Surettaa kun tietää ettei saa koskaan kokea millaista on rakastaa ja tulla rakastetuksi

Tapasin kerran netissä miehen, joka ensin vaikutti mukavalta, mutta sitten sanoi juuri noin.

Olet kovin hölmö. Et voi tietää tuollaisia. Anna elämälle mahdollisuus yllättää ja unohda synkistely. Keskity luomaan itse itsellesi onnellisuutta sisältäpäin. Jos et koskaan saa rakkautta muilta niin saatpahan sitä edes itseltäsi. Jaa niitä asioita läheistesi kanssa tai jos niitä ei ole puhu tuntemattomille. Lakkaa valittamasta tai mene edes terapiaan senkin hönö! Sais loppua toi itsesääli jo!

Tuolla asenteella sen varmistaakin.

Ap:n kanssa samoilla linjoilla.

Ja noille aiemmille vastaajille kysymys: milloin saa surkutella tuota kyseistä asiaa? Kun täyttää 30v eikä ole ikinä saanut vastarakkautta tai ollut minkäänlaisessa suhteessa? 40v? 50v? 80v? Ei ikinä?

Helppo se on sanoa että "anna elämälle mahdollisuus yllättää" kun on alle 35v ja kokenut useamman avoliiton.

Kannattaa suunnata huomio positiivisiin asioihin. Elämässä on paljon muuta, mitä voit ja saat tehdä ja kokea. Voit keskittyä uraan, voit opiskella, voit lähteä vapaaehtoistöihin toiselle puolen maailmaa, voit matkustella, harrastaa, yrittää rikastua sijoitustoiminnalla... Nuorelle, terveelle ihmiselle on vaikka kuinka paljon mahdollisuuksia.

Taas siellä joku 20 vee vanhus suree menetettyä elämäänsä... Camoon, lopettakaa netissä takapää homeessa istuminen ja juominen ja hankkikaa elämä. Tai muuten 20 vuotta tästä eteenpäin mietitte että voi kumpa olisin lopettanut perseilyn ja ryhdistäytynyt ja kasvanut aikuiseksi silloin kun ihan kaikki oli vielä mahdollista ja elämä edessä. Mutta ei. Sen sijaan valitsette istua täällä valittamassa ja 20 vuoden päästä olette säälittävä pervopetteri joka postaa kuvaa itsestään heppi tanassa ja kirjoittelee setämiesfantasioita ja siinäpä se elämä sitten oli.

Ylläpidät itse tilannettasi. Ala elämään eri tavalla.

Rohkeutta ap. rohkeasti pois tietokoneelta, ja rohkeasti ulos ihmisten joukkoon. Tuot varmasti positiivisuutta jonkun elämään, joka haluaa rakastaa juuri Sinua. Sinä pärjäät ja kelpaat.Maailma on sinun, ala elää!

Oletko siis mies vai nainen?

Jos mies joka on 15-vuotaasta asti ollut alkoholisti, pari-kolmekymppestä skitsofreenikko, ollut vankilassa murhapoltosta, löytää naisen jonka kanssa oli naimisissa 20 vuotta, vaimon kuolemaan asti... ja vaimo oli myös alkoholisti ja heikkolahjainen, paha änkytys ym, ulkonäkökään ei ollut häävi. Molemmilla nuoresta asti diabetes ja verenpainetauti, molemmat söi rauhoittavia lääkkeitä. Jos tälläiset ihmiset löytävät puolison, niin kuinka paljon pahempi ap sinä voit olla?

"Kun tietää ettei saa koskaan.." älä ole niin itsekäs ja kuvittele olevasi kaikkitietävä, tuon alistumisen kautta.

