Lue keskustelun säännöt.
Mitä käytännössä nykyään tarkoittaa "yksityinen vanhainkoti"?
23.04.2017 |
Tähän haluaisin vastauksen niiltä, jotka oikeasti tietävät asiasta (ei siis mitään mutuilua, koska sitä tuntuu olevan muutenkin paljon tarjolla).
Joskus takavuosina yksityiset vanhainkodit olivat ns. parempien ihmisten vanhainkoteja, joista paikka ostettiin omalla rahalla jos ja kun ei haluttu mennä kunnalliseen vanhainkotiin. Tästä sitten tuntuu monella olevan edelleen käsitys, että päästäkseen yksityiseen vanhainkotiin, on oltava tosi varakas, kaikki maksetaan itse ilman mitään valtion tukea ja palvelut ovat siksi lähes luksusta. Mutta käsittääkseni fakta kuitenkin on, että monet yksityiset vanhainkodit ovat nykyään kuntien ostopalvelun vai mikä nyt onkaan oikea termi, piirissä ja näihin yksityisiin vanhainkoteihin pääsee aivan taviksiakin ja he sitten saavat asumistukea vuokraan, hoitotukea kustannuksiin ja mihin kukin nyt onkaan oikeutettu. Tietenkin silloin jos varallisuus ylittää tuen saamisen edellytykset, tukea ei saa (kuten ei saa muutenkaan, esim. asumistukea).
Onko nykyään käytännössä mitään merkitystä sillä, meneekö/pääseekö kunnalliseen vanhainkotiin vai ns. yksityiseen vainhainkotiin? Saako yksityisessä vanhankodissa sen parempaa palvelua tai mitään muutakaan parempaa kuin julkisen puolen vanhainkodeissakaan? Tästä on ollut useampia keskusteluja ja osa on ollut sitä mieltä, että yksityinen puoli on edelleen "hienompaa" ja sieltä saa vaikka mitä kun vaan maksaa. Mutta niinhän saa kunnallisestakin vanhainkodista, palveluja voi valita vaikka kuinka kunhan niistä maksaa.
Mikä siis on erona? Ja onko muka olemassa vielä sellaisia yksityisiä vanhainkoteja, joihin ei pääse kuin tietyn tulorajan ylittävät hakijat?
Kommentit (32)
Ihan ensimmäiseksi: ei puhuta vanhainkodeista vaan palveluasumisesta, joka voi olla joko tavallista tai tehostettua.
Kunnat kilpailuttavat paikalliset palveluntarjoajat (jatkossa tämä siirtyy maakunnille) ja tekevät sopimukset hyväksymiensä tahojen kanssa. Näihin ne ostavat paikkoja kunnan vanhusasukkaille, jotka tarvitsevat palveluasumista. Kunta joko maksaa suoraan asumispaikan tai asukas hankkii sen itse palvelusetelillä. Koska kyse on kilpailuttamisesta, niin voi käydä myös niin, että kaikki yksityiset palvelutalot eivät pääse kunnan hankintalistalle. Silloin ne pystyvät ottamaan vain itsemaksavia asukkaita, joita Suomessa on rajallisesti (asumismaksu on muistaakseni noin 7000 e/kk).
Kunnan ostaman palveluasumisen laatu ei poikkea merkittävästi, minkä kertoo jo se, että kaikkien niiden pitää pärjätä kilpailutuksessa. Enemmän asukkaan tai omaisten kannattaisi kiinnittää huomiota palveluntarjoajan taustaan. Jos haluaa, että tuotot valuvat Cayman-saarille niin sitten kannattaa palvelusetelillä hankkia paikka Attendolta, Mehiläiseltä tai muulta ylikansalliselta organisaatiolta. Jos haluaa, että tuotot palaavat kotimaahan ja toiminnan kehittämiseen, niin paikka kannattaa ottaa säätiön tai yhdistyksen ylläpitämältä voittoa tuottamattomalta taholta. Kolmas vaihtoehto ovat pienet kotimaiset osakeyhtiöt, mutta niiden tulevaisuus näyttää attendojen puristuksessa toivottomalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äitini asuu säätiön omistamassa palvelukodissa, maksaa osan vuokrasta itse eläkkeestään, kunta loppuosan - mä en edes tiedä kuinka suuri tuon kunnan maksama osuus on. Äidin eläke on ihan keskitasoa.
