisi saman niminen. Haluan ehdottomasti koko perheelle yhden ja saman nimen.

Itse en kosi, koska en halua miehen menevän naimisiin minun painostuksestani vaan hänen omasta tahdostaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Eipä se taida kosia. Luultavasti olisi kosinut jo, jos meinaisi, tai ainakin vihjannut siihen suuntaan. Se on varmaan ihan ok, jos mies on aidosti sitoutunut sinuun ilman avioliittoakin, mutta jos mies pitää avioliittoa lopullisena sitoumuksena, niin kaikki muu seurustelu on sitten sellaista, että jalka on vielä ulko-oven välissä. Voihan miehellä toki olla mielessään jokin aikaraja, jonka jälkeen kosii, esim. "suhteesta ei voi tietää, ennen kuin ollaan seurusteltu 2 vuotta". Jos tuo aikaraja onkin viisi tai kymmenen vuotta, niin se on aika pitkä aika olla testattavana.

No ei se noin mene. Meillä mies kun kosin puolentoista vuoden jälkeen sanoi ei mutta sanoi että haluaa kyllä naimisiin kanssani mutta ei vielä kun ei olla oltu pitkään yhdessä. Petyin ja hieman loukkaannuin toki koska se vaati minulta rohkeutta ja oli minulle iso asia mutta ajattelin että tämä mies on odottamisen arvoinen ja kun oltiin oltu vajaa 3 vuotta yhdessä mies lopulta kosi. Hän vain tarvitsi pidemmän aikaa kypsyä ajatuksesta tekoihin. Tämä taas kertoo minulle sen että mies on todella sen arvoinen koska ajattelee asiat läpi eikö hätiköi mutta on myös sanansa mittainen ja luotettava

Onko sulla tatuointeja? Juotko tai tupakoitko? Mies ilmeisesti vain antaa ajan kulua ilman vakavia aikomuksia kanssasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se kihloihin tai naimisiin meno muuttaa suhteessa? Antaako se mielestäsi jotenkin varmuuden siitä, ettei mitään pahaa tapahdu vai miksi se on sinulle niin tärkeää?

Ja jos se oikeasti on sinulle niin tärkeää, niin voithan kosia itse.

Olen koko elämäni halunnut perustaa perheen ja mennä naimisiin. Minä tulen vanhaksi, eikä minulla ole paljoa aikaa aloittaa sitä perheenperustamista. Pahin painajaiseni olisi, jos en koskaan saisi omia lapsia.

Tahdon naimisiin ennen perheen perustamista siksi, että mielestäni ei ole mitään järkeä hankkia lapsia ennen naimisiinmenoa. Jos tekee lapset ennen avioitumista siitä tulisi vain turhaa byrokratiaa (kuten isyyden tunnustamiset jne.) eikä koko perhe olisi saman niminen. Haluan ehdottomasti koko perheelle yhden ja saman nimen.

Itse en kosi, koska en halua miehen menevän naimisiin minun painostuksestani vaan hänen omasta tahdostaan. Ap

Miehesi on reilusti vanhempi joten oletko varma että mies edes haluaa lapsia? Ehkä mies myös vitkastelee siksi että ei tiedä haluaako lapsia ja sinulle avioliitto tarkoittaa myös lasten hankintaa.

Ja jos kaikki ajattelisin niin että en nyt kosi kun sitten se sanoo kyllä kun se ois painostamista niin kukaan ei koskaan menisi naimisiin.

Millaisissa maailmoissa edelleenkin kositaan? Kaikki tuttuni ovat yhdessä päättäneet mennä naimisiin ilman mitään kosintaseremonioita, joten ihan hullulta tuntuu odottaa kosintaa. jos mies on sitä mieltä, että ei halua naimisiin, niin sitten nainen miettii, onko asia tärkeä vai ei. Jos se on tärkeä, niin sitten ero ja uuden etsintään.

Vierailija kirjoitti:

Millaisissa maailmoissa edelleenkin kositaan? Kaikki tuttuni ovat yhdessä päättäneet mennä naimisiin ilman mitään kosintaseremonioita, joten ihan hullulta tuntuu odottaa kosintaa. jos mies on sitä mieltä, että ei halua naimisiin, niin sitten nainen miettii, onko asia tärkeä vai ei. Jos se on tärkeä, niin sitten ero ja uuden etsintään.

Ihan normaalissa maailmassa vielä kositaan. Osalle se on tärkeää että mies kosii, osalle nainen ja osalle se pitää ehdottomasti sopia keskenään. Ei ole oikeaa vastausta tähän niin kauan kun ketään ei painoteta ja kukaan ei elä harhoissa.

Olette varmasti puhuneet tulevaisuudestanne ensi viikkoa pidemmälle? Keskustelleet perheen perustamisesta, siitä haluaako molemmat lapsia, rakentaa uraa vai mitä? Sinulle naimisiinmeno tarkoittaa perhettä ja lapsia, mutta onko mies samaa mieltä vai onko tuo "liian aikaista puhua" viivyttelytaktiikkaa? Kaikkea ei tarvitse tulevaisuudestaan tietää ja ennustaa, mutta esimerkiksi lasten hankinta on mielestäni sellainen asia, joka pitäisi näin yli kolmekymppisenä ottaa esille melko pian suhteessa, sillä se on melkoinen kynnyskysymys.

Vierailija kirjoitti:

Olette varmasti puhuneet tulevaisuudestanne ensi viikkoa pidemmälle? Keskustelleet perheen perustamisesta, siitä haluaako molemmat lapsia, rakentaa uraa vai mitä? Sinulle naimisiinmeno tarkoittaa perhettä ja lapsia, mutta onko mies samaa mieltä vai onko tuo "liian aikaista puhua" viivyttelytaktiikkaa? Kaikkea ei tarvitse tulevaisuudestaan tietää ja ennustaa, mutta esimerkiksi lasten hankinta on mielestäni sellainen asia, joka pitäisi näin yli kolmekymppisenä ottaa esille melko pian suhteessa, sillä se on melkoinen kynnyskysymys.

Noista asioista on kyllä puhuttu, ja molemmat kyllä halutaan niitä lapsia ja perustaa perhe ja mennä naimisiin. (Asiasta siis puhuttiin jo aika pian tapailun alussa ja on puhuttu monesti myös tässä suhteessakin.) En vain tiedä miksi enää pitäisi oodotella. Ap.