Ovatko poikanne pienia sovinistin alkuja? Olen ihmetellyt miten ilmeisesti koulussa jo 7-8 -vuotiaat pojat oppivat haukkumaan ja vaheksymaan tyttoja.
Kommentit (5)
Eli tämä ei todellakaan ole mikään sukupuolesta riippuva asia. Kyllä taustat ovat ihan muualla.
Tuossa iässä sukupuolisidonnaisuus on erittäin voimakasta. Jos meillä olisi näiden kahden sukupuolen lisäksi vielä kolmas ns. sukupuoleton sukupuolijoukko, he liittyisivät joukolla yhteen ja haukkuisivat sekä tyttötytöt että poikapojat ihan samalla tavalla.
Jouduin poikien silmätikuksi koska minulla alkoi varhain, jo 9-vuotiaana murrosikä; finnejä, alati rasvainen tukka (vaikka joka päivä pesin sen), menkat, ja huono itsetunto (kaikilla murrosikäisillä on huono itsetunto).
Aamulla kun heräsi niin nenä ja silmät oli turvonnut, kuten joillakin tekee pahimmassa murkkuiässä. Lisäksi olin vielä sellainen lapsenpyöreä, lyhyt tyttö.
Olin ainoa luokaltani, jolla oli alkanut menkat. Ne olivat epäsäännölliset, ja täysin kivuttomat, joten oli tosi kiva, kun kesken koulupäivän oli joskus sattunut vahinko! (minulla menkat ei koskaan anna itsestään mitään " varoitusmerkkiä" ja ovat runsaat jo heti alkuaan! AAAh kyllä oli ihanaa! :( Esin kun menkat huomaamatta alkaa kesken koulutunnin, ei välttämättä sitä itse huomaa, ennen kuin se ikävä ja tosi nolo tahra oli jo farkkuihin syntynyt.
Vihasin elämääni, ja vihasin poikia. Oli kiva seistä koulun ruokalan jonossa, kun minulle tuntematon naapuriluokan poika kääntyi minua vasten ruokajonossa ja sanoi: " Sinä et ole mitään! Olet ruma, lihava ja haiset (vaikka SITÄ en koskaan tehnyt, koska olin hygienia friikki). Meidän luokan Milla (ikäluokkamme suosituin ja kaunein tyttö, joka oli multilahjakas baletissa, mm. oli jo nuorena kansallisteatterin esityksissä) on kaunis, hoikka, älykäs ja... Hän on , Et sinä" ja kääntyi poispäin. Minä seisoin jonossa ääneti ja palakurkussa, ja ihmettelin miksi tuon tuntemattoman pojan oli ihan PAKKO pahoittaa mieleni! Myöhemmin kun kysyin meidän luokan tytöiltä, kuka tuo poika on, kertoivat tytöt hänen olevan yleinen ihastuksen kohde.
Enää minulla ei ole mitään patoutumia miehiä kohtaan, mutta koskaan, en koskaan halua, että omat lapseni joutuisivat järjestelmällisen koulukusauksen kohteeksi.
Yhteiskuntamme, ja koulu etunenässä, vain on edelleen hyvin sukupuolittunut, ja tätä sukupuolittuneisuutta uusinnetaan hyvin tehokkaasti niin mediassa, institutionaalisella tasolla kuin arkielämän tasollakin.