Äiti on nyt ollut samassa paikassa lähes kymmenen vuotta, viihtyy niin hyvin kuin nyt terveydentilan takia voi missään viihtyä. Mä olen ollut tyytyväinen hoivapalveluihin, henkilökunta on osaavaa eivätkä ylityöllistettyjä.
Näiden laitosten välillä varmaan on isoja eroja, meillä on nyt tämän kanssa käynyt hyvä tuuri.
Tämä ostopalvelu siis tarkoittaa käytännössä sitä, että jos jokin vanhainkoti (käytän tätä sanaa lyhyyden vuoksi vaikka se ei oikea termi olekaan) on aikaisemmin ollut tällainen ns. hienompi, omalla rahalla kustannettava paikka, jossa on parempi väki viettänyt vanhuutta keskenään, enää niin ei välttämättä ole vaan kunta voi hankkia paikan kenelle tahansa vanhukselle kyseisestä vanhainkodista? Entä palveluseteli, jos tällaisen saa, voiko sillä hakeutua asukkaaksi mihin tahansa kunnan hyväksymään vanhainkotiin, myös tällaiseen aikaisemmin yksityiseen?
Tästä monella kun tuntuu olevan edelleen käsitys, että jos joku vanhus asuu vanhainkodissa, joka on ollut yksityinen, hänen on oltava tosivarakas ja hän maksaa kaiken itse. Kun kuitenkin näissä yksityisissä vanhainkodeissa on myös perusduunarivanhuksia, ihmetellään kuinka sen pojalla on varaa maksaa äitinsä asuminen vanhainkodissa kun oikein sellaiseen yksityiseen on hänet laittanut. Nämä ovat ilmeisesti juuri niitä "ostopalveluasiakkaita", joiden asuminen maksaa vanhukselle saman kuin siellä kunnan vanhainkodissakin maksais? Tätä ei kaikki tunnu ymmärtävän ja ollaan jopa hieman kiukkuisia, että yksityinen ei olekaan oikeasti yksityinen = hienomman väen paikka, vaan siellä voi olla ihan tavan kansaakin.
Kyllä niitä itsemaksavia on ja on olemassa ns parempia paikkoja. Tosi harvalls vaan on varaa.
Usein vanhus menee yksityiseen palvelutaloon ennenkuin on kovin huonossa kunnossa. Maksaa vuokran ja ruuat. Sittenkun tarvitse apua, raha loppuu nopeasti. Voi ostaa osan palveluista. Osa voi olla vaikka kunnan kotihoitoa
Tehostetun palveluasumisen paikkoja ostaa itse tosi harva.
Yksityisiä vanhainkoteja ei ole lainkaan
"ihmetellään kuinka sen pojalla on varaa maksaa äitinsä asuminen vanhainkodissa kun oikein sellaiseen yksityiseen on hänet laittanut"
Ei taida enää pojat laittaa ketään yhtään minnekään kun vanhushoitopaikkoihin on jonot ja tarvitsijoita enmmän kuin paikkoja. Joten ihan sinne mennään mistä paikka löytyy.
Poikien maksamisista en tiedä, liekö sellainen edes mahdollista koska verotus. Jonkinlainen lahjavero tms. siitä varmasti tulee jos 3 vuoden maksut ylittävät 5 000e. Tuollainen ylittyy jo vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne hoitomaksuthan määräytyvät tulojen (kuten eläkkeet, hoitotuki, pääomatulot esim. vuokratuotot, osinkotulot) mukaan, vuokraan taas saa tarvittaessa asumistukea, jolloin tietenkin suurituloinen maksaa enemmän itse kuin pienituloinen. Mutta näin maksut määräytyvät myös siellä kunnallisessa asumisyksikössä, sikäli ei ole eroa ykisiyiseen. Perustason ylittäviä lisäpalveluita taas voi ostaa kukin halujensa mukaan ja ne maksavat erikseen ja ne maksetaan itse.
