Syrjäytymässä oleva parikymppinen, miten auttaa...?

Eli kysymys on kummipojasta, siskonpojasta myös. Äitinsä on aika passiivinen, hänellä on pitkäaikaissairaus, joka ei tapa, mutta heikentää toimintakykyä kuitenkin. Nuorimies on ollut todella passiivinen pitkään. Amis meni puoli vuotta pitkäksi ja valmistui sieltä nyt tammikuussa. On sen jälkeen istunut vaan kotona pelaamassa pleikkaa ja nukkumassa, kavereita on aika vähän, ei ajokorttia (asuvat pienellä paikkakunnalla ja kaikilla on karvanoppa-autot 18-vuotiaana) jne. Olen tässä miettinyt, että onneksi lähtee kesällä armeijaan, niin on odotettavissa joku askel elämässä. Nyt kertoi, että hakee lykkäystä, ei halua mennä lainkaan, mutta ei ainakaan mene kesällä. Kysyin, että mitä sitten on ajatellut. Sanoi, että haluaa olla kotona. Ts. aikoo lusmuta sitten kotinurkissa syrjäytymässä? Tuo armeija on mulla mielessä ollut koko ajan, että onneksi lähtee sinne edes, ettei jää kotiin työttömänä syrjäytymään.

Ja kyllä, tiedän, ettei töitä ole helppoa aina saada. Mutta kun ei liiku kotoaan mihinkään välillä pariinkaan viikkoon. Nukkuu 2-3 iltapäivällä, siirtyy pleikkarille ja pelaa aamuyöhön.

Sisko tietää ongelman, muttei keksi ratkaisua. Mitä tuommoisen kanssa pitäisi tehdä vai onko peli jo menetetty, kun aikuista ihmistä ei voi komentaa? Ehdotin, että muuttaisi omilleen, mutta sisko haluaa pitää kotona auttelemassa häntä jutuissa, jotka on rajoitteen takia hankalia...