Elä elämääsi ja lopeta säälittely niin et karkoita ihmisiä luotasi. Tuollainen oikeasti työntää pois.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies joka on 15-vuotaasta asti ollut alkoholisti, pari-kolmekymppestä skitsofreenikko, ollut vankilassa murhapoltosta, löytää naisen jonka kanssa oli naimisissa 20 vuotta, vaimon kuolemaan asti... ja vaimo oli myös alkoholisti ja heikkolahjainen, paha änkytys ym, ulkonäkökään ei ollut häävi. Molemmilla nuoresta asti diabetes ja verenpainetauti, molemmat söi rauhoittavia lääkkeitä. Jos tälläiset ihmiset löytävät puolison, niin kuinka paljon pahempi ap sinä voit olla?

Ööh, tuohan on ehta jännämies.

Kyllä noilla aina naisia on.

Tuskin istuu vankiloissa tälläkään hetkellä ainuttakaan miestä, joka ei olisi naisia saanut. Insinööritoimistoissa sen sijaan istuu.

Sama täällä

Asia ei suinkaan parane aaveella notkumisella. vink vink

Aivan totta. Mutta entäs jos onkin totta että onni ei ole mahdollista? Että todellakin vain ne ihmiset jotka ovat valmiita sietämään ikävää partneria ovat ne joilla on partneri ja ne jotka ikuisesti etsivät parempaa partneria eivät ikinä löydä sitä? Vaihtoehdot ovat surkea kumppanuus tavalla tai toisella tai yksinäisyys. Entä jos ideaaliparisuhdetta ei olekaan olemassa? Itse ainakin valitsen yksinäisyyden mieluummin kuin kumppanin joka on hankala, ikävä ja tuottaa jatkuvasti pahaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies joka on 15-vuotaasta asti ollut alkoholisti, pari-kolmekymppestä skitsofreenikko, ollut vankilassa murhapoltosta, löytää naisen jonka kanssa oli naimisissa 20 vuotta, vaimon kuolemaan asti... ja vaimo oli myös alkoholisti ja heikkolahjainen, paha änkytys ym, ulkonäkökään ei ollut häävi. Molemmilla nuoresta asti diabetes ja verenpainetauti, molemmat söi rauhoittavia lääkkeitä. Jos tälläiset ihmiset löytävät puolison, niin kuinka paljon pahempi ap sinä voit olla?

Ööh, tuohan on ehta jännämies.

Kyllä noilla aina naisia on.

Tuskin istuu vankiloissa tälläkään hetkellä ainuttakaan miestä, joka ei olisi naisia saanut. Insinööritoimistoissa sen sijaan istuu.

Vai onko niin että insinööri haluaa isotissisen hoikan pitkähiuksisen blondin? Eikä kuitenkaan lähde sieltä insinööritoimistosta mihinkään? Korkeintaan baariin kovassa humalassa sössöttämään jotain niille nuorille kauniille missinaisille, mutta ei vahingossakaan suht selvinpäin herrasmiehenä niille vähemmän kauniille mukaville naisille, niille joilla ei ole rakennekynsiä, tekohiuksia tai tekoripsiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies joka on 15-vuotaasta asti ollut alkoholisti, pari-kolmekymppestä skitsofreenikko, ollut vankilassa murhapoltosta, löytää naisen jonka kanssa oli naimisissa 20 vuotta, vaimon kuolemaan asti... ja vaimo oli myös alkoholisti ja heikkolahjainen, paha änkytys ym, ulkonäkökään ei ollut häävi. Molemmilla nuoresta asti diabetes ja verenpainetauti, molemmat söi rauhoittavia lääkkeitä. Jos tälläiset ihmiset löytävät puolison, niin kuinka paljon pahempi ap sinä voit olla?

Ööh, tuohan on ehta jännämies.

Kyllä noilla aina naisia on.

Tuskin istuu vankiloissa tälläkään hetkellä ainuttakaan miestä, joka ei olisi naisia saanut. Insinööritoimistoissa sen sijaan istuu.