Mitä tulee poikien maksamiseen, ei missään ole sanottu että kaikkien lapset ovat taloudellisesti toimeentulevia, voi olla työttömyyttä, sairautta, elämänhallintaongelmia, joten vanhuksen omilla tuloilla nämä maksut lasketaan ja loput julkisista varoista. Olisi aika paljon vanhuksia hunningolla jos näinä työttömyyden ja syrjäytymisen aikoina hoitomaksut olisivat lasten maksettavia.
Niitä mitään kilpailuteta, höps, höps. Kaikki yksityiset asumispalvelujen tuottajat voivat hakeutua kunnille palvelusetelituottajaksi (ja käytännössä pääsevätkin kunhan kriteerit täyttyvät) ja jokainen vanhus voi hakea paikkaa yksityiseltä, jos ei kotona enää selviä ja voi hakea myös tuota palveluseteliä kunnalta. Mitä paremmat tulot, sen pienempi on setelin arvo ja sitä enemmän maksat itse omavastuuta.
Omia vanhainkotipaikkoja on rajoitetusti (paikat aina täynnä ja luonnollisen poistuman kautta vapautuu sitten paikka) ja ne ovat tietysti paljon halvempia, kuin nuo yksityiset. Henkilön nettoeläkkeestä max 85 %. Käytännössä maksat yksityiselle hoidosta, lisäksi vuokrat, ruoat, kaikesta menee oma maksunsa. Tiedänpä vanhuksia, jotka sitten joutuu hakemaan toimeentulotukea, koska ne omat tulot ei vain riitä.
Ei oo hyvin vanhusten asiat meidän yhteiskunnassa. Varsinkaan sellaisten, jotka eivät omassa kodissa itsekseen enää pärjää. Valitettavasti ei yhteiskunnalla ole varaa kaikkea ilmaiseksi antaa ja omaiset eivät ole valmiita huolehtimaan, eivätkä myös hyvällä silmällä katso, jos vanhus joutuu omiin säästöihinsä kajoamaan, jotta saisi inhimillistä hoitoa. Ne perinnöt kun valuu käsistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä Raumalla ja Ylöjärvellä ainakin on edelleen käytössä termi "vanhainkotihoito". Voi vaikka netistä tarkistaa.
Vierailija kirjoitti:
Niitä mitään kilpailuteta, höps, höps. Kaikki yksityiset asumispalvelujen tuottajat voivat hakeutua kunnille palvelusetelituottajaksi (ja käytännössä pääsevätkin kunhan kriteerit täyttyvät) ja jokainen vanhus voi hakea paikkaa yksityiseltä, jos ei kotona enää selviä ja voi hakea myös tuota palveluseteliä kunnalta. Mitä paremmat tulot, sen pienempi on setelin arvo ja sitä enemmän maksat itse omavastuuta.
Omia vanhainkotipaikkoja on rajoitetusti (paikat aina täynnä ja luonnollisen poistuman kautta vapautuu sitten paikka) ja ne ovat tietysti paljon halvempia, kuin nuo yksityiset. Henkilön nettoeläkkeestä max 85 %. Käytännössä maksat yksityiselle hoidosta, lisäksi vuokrat, ruoat, kaikesta menee oma maksunsa. Tiedänpä vanhuksia, jotka sitten joutuu hakemaan toimeentulotukea, koska ne omat tulot ei vain riitä.
Ei oo hyvin vanhusten asiat meidän yhteiskunnassa. Varsinkaan sellaisten, jotka eivät omassa kodissa itsekseen enää pärjää. Valitettavasti ei yhteiskunnalla ole varaa kaikkea ilmaiseksi antaa ja omaiset eivät ole valmiita huolehtimaan, eivätkä myös hyvällä silmällä katso, jos vanhus joutuu omiin säästöihinsä kajoamaan, jotta saisi inhimillistä hoitoa. Ne perinnöt kun valuu käsistä...
