Taas raskaana-menkat ei edes ehtinyt alkaa synnytyksen jälkeen
Epäilin aluksi, että josko viimein ne menkat alkaisi, kun ovat olleet tauolla siitä asti, kun ekan kerran raskauduin. Jotenkin vähän jomotti alaselkää- ja vatsaa. Myös maidon herumisessa kesti kauemmin kuin yleensä. Menkkoja ei kuitenkaan näkynyt, mutta musta jotenkin tuntui, että nyt on jokin eri tavalla. Noh, päätin tehdä varmuuden vuoksi raskaustestin, vaikka en varsinaisesti raskautta epäillytkään. Ja kappas, siihen pärähti plussa. Vauva on nyt 8kk ja tämän raskauden pituudesta ei ole mulla varmuutta. Vähän hirvittää noin pieni ikäero, mutta eiköhän me siitä selvitä. Muita samassa tilanteessa? Tai aiempia kokemuksia? Itse imetän vielä ja aikeissa olisi jatkaa raskaudesta huolimatta, ellei sitten jotain ongelmia ilmene.
Kommentit (53)
8 kk vanha poika myös kun huomasin että raskaana. Oli shokki ja aborttii en kyenny. Nyt kohta syntyy toivon mukaa ja innolla oottelee koko perhe. Tietty taapero ei ymmärrä miksi mama on välillä väsyneempi mutta parhaita kavereita luultavasti tulevat olemaan. Molemmat poikia. Pilli ja pulla.
Vierailija kirjoitti:
Kukka kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan, emme käyttäneet ehkäisyä, koska toinen lapsi oli tetvetullut, mutta tuntuu että se tapahtui niin nopeasti. Odotan ilolla toista lastamme, vaikka aloitusteksti ehkä jostakusta kuulostaa, että kuvittelen tämän olevan suuri vahinko. Kyllä olen tietoinen, että ovulaatio on ennen kuukautisia ja tämä on siten mahdollista. Eli kyse ei ole tyhmyydestäni. Tämä oli onnellinen "järkytys". Mutta olen realisti eli tuskin ihan helpolla päästään.
Ap
Onneksi olkoon! Mun tytöillä on vuosi ikäeroa. Imetin vaivatta kaksi vuotiaaksi asti ensimmäistä ja sitten vielä vauvaa kaksi vuotta.
Ei tullut edes pahoinvointia yhtään, vaikka edelliset raskaudet olivat tiputuksessa makaamista ja haiman reistailemista, kun elimistöni kuivui ja rautavarastot, eli ferritiini taso oli huikeat 4!
Sain pistoksena B- vitamiinia ja suoraan suoneen rautaa. En pystynyt kävelemään, mieheni hoiti minua vuodepotilaana.
Ja tämä sitten.......ei edes yhtä päivää etovaa oloa!! Meillä on kolme poikaa, isompia jo ja nyt sitten vähän niinkuin kaksoset, iltatähdet.
Tää on jotain muuta, kuin kolmella vuodella varustettu iköero, tai edes kahdella. Että erittäin rankkaa tämä on, kun vielä on mielettömän villit tytöt. Mies kuitenkin sitoutui myös tähän projektiin, joten tasapainoisella ja tukevalla ilmapiirillä tästä selviää.
Jos koet raskaana imetyksen, voit huoletta antaa korvikettakin. Itselläni sattui maitoa riittämään ja tämä oli vain hyvää tuuria. Nukutin rinnalla viereen toisen ja toisen sänkyni viereen puolasänkyyn. Mies heräsi yöllä, toi vauvan imetykselle.
Ilman miestäni en olisi selvinnyt, kun sukulaisiakaan ei apuna ole. Nyt nämä ovat jo kolme ja neljä. Kinastelevat ja huutavat alituiseen, täytyy olla ohjattua toimintaa ihan minuuttiaikataululla, enkä voi yhtään unohtua netin äärelle tai edes vessassa käydä, ilman että laitan korkeat lapsiportit kiinni. Kaikki keittiön laatikot, samoin kuin yläkerran vaatekaapit ovat lapsilukossa. Piha piti aidata oikeen kunnolla ja järjestää koirat omalle aidatulle puolelleen.
Meillä oli kaksosten rattaat. Kahdet potat ja kahdet syöttötuolit ja kahdet samanlaiset nuket ja lelut. Ei kaikki tietenkän, mutta osa tavaroista/leluista.
Joku voi alapeukuttaa nyt ja tiedän syynkin siihen, mutta tiedoksi, että erittäin vilkkaat lapset on hyvä turvallisuussyistä laittaa portin toiselle puilelle, kun vessaan mnenen tai ulkoa hakemaan koiria.
Sitä ei voi tietää, ellei ole kokenut. Nythän neljävuotiaassa epäilläänkin adhd.tä, hän syntyi ennenaikaisena, liekö vaikutusta? Mutta vain kuusi viikkoa. Rv. 35 olisi juuri alkanut.
Kyllä selviää, kun laittaa elämän siihen malliin, että helpottaa itseä mahd. paljon ja ottaa sen asenteen, ettei tarvitse olla siistiä.
Pakko kommentoida 😁
Tutulta kuulostaa. Meillä sai poika adhd diagnoosin 5-vuotiaana ja lääkitys aloitettiin samoihin aikoihin. Oli perheen pelastus se. Poika nyt 9-vuotta, kohta kymmenen ja ihanan seesteistä on verrattuna aiempaan.Tutulta kuulostaa tuo että lukot vaatekaapeissa ja muissa kaapeissa ja myös pojanhuoneen ovessa oli hakanen kolmevuogiaaksi ettei karannut huomaamatta mihinkään kun yöllä saattoi herätä leikkimään.
