Milloin olet lopettanut kummilapsen muistamisen?

Lopetettiin kun lapsesta tuli rikkaampi kuin me ollaan :D

Itse pohdin samaa. Nyt varmaankin lopetan, kun 2-kymppisiä vietettiin just. Opiskelee vielä niin aattelin lahjakortin olevan kiva juttu. Seuraavaksi sitten mahdolliset kihlajaiset jne.

Mun kaikki kummit lahjoi synttäreitä, nimppareita ja joulua rippikouluikäiseksi asti. Sen jälkeen valmistujaiset ja uskon että jos joskus naimisiin päädyn, niin muistaminen tulee. Toki tekstari tulee edelleen synttärinä.

Kummituslapsi!

Rippikouluun olen lopettanut sellaisen säännöllisen muistamisen mutta toki muistan valmistujaisissa, lakkiaisissa, häissä..

Sen jälkeen, kun rippilahjasta ei tullut edes sanaa "kiitos".

Itse olen ajatellut, että 18-vuotiaaksi. Sen jälkeen tietenkin vielä isoina merkkipäivinä esim. mahdolliset valmistujaiset, kihlajaiset, häät, ym.

Ripiltä pääsyn jälkeen.

Rippijuhliinhan se kuuluu lopettaa, koska sitten kummi on hoitanut sen tehtävänsä eli saattanut seurakuntaan.

Omituinen kysymys. Itse olen 42v ja tapaan kummitätiäni säännöllisen epäsäännöllisesti ympäri vuoden. Hän on yksi tärkeä ihminen elämässäni kuten vanhempani tarkoittivatkin. Ei ole sukulainen vaan äitini ystävä. Lähetämme toisillemme kortteja matkoilta ja muistamme toistemme syntymäpäivät ja hän myös minun nimipäiväni. Ei kummi tarkoita raha-automaattia, ainakaan meidän perheessä. Oma kummilapseni on sisarenpoika ja häneen minulla toivottavasti pysyy lämpimät välit aina, ihan kuten veljenpoikaani, vaikken hänen kummina olekaan (ei kastettu, ei kummeja eikä kummituksiakaan).

Miksi olet suostunut kummiksi?

Vierailija kirjoitti:

Omituinen kysymys. Itse olen 42v ja tapaan kummitätiäni säännöllisen epäsäännöllisesti ympäri vuoden. Hän on yksi tärkeä ihminen elämässäni kuten vanhempani tarkoittivatkin. Ei ole sukulainen vaan äitini ystävä. Lähetämme toisillemme kortteja matkoilta ja muistamme toistemme syntymäpäivät ja hän myös minun nimipäiväni. Ei kummi tarkoita raha-automaattia, ainakaan meidän perheessä. Oma kummilapseni on sisarenpoika ja häneen minulla toivottavasti pysyy lämpimät välit aina, ihan kuten veljenpoikaani, vaikken hänen kummina olekaan (ei kastettu, ei kummeja eikä kummituksiakaan).

Tässä onkin kysymys tapauksesta, jossa ystävyyssuhteita ei ole lapseen. Tuo sinun tapauksesi on eri tilanne. Minulla on viisi kummilapseni enkä todella ole ajatellut muistaa heitä ainakaan lahjoilla 42 vuotiaaksi saakka.

Olen kummipoikani kanssa vaihtanut joululahjoja vieläkin, vaikka hän on jo 30 v. Vaimonsa on taitava askartelija ja ihania lahjoja heiltä saan. On ainoa kummilapsi, kun erosin kirkosta.

Siis onko kummisuhde teistä vaan lahjomista, ei mikään ihmissuhde? Itse olen valinnut lapsilleni kummit, joiden toivon pysyvän perheemme elämässä ja olevan lapsilleni turvallisia ja läheisiä aikuisia.

Omat kummilapseni ovat vielä niin pieniä, että sikäli kysymys on itselleni hypoteettinen. - Mutta omat kummini ja minä vastaavasti olen heihin yhteydessä edelleen säännöllisen -epäsäännöllisesti ja ikää minulla 40 -vuotta. - Toinen kummeistani on myös lähisukulainen, että ehkä olisin häneen sitäkin kautta yhteydessä mutta toinen ei ole lainkaan samaa sukua.     

Puolisoni muisti kummilastaan aina synttäreillä ja jouluna melko kalliilla lahjoilla. Mutta kun kummilapsen vanhemmista tuli meidän lapsen kummeja, eivät ole muistaneet ikinä. Joten puolisokin jätti.

Minä olen aina muistuttanut puolisoa tärkeistä päivistä, mutta jätin muistuttamisen, niin ei hän muista enään oman äitinsäkkään merkkipäiviä.

Onko täällä jotenkin kovin nuoria tai päivättäten laseilla maailmaa katsovia ihmisiä? Toki kaikki toivovat, että kummisuhde säilyy koko elämän läpi, mutta viisikymppiseksi olen kyllä huomannut, että niin käy äärimmäisen harvoin. Siinä mielessä kysymys on ihan relevantti, jos välejä ei enää ole.