Eikö se mene niin, että joka tapauksessa eläkkeestä menee sama osuus, on sitten asiakkaana kunnallisella tai yksityisellä kun sellaiseen on paikka tarjottu? Tietenkin osuus on euroissa suurempi suurituloisella, vaikka prosentuaalinen osuus on kaikilla sama. Jos siis ei ole itse hakeutunut täysin itsemaksavana johonkin yksityiseen, joka nyt olisi todella älytöntä silloin jos tulot eivät sellaiseen riitä. Ei siellä kuntien vanhankodeissakaan sen enempää sille asukkaalle jää pakollisten menojen jälkeen/kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ostopalvelu siis tarkoittaa käytännössä sitä, että jos jokin vanhainkoti (käytän tätä sanaa lyhyyden vuoksi vaikka se ei oikea termi olekaan) on aikaisemmin ollut tällainen ns. hienompi, omalla rahalla kustannettava paikka, jossa on parempi väki viettänyt vanhuutta keskenään, enää niin ei välttämättä ole vaan kunta voi hankkia paikan kenelle tahansa vanhukselle kyseisestä vanhainkodista? Entä palveluseteli, jos tällaisen saa, voiko sillä hakeutua asukkaaksi mihin tahansa kunnan hyväksymään vanhainkotiin, myös tällaiseen aikaisemmin yksityiseen?
Tästä monella kun tuntuu olevan edelleen käsitys, että jos joku vanhus asuu vanhainkodissa, joka on ollut yksityinen, hänen on oltava tosivarakas ja hän maksaa kaiken itse. Kun kuitenkin näissä yksityisissä vanhainkodeissa on myös perusduunarivanhuksia, ihmetellään kuinka sen pojalla on varaa maksaa äitinsä asuminen vanhainkodissa kun oikein sellaiseen yksityiseen on hänet laittanut. Nämä ovat ilmeisesti juuri niitä "ostopalveluasiakkaita", joiden asuminen maksaa vanhukselle saman kuin siellä kunnan vanhainkodissakin maksais? Tätä ei kaikki tunnu ymmärtävän ja ollaan jopa hieman kiukkuisia, että yksityinen ei olekaan oikeasti yksityinen = hienomman väen paikka, vaan siellä voi olla ihan tavan kansaakin.
Kannattaa kiinniittää huomiota siihen onko yksityisen omistaja runsasta voittoa tavoitteleva ulkomainen sijoitusyhtiö. Nykyään tuntuu että korkeat maksut takaavat lähinnä sijoittajien voitot, ei niinkään hoidon laatua, koska henkilöstö maksaa niin yksityisellä kuin julkisellakin puolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niitä mitään kilpailuteta, höps, höps. Kaikki yksityiset asumispalvelujen tuottajat voivat hakeutua kunnille palvelusetelituottajaksi (ja käytännössä pääsevätkin kunhan kriteerit täyttyvät) ja jokainen vanhus voi hakea paikkaa yksityiseltä, jos ei kotona enää selviä ja voi hakea myös tuota palveluseteliä kunnalta. Mitä paremmat tulot, sen pienempi on setelin arvo ja sitä enemmän maksat itse omavastuuta.
Omia vanhainkotipaikkoja on rajoitetusti (paikat aina täynnä ja luonnollisen poistuman kautta vapautuu sitten paikka) ja ne ovat tietysti paljon halvempia, kuin nuo yksityiset. Henkilön nettoeläkkeestä max 85 %. Käytännössä maksat yksityiselle hoidosta, lisäksi vuokrat, ruoat, kaikesta menee oma maksunsa. Tiedänpä vanhuksia, jotka sitten joutuu hakemaan toimeentulotukea, koska ne omat tulot ei vain riitä.
Ei oo hyvin vanhusten asiat meidän yhteiskunnassa. Varsinkaan sellaisten, jotka eivät omassa kodissa itsekseen enää pärjää. Valitettavasti ei yhteiskunnalla ole varaa kaikkea ilmaiseksi antaa ja omaiset eivät ole valmiita huolehtimaan, eivätkä myös hyvällä silmällä katso, jos vanhus joutuu omiin säästöihinsä kajoamaan, jotta saisi inhimillistä hoitoa. Ne perinnöt kun valuu käsistä...
