Hitto, mun äiti just sanoi, että on mun syy, ettei hänellä ole varaa mihinkään

Mädäntykööt helvetissä paskamielipiteittensä kanssa, se mitä mä olenkaan saanut hänen takiaan kestäää.

ap

Ei kun ai niin, nyt pitää olla kiitollinen, että hän valitsi mulle varakkaan isän. No, olen.

ap

Eli, jos haluaisin olla hyvä ihminen, pitäisi tuokin asia laittaa kuntoon, elättää äitiä. Joka syyttää siitä minua, jos en elätä. Reilua?

ap

Äiti ei kuitenkaan soita eikä pyydä anteeksi. Ei se pahoittele ikinä mitään tekemäänsä väärää minulle.

Tämä varmaan auttaa olemaan olematta tekemisissä niinkään paljon, olin ajatellut kutsua äidin mukaan juhlistamaan erästä voittoa mutta enpä nyt sitten tiedä miten voin kutsua sinne ihmisen, joka istuu nurkassa ja hautoo kostoa minulle, koska en anna hänelle rahaa?

ap

Tollainen asenne, että on mun syytäni, ettei hänellä ole rahaa mihinkään, on vahingoittanut minua myös erittäin paljon omassa äitiydessäni. Koska siis eihän se ole totta, että asia on minun syyni, ja silti äiti on voinut syyllistää minua asioista tuon voimalla ja varjolla kertomatta minulle, miksi oikeasti syyttää minua.

Hän siis itse toimii niin kuin miten haukkuu minua joskus, että jos ei ole elämässään onnistunut jokin asia, niin sitten syyttää muita - ja vielä omaa lastaan! Sitä kaikkein heikointa, joka mitenkään ei mitään asialle voi, tai jonka kontolle asia kaikkein vähiten kuuluisi. Onneksi en jäänyt lapsettomaksi tuon kusipään takia, vaan saan asiani selvitettyä ja sen jälkeen toivuttani oltua erilainen äiti lapsilleni, kuin mitä hän oli minulle. En ikinä hautoisi joitain oman elämäni menetyksiä lapsieni vikoina, että mä ne menetin.

ap

Nyt jos äidille tuosta soittaisi, sillä ois taas voimakas denial jo päällä ja kieltäisi ehdottomasti sanoneensa ikinä mitään tuollaista. Kielsihän se jo senkin, ettei ole sanonut mulle, että "hyvä ettet halunnut mitään laitonta", kun isäni edunvalvoja ei ollut tehtäviensä tasalla ja olin ollut siitä hermostuksissani. Että mun hermostuminen osaamattomiin ihmisiin siis tarkottaisi sitä, että mietinpä jotain laittomia. Justiinsa vai niin.

Ei kellään ole kokemusta tällaisista patologisista valehtelijoista, että mitä niiden päässä nyt busted'na oikein liikkuu?

ap

Kivikissa, hirtä  jo ittes.

Vierailija kirjoitti:

Kivikissa, hirtä  jo ittes.

Ei, kun mä mietin, että tuohan on jo patologista valehtelua sivuava juttu. Ollaan uskoteltu itselle, että oma lapsi on syyllinen siihen, ettei itsellä ole varaa mihinkään JA siitä otetaan siis oikeutus muutenkin syyttää ja aiheuttaa vaikka pahaa oloa sille lapselle piittamatta paskaakaan siitä, miltä lapsesta tuntuu ja saati onko oma toiminta oikein. Mulla onkin paha olo, ja se on äitini aiheuttamaa. Nyt vain pitäisi keksiä, miten pääsen siitä pahasta olosta pois. Onneksi on terapia ensi viikolla. Nyt voin alkaa sen suremisen, että oma äitini on aiheuttanut minulle pahaa oloa, koska pääsin siihen jotenkin kiinni, jotenkin se muuri murtui, etteikö hänessä olisi koskaan ikinä vikaa, vaan aina muka mussa.

ap

Miksei mun äiti pyydä anteeksi??? Tunnen itseni ihan hirveäksi, tulla kohdelluksi noin, vaikka tiedänkin, ettei tuo ollut minun syytäni, niin silti.

ap