Oletteko koskaan miettineet, mistä pahojen ihmisten pahuus on peräisin?

Näin yli olevassa uutisessa Lauerma:

Myöskään psykopatian taustoja ei tunneta vielä kovin hyvin. Esimerkiksi se, tarvitaanko sen syntyyn aina jonkinlainen geneettinen alttius, on epäselvää. Lauerman mukaan todennäköisesti kysymys on sekä geneettisistä ja muista biologisista tekijöistä että varhaisesta kaltoin kohtelusta.

– Monen psykopaatin kohtaloon liittyy se, että hän on itse joutunut viettämään hyvin väkivaltaisen, hylkäämiskokemuksia täynnä olevan varhaislapsuuden.

Jos lapsi ei saa minkäänlaista vastakaikua tunteilleen, ei hänelle kehity empatian tunteita. Näin hän ei myöskään pysty osoittamaan sitä muita ihmisiä kohtaan

No, kyllä yleensä näiden pahojen ihmisten kohdalla voidaan katsoa lapsuuden perhettä ja sukua. Pahoinvointi periytyy sukupolvesta toiseen. Perisynti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykopatia voi hyvinkin olla synnynnäistä. Se on häiriö aivoissa, kyvyttömyys tuntea empatiaa toista ihmistä kohtaan.

Millaisena poikkeavuutena se ilmenee aivoissa? Pystyykö sen näkemään kuvaamalla?

Pystyy näkemään

On tutkittu psykopaattien aivoja ja verrattu ns terveisiin. Saattaa olla että joillain psykopaateilla on ollut harmaata ainetta vähemmän. Mutta mitään selkeää ei ole nähty. Saattaa olla että aivot ovat muuttuneet käytöksen vuoksi. Mitään kuvantamista ei ole josta voisi psykopatian löytää kuten vaikka kasvaimen.

Mt ongelmien syitä etsitään geeneistä, biologiasta, kulttuurista, ympäristöstä. Eikä ole olemassa yhtä totuutta.

Meillä voi olla alttius sairastua, mutta se kuka sairastuu, on mysteeri edelleen.

Juuri tämä "pahuuden" synnynnäisenä tai biologisena ominaisuutena pitäminen on kaikkein haitallisinta. Silloin vanhemmat saavat luvan hyljeksiä tätä "pahaa lasta" ja näin luovat psykopaatin.

Miksi se olisi haitallista? Minun mielestäni päinvastoin, tällöin olisi mahdollista tunnistaa nämä lapset varhain (vanhempia syyllistämättä) ja ohjata heitä oikealla kasvattamisella. Empatiakykyä ei välttämättä ole mahdollista heihin saada mutta heidän käytöksensä voidaan ohjata sellaiseksi että he kykenevät toimimaan normaalin ihmisen tavoin (vrt. Fallon)

Vierailija kirjoitti:

Näin yli olevassa uutisessa Lauerma:

Myöskään psykopatian taustoja ei tunneta vielä kovin hyvin. Esimerkiksi se, tarvitaanko sen syntyyn aina jonkinlainen geneettinen alttius, on epäselvää. Lauerman mukaan todennäköisesti kysymys on sekä geneettisistä ja muista biologisista tekijöistä että varhaisesta kaltoin kohtelusta.

– Monen psykopaatin kohtaloon liittyy se, että hän on itse joutunut viettämään hyvin väkivaltaisen, hylkäämiskokemuksia täynnä olevan varhaislapsuuden.

Jos lapsi ei saa minkäänlaista vastakaikua tunteilleen, ei hänelle kehity empatian tunteita. Näin hän ei myöskään pysty osoittamaan sitä muita ihmisiä kohtaan

Mutta tässähän se ongelma juuri on, lapsi on ehkä biologiansa vuoksi syntyään aggressiivinen ja väkivaltainen ja tällaista lasta on vaikea rakastaa vaikka juuri sitä tarvittaisiin. Kynnys hakea apua pitäisi olla matala, eikä syyttää heti että vanhempien syy että taapero on väkivaltainen.

Ja aina täytyy muistaa, että vaikkei sulla ole yhtään empatiakykyä et sä välttämättä ole paha. Teot sen sit määrittää. Hyvätkin voi ns. Sortua! Ja suurin osa sortuu oikeanlaisessa tilanteessa.

http://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000002834398.html

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykopatia voi hyvinkin olla synnynnäistä. Se on häiriö aivoissa, kyvyttömyys tuntea empatiaa toista ihmistä kohtaan.

Millaisena poikkeavuutena se ilmenee aivoissa? Pystyykö sen näkemään kuvaamalla?