Eikö se mene niin, että joka tapauksessa eläkkeestä menee sama osuus, on sitten asiakkaana kunnallisella tai yksityisellä kun sellaiseen on paikka tarjottu? Tietenkin osuus on euroissa suurempi suurituloisella, vaikka prosentuaalinen osuus on kaikilla sama. Jos siis ei ole itse hakeutunut täysin itsemaksavana johonkin yksityiseen, joka nyt olisi todella älytöntä silloin jos tulot eivät sellaiseen riitä. Ei siellä kuntien vanhankodeissakaan sen enempää sille asukkaalle jää pakollisten menojen jälkeen/kk.
Se menee niin ettei sinne vanhainkotiin pääse, paikkoja vähän ja niitä jonotetaan. Osa jonottajista kuolee jonoon, näin olisi isällekin käynyt ellei vaihtunut hoitava lääkäri olisi todennut että kotiuttaminen olisi heitteillejättö ja määrännyt isän suoraan yksityiseen vanhainkotiin. Saimmekin sitten kireän puhelun kunnan sosiaalitoimelta, kun heidän papereidensa mukaan isä oli niin terve että ei pääse edes jonottamaan hoitopiakkaa. Isä kuoli noin 4 viikkoa tuon puhelun jälkeen.
Oli aiemmin kotiutettu katetrin kanssa kotiin, kunto sellainen ettei pystynyt itse muuttamaan asentoa sängyssä tai nousemaan ilman apua sängystä ylös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai kenellekään oikeasti ole väliä, onko muut asukkaat palvelukodissa entisiä siivoojia vai ekonomeja siinä vaiheessa kun palvelukoti on tarpeen? Että tuollaisella perusteella valittaisiin? Luulisi tärkeämpää olevan, että hoito ja oleminen on mahdollisimman hyvää.
Ja en nyt tiedä siitä yksityisen ihanuudestakaan. Tiedän kaksi vanhusta, joista toinen asuu kunnallisessa ja toinen yksityisessä palvelukodissa. Tyytyväisempiä ovat niin asukkaat itse kuin omaisetkin julkisen puolen paikkaan.
Miten omaisuus huomioidaan noissa maksuissa? Jos on vaikkapa olematon eläke tyyliin menestyneen yrittäjämiehen kotirouvana, mutta omaisuutta on? Lasketaanko omaisuudelle jokin tuotto vai miten se huomioidaan? Vai voiko jollakulla olla miljoonan talot ja metsät, mutta pienet eläketulot, ja silti sama hoitomaksu kuin samanlaiset eläketulot omaavalla, jolla omaisuutta ei ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossain senioritalon tai palvelutalon valinnassa tuollaisella (kuvitellulla) sosiaalisella statuksella ehkä voi olla merkitystä joillekin ainakin suuremmissa kaupungeissa. Siinä vaiheessa kun ollaan tehostetun palveluasumisen tarpeessa, varmaankin vähemmän.
Kyllä niitä oikeasti yksityisiä "vanhainkotejakin" vielä on. Oma omaiseni on sellaisessa (säätiön omistama). Hoito maksaa 5200 eur / kk. Tämä kuitenkin sisältää kaiken tarvittavan (oma huone, ruoka 5 x päivässä ja kaikki tarvittava huolenpito) lääkkeitä lukuunottamatta. Lääkkeet pitää siis ostaa itse, mutta hoitohenkilökunta vastaa niiden antamisesta. Omaiseni eläke (netto) on vain noin puolet kuukausimaksusta, mutta loppuosa menee omaiseni säästöistä. Onneksi niitä on sen verran, että ne tällä vauhdilla todennäköisesti riittävät omaiseni elämän loppuun asti.