Vai onko niin että insinööri haluaa isotissisen hoikan pitkähiuksisen blondin? Eikä kuitenkaan lähde sieltä insinööritoimistosta mihinkään? Korkeintaan baariin kovassa humalassa sössöttämään jotain niille nuorille kauniille missinaisille, mutta ei vahingossakaan suht selvinpäin herrasmiehenä niille vähemmän kauniille mukaville naisille, niille joilla ei ole rakennekynsiä, tekohiuksia tai tekoripsiä.

Enpä usko. Isotissinen tekohiuksiblondi ei ehkä oikein ole tyypillisen insinöörimiehen ihannenainen.

Voin tietenkin puhua vain omasta puolestani, mutta minulle ainakin kelpaisi käytännössä kuka tahansa nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vai onko niin että insinööri haluaa isotissisen hoikan pitkähiuksisen blondin? Eikä kuitenkaan lähde sieltä insinööritoimistosta mihinkään? Korkeintaan baariin kovassa humalassa sössöttämään jotain niille nuorille kauniille missinaisille, mutta ei vahingossakaan suht selvinpäin herrasmiehenä niille vähemmän kauniille mukaville naisille, niille joilla ei ole rakennekynsiä, tekohiuksia tai tekoripsiä.

Monen insinöörin ongelmana on se että hän ei arvosta naista vaan on sovinistinen. Ei kaikki mutta olen kohdannut useamman insinöörin joka kohtelee naista todella huonosti. Naisena en koskaan valitsisi insinööriä.

Ymmärrän. Olen 45-vuotias nainen, edelleen neitsyt. En elänyt villiä teiniaikaa, sitten menin opiskelemaan eikä opiskelijaelämäkään ollut vauhdikasta kun keskityin lukemiseen... menin töihin ja aloin elää työ-harrastus-matkustelu-elämää. Kokeilin viitisen vuotta sitten nettitreffejä muutamia kertoja mutta ne kaikki lopahtivat alkuunsa enkä jaksanut pitemmän päälle pitää esillä profiilianikaan. Vapaa-aikanani harrastan erilaisia asioita ja tosiaan matkustelen, enimmäkseen yksinäni kun tuttavat elävät ns. ruuhkavuosiaan. Olen hoikka enkä erityisen rumakaan, mutta ei minusta vaan ole kukaan kiinnostunut (tai jos onkin, niin itseäni ei liimalettipekat lähiräkälästä kiinosta eikä varsinkaan huvita alkaa panna heitä). En minä surkuttele enää itseäni, mutta välillä olen melankolinen. Elämä olisi voinut olla niin toisenlainenkin jos olisi perustanut perheen. Pitkään ajattelin myös, että kyllä minä jonkun löydän, olen vielä nuori... no, viisi vuotta menee äkkiä ja sitten olen jo viisikymmentä. En mitenkään hirveän nuori jolla "on elämän kaikki mahdollisuudet edessä". Mahdollisuudet voivat olla edessä juu, mutta en osaa kyllä automaattisesti enää olettaa että minuakin jossain odottaa kumppani joka minua rakastaisi ja jota itse voisin rakastaa.

Olen huomannut että ne ihmiset jotka ovat pitkään olleet yksin, eivät osaa heittäytyä enää suhteeseen, eli ovat jo niin tottuneet omiin oloihinsa ja rutiineihinsa että eivät uskalla rakastua ja  olla sille edes avoimena, kun se oma elämä menisi niin totaalisen sekaisin siitä että siihen tulisi toinen ihminen jonka tarpeet ja tavat pitäisi ottaa jatkuvasti huomioon. Nuorena on vielä joustava henkisestikin mutta yli kolmekymppisenä tai nelikymppisenä alkaa olla jo urautunut.

Yksinäisiä ihmisiä on maailma väärällään, jokaisesta ikäluokasta ja eri näköisiä ja kokoisia, jokaiselle varmasti löytyy joku jos on avoimin mielin etsimässä.