Pystyy näkemään

On tutkittu psykopaattien aivoja ja verrattu ns terveisiin. Saattaa olla että joillain psykopaateilla on ollut harmaata ainetta vähemmän. Mutta mitään selkeää ei ole nähty. Saattaa olla että aivot ovat muuttuneet käytöksen vuoksi. Mitään kuvantamista ei ole josta voisi psykopatian löytää kuten vaikka kasvaimen.

Mt ongelmien syitä etsitään geeneistä, biologiasta, kulttuurista, ympäristöstä. Eikä ole olemassa yhtä totuutta.

Meillä voi olla alttius sairastua, mutta se kuka sairastuu, on mysteeri edelleen.

Juuri tämä "pahuuden" synnynnäisenä tai biologisena ominaisuutena pitäminen on kaikkein haitallisinta. Silloin vanhemmat saavat luvan hyljeksiä tätä "pahaa lasta" ja näin luovat psykopaatin.

Miksi se olisi haitallista? Minun mielestäni päinvastoin, tällöin olisi mahdollista tunnistaa nämä lapset varhain (vanhempia syyllistämättä) ja ohjata heitä oikealla kasvattamisella. Empatiakykyä ei välttämättä ole mahdollista heihin saada mutta heidän käytöksensä voidaan ohjata sellaiseksi että he kykenevät toimimaan normaalin ihmisen tavoin (vrt. Fallon)

Lasta ei pidä leimata eikä onneksi leimata psykopaatiksi. Se että vanhempi pitää omaa lastaan pahana, heijastuu vanhempien käytöksestä. Tulee hyljeksyntää, lasta ei pidetä hyvänä. Hänelle ei pystytä luontaisesti opettamaan empatiaa. Usein tällainen lapsi on ihan tavallinen mutta muuttuu pahaksi, koska häntä ei rakasteta.

Täällä on ihnottavimpua ketjuja juuri nämä joissa vanhempi kertoo yhden lapsensa olevan paha. Ja vielä väittää kohtelevansa kaikkia lapsiaan samalla tavalla.

Nämä lapset, joiden empatiakyky on heikompi, tarvitsevat vielä enemmän tukea, empatiaa ja palkitsemista. Ei rangaistuksia (pahentaa tilannetta). Tässä mielessä on hyvä tukea vanhemmuutta. Mutta EI niin, että lapsi leimataan pahaksi

Tässähän vähän sekoitetaan asioita. Empatiakyky on pitkälti synnynäistä mutta ei kaikista empatiakyvyttömistä kasva psykopaatteja, siihen vaikuttaa mm. ympäristön suhtautuminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin yli olevassa uutisessa Lauerma:

Myöskään psykopatian taustoja ei tunneta vielä kovin hyvin. Esimerkiksi se, tarvitaanko sen syntyyn aina jonkinlainen geneettinen alttius, on epäselvää. Lauerman mukaan todennäköisesti kysymys on sekä geneettisistä ja muista biologisista tekijöistä että varhaisesta kaltoin kohtelusta.

– Monen psykopaatin kohtaloon liittyy se, että hän on itse joutunut viettämään hyvin väkivaltaisen, hylkäämiskokemuksia täynnä olevan varhaislapsuuden.

Jos lapsi ei saa minkäänlaista vastakaikua tunteilleen, ei hänelle kehity empatian tunteita. Näin hän ei myöskään pysty osoittamaan sitä muita ihmisiä kohtaan

Mutta tässähän se ongelma juuri on, lapsi on ehkä biologiansa vuoksi syntyään aggressiivinen ja väkivaltainen ja tällaista lasta on vaikea rakastaa vaikka juuri sitä tarvittaisiin. Kynnys hakea apua pitäisi olla matala, eikä syyttää heti että vanhempien syy että taapero on väkivaltainen.

Totta. Syyllisiä ei pidä hakea. Haetaan ratkaisuja ja uusia toimintamalleja

Se lapsi ei saa myöskään olla "syyllinen"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykopatia voi hyvinkin olla synnynnäistä. Se on häiriö aivoissa, kyvyttömyys tuntea empatiaa toista ihmistä kohtaan.

Millaisena poikkeavuutena se ilmenee aivoissa? Pystyykö sen näkemään kuvaamalla?

Pystyy näkemään

On tutkittu psykopaattien aivoja ja verrattu ns terveisiin. Saattaa olla että joillain psykopaateilla on ollut harmaata ainetta vähemmän. Mutta mitään selkeää ei ole nähty. Saattaa olla että aivot ovat muuttuneet käytöksen vuoksi. Mitään kuvantamista ei ole josta voisi psykopatian löytää kuten vaikka kasvaimen.

Mt ongelmien syitä etsitään geeneistä, biologiasta, kulttuurista, ympäristöstä. Eikä ole olemassa yhtä totuutta.

Meillä voi olla alttius sairastua, mutta se kuka sairastuu, on mysteeri edelleen.

