Voisitko seurustella psykoottisen masennuksen sairastaneen kanssa?

Voisin, jos ihmisen muut ominaisuudet olisivat mulle kohdillaan.

Ja tiedän, kuinka vakava tuollainen episodi voi olla.

Mikäs siinä - jos nainen muutoin olisi O:K. Mutta pysyvän parisuhteen perustamista kyllä harkitsisin huolella (mahd. lapset jne.)

Ei olisi mikään este.

Naimisissa ollaan. Edelleen säännöllinen lääkitys ja tarvittaessa vielä rauhoittavaa. Psykoottisia oireita ei kylläkään ole enää vuosikausiin ollut. Hyvät päivät ja normaali arki on ihanaa, enkä haluaisi vaihtaa sitä mihinkään. Huonoina kausina toki vaikeempaa. Tottakai joskus miettii, että enkö mä vaan voinut rakastua johonkin "normaaliin" ihmiseen, mutta toisaalta kukapa meistä normaali olisi. Voihan kelle tahansa terveellekin tulla ihan mitä tahansa tosi yllättäenkin.

Kyllä. Kenellä tahansa voi mieli järkkyä pahassa elämäntilanteessa. Minulla on monta tuttua, jotka ovat parantuneet täysin mielenterveyden ongelmista. Ei ne mielen ongelmat ole sen kummempia kuin muutkaan sairaudet.

En halua elämääni ongelmia. 

Nelonen lisää. Olen luvannut miehelle että kaiken muun sairauteen liittyvän kestän, mutta jos koskaan ikinä joudun pelkäämään että hän olisi mua kohtaan jotenkin väkivaltainen, oli sitten kuinka lääkkeissä tai tiedottomana tahansa, niin sitä en jää katsomaan. Ja ihan vaan pelko ja paha aavistus riittää tähän, en jää odottamaan ekaa lyöntiä. Onneksi tätä ei oo tarvinnut koskaan pelätä.

Epäilyttäisi ainakin jonkin verran, koska vaikka en yhtään tiedä miten suuri uusiutumisriski on, oletan sen olevan selvästi suurempi kuin sairastumisriski terveellä. Seurustelisin silti, jos todella rakastuisin.

Jos haluaisin lapsia en varmaan voisi valita tällaista henkilöä puolisokseni, mm. koska pikkulapsivaihe on varmaan niin stressaava, että riski sairastua uudestaan kasvaisi, ja koska en haluaisi ottaa tavallista isompaa riskiä, että jäisin ainoaksi terveeksi vanhemmaksi. Jos olisin mies ja se puoliso nainen, lasten hankkiminen epäilyttäisi vielä enemmän hormonaalisista syistä johtuvien mt-ongelmien riskin takia.

Kyllä jos olisi parantunut siitä. Eihän psykoottisen masennuksen sairastaminen tarkoita että koko loppuelämänsä kärsisi psykoottisista oireista.

Vierailija kirjoitti:

Joka on täysin toipunut, eikä syö enää mitään lääkkeitä. Opiskelee, urheilee ja matkustelee, ja elämä pääsääntöisesti kunnossa.

Millä perusteella sait psykoottinen masennus diagnoosin?

Tiedän henkilön, joka on saanut sen väärin perustein ja nähdessään toisen psykiatrin samana päivänä, hän oikaisi diagnoosin "tavalliseksi" masennukseksi. Tietoihinhan ne jää kuitenkin kai roikkumaan...