Mies mielessäni

Eräs mies ei millään tasolla vedonnut minuun vielä reilu vuosi sitten.

Kun näin hänet ensimmäisen kerran, ajattelin, että hän on komea ja jotenkin karismaattinen, mutta ei millään tavalla puoleensavetävä. Usein olen ihastunut miehiin, joissa on jotain erityistä. Tämä mies on jotenkin niin tyypillisen hyvännäköinen: pitkä, tumma, urheilullinen jne.

Syytä ihastua ei muutenkaan tietysti olisi, olen naimisissa ja tuo mieskin elää avoliitossa.

No, olemme paljon tekemisissä päivittäin. Vähitellen opin huomaamaan, että mies on kova flirttailemaan (kaikille naisille) ja hänessä on hieman pelimiehen vikaa. Naiset ovat lääpällään hänen kohteliaaseen käytökseensä ja hän osaa myös puhua naisille hirveän kauniisti. Mikä on tietysti kiva asia.

Mutta mutta...kesti aika kauan ennen kuin ymmärsin, että pidän tästä miehestä ihan todella. Hän ajattelee usein samoja asioita kuin minä (nämä tulevat aina hauskasti ilmi) ja hänen huumorintajunsa kolahtaa minuun aivan täysin.

Oli jotenkin ahdistavaa huomata tämä. Koska en nähnyt häntä sillä tavalla!! Flirttikin alkoi upota vasta myöhemmin, olemme kuitenkin vain kavereita.

Ja nyt pelkään, että hän huomaa ihastukseni. Koska se ei johdu hänen pelimies-käytöksestään, vaan tykkään kovasti hänestä itsestään. Vaikea selittää, mutta olen aivan varma että hän on koko ajan kalastellut todisteita kiinnostuksestani. Pian hän huomaa sen enkä halua tietää mitä sitten tapahtuu.

Toisaalta hänenkin käytöksensä on muuttunut. Hän ei tule enää juttelemaan seurassa. Kun olemme kahdestaan, hän käyttäytyy kuten ennenkin, mutta kyllä meidän välillämme jotain ihan uutta on. Hänen flirttinsä on vähemmän tuhmaa. Nykyään juttelemme asioista paljon syvällisemmin, minusta on kiva kuulla mitä hän ajattelee ja hän muistaa aina hyvin mitä olen kertonut hänelle.

Hauskaa, että hänen avovaimonsa muistuttaa jonkin verran minua ulkonäöltä. Ja hauskaa, että minun mieheni olisi varmasti hyvä ystävä tälle miehelle.

En ole pettämässä miestäni, en ole kertomassa tunteistani kenellekään, haluaisin vain palata ajassa sen verran taaksepäin että ottaisin etäisyyttä enkä ihastuisi.

Ja silti jokin pieni osa minussa tahtoisi tietää, mitä tuo mies minusta ajattelee. Ihan oikeasti. Olenko samaa naisten massaa, jolle on hauska flirttailla vai ajatteleeko hän minusta jotain muutakin?

En tekisi sillä tiedolla mitään, mutta sitä ei voi vain kysyäkään. Sen jälkeen kaikki olisi niin vaikeaa ja vaivaannuttavaa, vastauksesta riippumattakin.