Juuri tämä "pahuuden" synnynnäisenä tai biologisena ominaisuutena pitäminen on kaikkein haitallisinta. Silloin vanhemmat saavat luvan hyljeksiä tätä "pahaa lasta" ja näin luovat psykopaatin.

Miksi se olisi haitallista? Minun mielestäni päinvastoin, tällöin olisi mahdollista tunnistaa nämä lapset varhain (vanhempia syyllistämättä) ja ohjata heitä oikealla kasvattamisella. Empatiakykyä ei välttämättä ole mahdollista heihin saada mutta heidän käytöksensä voidaan ohjata sellaiseksi että he kykenevät toimimaan normaalin ihmisen tavoin (vrt. Fallon)

Lasta ei pidä leimata eikä onneksi leimata psykopaatiksi. Se että vanhempi pitää omaa lastaan pahana, heijastuu vanhempien käytöksestä. Tulee hyljeksyntää, lasta ei pidetä hyvänä. Hänelle ei pystytä luontaisesti opettamaan empatiaa. Usein tällainen lapsi on ihan tavallinen mutta muuttuu pahaksi, koska häntä ei rakasteta.

Täällä on ihnottavimpua ketjuja juuri nämä joissa vanhempi kertoo yhden lapsensa olevan paha. Ja vielä väittää kohtelevansa kaikkia lapsiaan samalla tavalla.

Nämä lapset, joiden empatiakyky on heikompi, tarvitsevat vielä enemmän tukea, empatiaa ja palkitsemista. Ei rangaistuksia (pahentaa tilannetta). Tässä mielessä on hyvä tukea vanhemmuutta. Mutta EI niin, että lapsi leimataan pahaksi

No ei tietenkään leimata lasta psykopaatiksi, mutta on ihan kiistatonta että lapsissa on syntyjään eroja tuon empatiakyvyn suhteen. Siksi vanhempia ei pidä syyllistää jos yksi lapsi on alkujaan "hankalampi" sosiaalisessa kanssakäymisessään vaan päinvastoin tukea siinä että osaavat kasvattaa ja rakastaa tuollasta lasta.

Vaikkapa kirjoitti:

Laiminlyönneistä, järkytyksistä, shokeista, traumoista, kaltoinkohtelusta, mentaalisista/emotionaalisista vaikeuksista, erittäin epäonnistuneesta/huonosta/sairaasta kasvatuksesta, järjettömistä uskomuksista, omasta pahoinvoinnista. Riippunee pitkälti siitä millaisesta pahuudesta on kyse, eri ihmiset kun ottavat eri asiat niin eri tavoin. Joskus jopa kritiikkiäkin pidetään pahuutena, vaikka sillä pyrittäisiin vain rehellisen &// kaunistelemattoman lopputuloksen antamiseen.

KAIKKEA TÄTÄ ON TULLUT MUN OSAKSENI, paitsi ei laiminlyömistä eikä mentaalisia/emotionaalisia vaikeuksia, JA SILTI EN TEE PAHAA MUILLE. Uskon johonkin synnynnäiseen "valuvikaan", joka saa sytykkeen sitten jostain tosielämän vastoinkäymisestä (joita muuten sattuu liki kaikkien kohdalle). Onhan jotkut esim. korkeine otsineen jo ihan Frankensteinin näköisiäkin. Ja jos jotain on vikaa otsalohkossa, esim. onnettomuuden jäljiltä, on tunnetusti mielenvikaista käytöstäkin.

Käyttäjä3185 kirjoitti:

Olen tavannut paljon ihmisiä työni puolesta ja muutenkin. Pääsääntöisesti pidän ihmisistä, ja tulen toimeen. Mutta sitten on sellainen tietty tyylilaji ihmisessä jota kavahdan. Silloin pahuus on ollut läsnä, ja ko.ihmiset eivät ole tosiaan olleet pyhäkoululaisia. Pahuuden ja sen läsnäolon ns. haistaa.

Totta. Eikä siihen pahan tunnistamiseen tarvitse välttämättä puhelinkeskustelua kummempaa. Sitten vähitellen selviää, että koko kylä inhoaa tai pelkää samaa ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Vaikkapa kirjoitti:

Laiminlyönneistä, järkytyksistä, shokeista, traumoista, kaltoinkohtelusta, mentaalisista/emotionaalisista vaikeuksista, erittäin epäonnistuneesta/huonosta/sairaasta kasvatuksesta, järjettömistä uskomuksista, omasta pahoinvoinnista. Riippunee pitkälti siitä millaisesta pahuudesta on kyse, eri ihmiset kun ottavat eri asiat niin eri tavoin. Joskus jopa kritiikkiäkin pidetään pahuutena, vaikka sillä pyrittäisiin vain rehellisen &// kaunistelemattoman lopputuloksen antamiseen.

