Ennustettu kuolinaika kahden viikon päästä

Vierailija kirjoitti:

Huono vitsi. Eikä kukaan lääkäri ennusta kuolemaa noin tarkasti.

Terkuin eräs, joka istui juuri saattohoito joten ääressä viikon.

Kyllä mulle ainakin sanottiin tutun ennusteeksi 1-4 päivää.

Toisen ihmisen kohdalla sanottiin 2 h- vuorokausi. Kuoli tuosta 2,5 tunnin päästä.

Jos on tosi tapaus, voimia! Vielä on mahdollista selvittää välit läheisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitko tulla palstalle parin viikon päästä kertomaan millaista on?

Ei kai siinä ole mitään sen suurempaa kerrottavaa?

Ethän sinä sitä vielä tiedä.

Olen työskennellyt kuolevien kanssa. Voivat ihan hyvin kirjoitella täällä, kunnes vointi romahtaa.

Jännää on ne kertumukset, kuten: isäni käski minun lähteä hakemaan puita metsästä. Seuraavaksi onkin kuollut.

Itse en enää pelkää kuolemaa, se on luonnollinen tapahtuma.

Ap. oletko tosissasi? Mä menetin rakkaimpani syövälle ihan muutamassa viikossa. Ehkä nuo kommentit ovat tuollaisia, koska niin rennosti heitit, ettei viitsi suursiivousta tehdä...

Mutta jos mulla olisi sama edessä niin kertoisin kaikille rakkaille, kuinka paljon heitä rakastan ja järjestelisin käytännön asiat kuntoon.

Vai pilailitko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono vitsi. Eikä kukaan lääkäri ennusta kuolemaa noin tarkasti.

Terkuin eräs, joka istui juuri saattohoito joten ääressä viikon.

Kyllä mulle ainakin sanottiin tutun ennusteeksi 1-4 päivää.

Toisen ihmisen kohdalla sanottiin 2 h- vuorokausi. Kuoli tuosta 2,5 tunnin päästä.

Noi on eri asioita. Päivä tai tunti. Omaiseni kuoli juuri syöpään ja saimme aina arvioksi vain viikkoja ja kuukausia kunnes kuolema jo oli ihan lähellä. Silloin pystyivät sanomaan noin tarkasti. Mutta eivät sanoneet että kuukausi tai kaksi viikkoa.

En jaksa uskoa näihin ennustuksiin tai että niitä lääkärit työkseen heittelee ilmaan. Sehän aiheuttaa kuolevalle lisää stressiä, kun miettii "onko tänään se päivä vai huomenna?". Periaatteessa jos ap:lla on sellainen tilanne, että kuolema lähellä, hän voi kuolla vaikka tunnin päästä. Kukaan ei tiedä etukäteen. Kuoleva ihminen sitä paitsi yleensä on sairas ja väsynyt. Kuolema koetaan helpotuksena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löydettiinkö sinusta kotiloitunut ameba mikä oli vuosien saatossa pesiytynyt kudoksiin?

Sairastuin vakavasti ja lääkäri antoi minulle elinaika-arvion, jonka mukaan aika alkaa olla lopussa.

Saitko arvion jo aikaa sitten? Jos tosijuttu niin kuulostat olevan sinut asian kanssa.

Sain. En viitsi edes päivittää asiasta Facebookiin. En jää kaipaamaan muita kuin lapsiani.

Vierailija kirjoitti:

Jos on tosi tapaus, voimia! Vielä on mahdollista selvittää välit läheisten kanssa.

Ei ole meneillään mitään riitoja muiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ap. oletko tosissasi? Mä menetin rakkaimpani syövälle ihan muutamassa viikossa. Ehkä nuo kommentit ovat tuollaisia, koska niin rennosti heitit, ettei viitsi suursiivousta tehdä...

Mutta jos mulla olisi sama edessä niin kertoisin kaikille rakkaille, kuinka paljon heitä rakastan ja järjestelisin käytännön asiat kuntoon.

Vai pilailitko?

En pilaile.

Jeesuskella on avaimet yli kuoleman ja kun kerrot hänestä lapsillesi saat heidätkin sinne joskus sitten. Toivon hyvää matkaa Isän syliin jos näin hän haluaa jo sinut pois! Älä pelästy siinä kuolemisessa tulee se tuonelavaihe mutta se ei ole lopullinen jos uskot elät ikuisesti! Me kaikki tulemme perästä sitten ja voidaan vikka tavata siellä! Palstaillaan sitten sydämenme pohjasta :)! Kirjoita meille joka päivä jos jaksat!

Voimia ja rukouksia ap.

Tuletko parin viikon kuluttua sanomaan....HÖÖÖÖÖÖ.....?

Rukoile Jeesusta sydämeesi ja pelastamaan sut. Pyydä samalla synnit anteeksi.

Et menetä siinä mitään, mutta saat iankaikkisen elämän, ja tutustut maailman ihanimpaan henkilöön. <3

Vierailija kirjoitti:

Mitä tässä enää tekisi kun ei jaksa suursiivoustakaan tehdä?

Minä heittäisin roskiin kaikki tekstit, joita en halua kenenkään lukevan. En mihinkään suursiivoukseen käyttäisi aikaa eikä siihen tietysti olisi voimiakaan.

Ajattelisin Jumalaa, armon antajaa, ja lukisin Raamattua, rukoilisin. Kertoisin läheisilleni, että olen rakastanut heitä, ja jos olisi jotain selvitettävää, niin selvittäisin asiat. Kuuntelisin varmaan hengellistä musiikkia. Jos olisi voimia, saattaisin mennä kävelemään johonkin kauniiseen luonnonmaisemaan.

Jos kuolema on ns. ennenaikainen, niin se on aina huono juttu, mutta vuodenaikana kevät / varhainen kesä on mielestäni paras aika kuolla: on niin kaunista ja valoisaa, linnutkin ovat alkaneet laulaa.  Sanoin kerran läheiselleni näin, ja hän oli sitä mieltä, että kaunis vuodenaikahan on nimenomaan pahin aika kuolla, mutta itse näen sen näin päin.

Rauhaa ja Korkeimman siunausta.