Osa paikan asukkaista saa kyllä kaupungin palvelusetelin, mutta se on tulosidonnainen ja sen verran pieni, että tällainenkin asukas itse joutuu kuukausitulojensa ja kaupungin palvelusetelin lisäksi maksamaan vielä vähän päälle 1000 eur / kk. Tämä tonni tulee siis asukkaan nettotulojen lisäksi eli sen verran pitää löytyä vähintään vielä säästöjä tai sitten joku toinen maksaja. Oma omaiseni ei saa edes tuota avustusta, koska kaupungin mielestä hän on vielä liian hyväkuntoinen ja pärjäisi omassa kodissaan kolme kertaa päivässä varttitunnin kerrallaan käyvän kotihoidon turvin. Mainittakoon, että omaiseni on siinä kunnossa, että hän ei esim. tiedä, mikä päivä on, erota lastensa puolisoita näiden lapsista, tiedä paljonko on 78 + 1 jne. Lisäksi hän tarvitsee apua liikkumiseen.
Hoito ko. paikassa on erittäin hyvää ja ystävällistä. Käytännössä siihen pääseminen vaatii kuitenkin hyvät tulot ja sen lisäksi omaisuutta, josta voi maksaa sen osan maksuista, joita ei voi kattaa tuloillaan ja mahdollisella kaupungin palveluseteilillä.
T
Vierailija kirjoitti:
Kyllä Raumalla ja Ylöjärvellä ainakin on edelleen käytössä termi "vanhainkotihoito". Voi vaikka netistä tarkistaa.
Kunnilla on vielä vähän vanhainkotipaikkoja. Mutta yksityisiä ei ole olemassa
Vierailija kirjoitti:
"ihmetellään kuinka sen pojalla on varaa maksaa äitinsä asuminen vanhainkodissa kun oikein sellaiseen yksityiseen on hänet laittanut"
Ei taida enää pojat laittaa ketään yhtään minnekään kun vanhushoitopaikkoihin on jonot ja tarvitsijoita enmmän kuin paikkoja. Joten ihan sinne mennään mistä paikka löytyy.
Poikien maksamisista en tiedä, liekö sellainen edes mahdollista koska verotus. Jonkinlainen lahjavero tms. siitä varmasti tulee jos 3 vuoden maksut ylittävät 5 000e. Tuollainen ylittyy jo vuodessa.
Verottajan sivuilla kerrotaan selkeästi, että normaalit elinkustannukset ei ole lahjaveron piirissä. Palvelutalon maksut on normaaleja elinkustannuksia.
Vierailija kirjoitti:
Miten omaisuus huomioidaan noissa maksuissa? Jos on vaikkapa olematon eläke tyyliin menestyneen yrittäjämiehen kotirouvana, mutta omaisuutta on? Lasketaanko omaisuudelle jokin tuotto vai miten se huomioidaan? Vai voiko jollakulla olla miljoonan talot ja metsät, mutta pienet eläketulot, ja silti sama hoitomaksu kuin samanlaiset eläketulot omaavalla, jolla omaisuutta ei ole?
Omaisuus ei vaikuta maksuihin, mutta omaisuudesta saatu tuotto (esim. korko- ja osinkotulot, vuokratulot, metsän puun myynnistä saadut tulot jne) vaikuttaa kyllä. Lisäksi jotkut kunnat tekevät niin, että ne hyväksyvät vanhuksen kunnallisen (tai kunnan maksaman) hoidon piiriin vasta siinä vaiheessa, kun vanhus on käyttänyt lähes koko omaisuutensa tarvittavien palvelujen ostamiseen yksityiseltä sektorilta. Tämän menettelyn lainmukaisuus on vahvasti kyseenalaista, mutta olen kuullut käytännössä monen kunnan toimivan näin.
Ei kaikkiin yksityisiin palvelutaloihin tms. pääse kunnan maksusitoumuksella. Osa laitoksista on kilpailutettu ja niihin pääsee kunnan maksamana (tai osamaksamana), osa on kokonaan yksityisiä ja niissä voidaan valita asiakkaat.
Kunnat ajavat alas omat vanhainkotinsa. Sen jälkeen kunta ostaa paikkoja yksityisiltä toimijoilta, kunnan ostamia paikkoja on vähän ja niitä jonotetaan. Vanhukset ovat kotona lähes heitteillä, hoitaja piipahtaa 10 min kerrallaan muutaman kerran päivässä.