KAIKKEA TÄTÄ ON TULLUT MUN OSAKSENI, paitsi ei laiminlyömistä eikä mentaalisia/emotionaalisia vaikeuksia, JA SILTI EN TEE PAHAA MUILLE. Uskon johonkin synnynnäiseen "valuvikaan", joka saa sytykkeen sitten jostain tosielämän vastoinkäymisestä (joita muuten sattuu liki kaikkien kohdalle). Onhan jotkut esim. korkeine otsineen jo ihan Frankensteinin näköisiäkin. Ja jos jotain on vikaa otsalohkossa, esim. onnettomuuden jäljiltä, on tunnetusti mielenvikaista käytöstäkin.

Jotkut ovat psyykkisesti kestävämpiä kuin toiset. Sinä olet siis vahva ihminen. Samanlaiset kokemukset eivät vaikuta kaikkiin samalla tavalla. Eli jotain synnynnäistä täytyy olla taustalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykopatia voi hyvinkin olla synnynnäistä. Se on häiriö aivoissa, kyvyttömyys tuntea empatiaa toista ihmistä kohtaan.

Näin se valitettavasti on, joistain näkee jo ihan vauvana-taaperona, että tällä osa-alueella on ongelma. Kasvatuksella voi jossain määrin vahvistaa tai heikentää empatiakykyä mutta iso osa siitä on tosiaan synnynäistä.

Olen kuullut myös että kokeneet opettajat ja lastentarhanopet tunnistavat pahat ihmiset jo lapsista. Tietävät kenestä tulee tappaja tai linnakundi.

Pahuus pitäisi ensin määritellä.

Oma maailmankatsomukseni ei sisällä hyvä - paha asetelmaa mustavalkoisena. Kaikki ihmiset ovat sekä hyviä että pahoja. Pahat teot eivät välttämättä tarkoita "pahuutta".

Nämä "haistan pahuuden" ovat kyllä nostaneet itsensä korkealle. Minäkin voin sanoa, että jotkin ihmiset ovat mielestäni ilkeitä tä en tykkää joistain ihmisistä. En kyllä voisi sanoa, että hän on paha (ja minä olen hyvä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykopatia voi hyvinkin olla synnynnäistä. Se on häiriö aivoissa, kyvyttömyys tuntea empatiaa toista ihmistä kohtaan.

Näin se valitettavasti on, joistain näkee jo ihan vauvana-taaperona, että tällä osa-alueella on ongelma. Kasvatuksella voi jossain määrin vahvistaa tai heikentää empatiakykyä mutta iso osa siitä on tosiaan synnynäistä.

Olen kuullut myös että kokeneet opettajat ja lastentarhanopet tunnistavat pahat ihmiset jo lapsista. Tietävät kenestä tulee tappaja tai linnakundi.

Kyse ei ole pahuudesta! Kyllä lapsista näkee, että asiat ovat kehittymässä väärään suuntaan mutta PAHUUTTA se ei ole. Usein lapsen olosuhteet ovat sellaiset, että se näkyy käytöksenä.

Mistä tämän palstan ilkeilijöiden ilkeys on peräisin? Voiko äitiys synnyttää empatiavajeen ulkopuolisia kohtaan, vai onko se siellä jo valmiiksi? Onko ne näiden ilkeiden palstamammojen lapsia jotka muksii tuolla päiväkodissa heikompiaan?

Koen empatiaa useampia ihmisiä kohtaan. Asetun myös virheitä tehneiden ihmisten asemaan. Mikään yksittäinen teko ei tee kenestäkään pahaa. Olen tuntenut myötätuntoa esim teinisurmaajaa tai sitä oululaista yksin synnyttänyttä äitiä kohtaan.

Miksi yksilö jakaa ihmiset heihin jotka ansaitsevat hänen empatiansa ja hyvyytensä ja niihin jotka eivät ansaitse ja saavat vain kylmyyttä ja ilkeyttä?

Onko se tiedostamatonta? Miten ihminen voi olla niin sokea käytökselleen? Pystyykö ihminen perustelemaan tämän toimintansa, kuka ansaitsee sen hyvän mitä voin antaa, ketä rankaisen jättämällä ilman?

Minä mietin pitkään tuota asiaa, että lapsi olisi jotenkin "paha". Myöhemmin tutkimuksissa todettiin lievä autismi. Ilmeni juuri empatiakyvyttömyytenä ym. oireina. Eli paljon voi olla myös ihan neurologista poikkeavuutta.

Eikös Breivikin lapsuus ollut todella vaikea? Muistelen lukeneeni sairaasta äitisuhteesta.

Jos mietin vaikka lapsuuden tuttujani, esimerkiksi luokkakavereitani, kyllä ne rikolliset ovat väistämättä niitä, joilla oli hirveä lapsuus. Alkoholismia perheessä ym.