Meillä ei ihan noin pienellä ikäerolla ollut lapsia. Esikoinen täytti samana päivänä kolme kun tämä adhd poika syntyi ja siitä kahden vuoden päästä oli kolmas. Kyllä tuolloinkin oli elämää talossa mutta nyt on kaikki tosi läheisiä keskenään.
Kuopus on nyt seitsemän vuotias ja nyt odotan neljättä.
Ihan hassua että tulee näinkin isot ikäerot. Esikoisella ja vauvalla on ikäeroa 13-vuotta.Mutta mukavaa kokea tämäkin ettei talossa ole kuin yksi pieni ja muut jo koululaisia.
Onnea raskauden johdosta! Kyllä tosiaan ne turvalukot sun muut portit myös meillä pelasti ihan sen arjen, kun tiesi ettei pääse ihan mitä tahansa tapahtumaan. Vaikka ovesta suoraan tielle.....hui!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilin aluksi, että josko viimein ne menkat alkaisi, kun ovat olleet tauolla siitä asti, kun ekan kerran raskauduin. Jotenkin vähän jomotti alaselkää- ja vatsaa. Myös maidon herumisessa kesti kauemmin kuin yleensä. Menkkoja ei kuitenkaan näkynyt, mutta musta jotenkin tuntui, että nyt on jokin eri tavalla. Noh, päätin tehdä varmuuden vuoksi raskaustestin, vaikka en varsinaisesti raskautta epäillytkään. Ja kappas, siihen pärähti plussa. Vauva on nyt 8kk ja tämän raskauden pituudesta ei ole mulla varmuutta. Vähän hirvittää noin pieni ikäero, mutta eiköhän me siitä selvitä. Muita samassa tilanteessa? Tai aiempia kokemuksia? Itse imetän vielä ja aikeissa olisi jatkaa raskaudesta huolimatta, ellei sitten jotain ongelmia ilmene.
Oletko koskaan kuullut ehkäisystä?
Tottakai hän on kuullut ehkäisystä. Hänhän on halunnutkin lapsensa, vain idiootti käyttää ehkäisyä,jos haluaa lapsen. On positiivinen yllätys, että se tosiaan nyt sitten tuli! Kivaa, paljon onnea ap.lle!!
Pidät pimpin kiinni tai käsket ukon käyttää munansuojaa. Simple as fuck my darling
Kuka kusipää kehtaa edes ehdottaa aborttia?Hyi. Ja ap:lle onnittelut!
Meillä on esikoisen ja seuraavan väli tasan päivälleen 11 kuukautta. Raskasta oli jonkun aikaa, mutta tavattoman paljon toisilleen seuraa ja huolehtivat toisistaan. Koulussa menivät peräjälkeen ja nyt aikuisinakin toimivat todella paljon yhdessä.
Onnea.
Minä olen kerran tullut raskaaksi ennen kuin menkat kerkesivät tulla edellisen raskauden jälkeen. Tämä uusi, erittäin toivottu raskaus päättyi keskenmenoon, koska kohtuni ei ollut vielä kokonaan toipunut edellisestä raskaudesta.
Joskus käy vähän sääliksi näitä esikoisia joiden vauva/taapero-aika loppuu lyhyeen ja pitää alkaa ISOsiskoksi/veljeksi.
49...sinun kroppasi oli viisaampi kuin sinä itse. Antakaa nyt naiset sen kropan toipua raskaudesta, synnytyksestä ja imetyksestä ennenkuin pukkaatte seuraavaa alulle.
Vierailija kirjoitti:
Joskus käy vähän sääliksi näitä esikoisia joiden vauva/taapero-aika loppuu lyhyeen ja pitää alkaa ISOsiskoksi/veljeksi.
Ei se mihinkään lopu, se taaperoikä. Ei todellakaan. Kyllä meitin isoveli harjoitteli kävelemistä ihan normaalisti, kun pikkuveikka tuotiin kotiin. Ihan samanlainen taapero oli kuin nuorempikin. Ainoa asia, mikä muuttui, oli, ettei pikkuveikkaa saanut koskaan jättää sohvalle, sängylle tai sitteriin. Isoveikka oli sitä mieltä, että pikkuveikka pötköttää siellä lattialla hänen kaverinaan ja sinne pikkuveikan oli tyytyminen. Ei sattunut sitten mitään vahinkoja tai putoamisia. Isoveikka kyllä pientä kiritti kehityksessä, sen huomasi kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Varaa neuvolaan aika, sielä selviää raskaudenkesto ja onko abortiin mahdollisuus. Myös viikkonäyttöisiä raskaustestejä myydään jos haluat keston heti tietää.
Jos perhe aikoo toisenkin lapsen hankkia, niin ei ole syytä aborttiin. Pieniä ikäeroja on paljon, ei se niin hurjaa ole. Jotenkin tosi kylmää ajattelua ehdottaa aborttia kuin patenttiratkaisuna. Itse suhtaudun sikiöihin suurella kunnioituksella. Mikä pieni ihme, että juuri tietty munasolu ja siittiö ovat kohdanneet. Siellä kasvaa pieni suloinen elämä.
Sinullekin toivon hyvää keskusteluapua ammattilaisen luona. Ei ole sulla hyvä olla. Voisitko vaikka vähän päästää katkeruudesta irti? Vai merinasitko loppuelämäsi kärsiä siitä?