Lue keskustelun säännöt.
Rakastavatko isovanhemmat lastenlapsia "vaihdellen"?
22.04.2017 |
Kiinnostaisi tietää, miten isovanhempi rakastaa lastenlapsia/lapsenlasta. Onko rakkaus samankaltaista kuin rakkaus omaa lasta kohtaan? Ja ennen kaikkea voiko isovanhempi rakastaa jotakuta lastenlasta enemmän kuin toista?
Olen pannut merkille, että oma isäni ilmiselvästi suosii (rakastaakohan myös eniten) siskoni vanhinta lasta ja äitini tuntuu olevan kovin ihastunut minun ainoaani, parivuotiaaseen tyttöseen. Miltäköhän veljestäni tuntuu, hän kun on varmasti huomannut, ettei hänen peräti viidestä lapsestaan kukaan ole erityinen suosikki isovanhemmille...
Kommentit (6)
En tiedä, en ole päässyt tutustumaan lapsenlapsiin. Uskoisin rakastavani molempia yhtä paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma äitini tuntuu suosivan esikoistani. Puhuu aina kaikkea hyvää hänestä ja jos paikalla on muitakin lapsenlapsiaan niin huomio eniten lastani. Jotenkin hävettää ja harmittaa muiden puolesta.
Ei lapsenlapsen rakastaminen ole mikään automaatti. Jos lapsi saa mukavan puolison, jonka kanssa kemiat kohtaa, niin näiden lapset ovat paljon rakkaampia kuin sen hankalan lapsen, joka saa puolisonsa sukua vihaavan vaimon/miehen ja tämä tuo halveksuntansa selkeästi ivaten esille.
Rakastan paljon enemmän poikani pientä poikaa, jonka kanssa olen saanut olla tekemisissä ensimmäisesät päivästään lähtien kuin toisen poikani tytärtä, jota saan nähdä hyvin säännöstellysti.
Anopin lempilapsi on selkeäsi miehen sisko, lapsenlapsista lemppari on mun esikoinen. Mun kuopus ei kelpaa ollenkaan, anoppi on tehnyt ikiliikkuvasta lapsesta ylivilkkausdiagnoosin, johon itse uskoo sokeasti. Neuvola/päiväkoti ei ole lapsen käytöksessä havainnut moista.
Suosiminen näkyy lastenlasten kohdalla ihan kaikessa. Toiselle ostetaan joululahja arvolta 300 €, toiselle 10 € (rahasta ei hänellä puutetta, lapsilla ikäeroa alle 2 v, eikä ole ostanut isommalle mitään isompaa järkevää tavaraa). Joskus soittaa miehelle kun tarvitsee apua jossain asiassa, silloin pyytää vain sen vanhemman lapsen, ikinä ei nuorempaa. Yksi syy tähän lienee, että vanhempi on kovasti isänsä näköinen, nuorempi ei.
Ihan kauhea ja ilkeä akka muutenkin. "Jostain syystä" olen valinnut pitää välit mahdollisimman etäisinä ja tapaamiset vähäisinä.
Omalla äidillä suosikki on nuorempi lapseni, mutta hänellä suosiminen ei ole yhtä ilmiselvää.
Oma "suosikki" vaihtuu päivittäin monta kertaa. Hyvin erilaiset lapset minulla, yhtä rakkaita, mutta hyvin eri tavalla.
Appivanhemmat tykkäsivät aluksi tyttärenpojista. Sitten suosikiksi nousivat perheen mustalammaspojan kasvatit. Sekös pisti tytärtä jurppimaan. Perheen kunnollisen pojan lasten äitinä nyökyttelen myötätuntoisesti. Meidän lapsilta on viety voileivätkin suusta, ettei vaan vatsalaukku halkea, samalla kun tyttärenpojille on kannettu ruokaa kaksin käsin.
Olisi kivs kuulla isovanhemmilta millaista se rakkaus oikein on...
Ap