Lue keskustelun säännöt.
Mistä kriteeristä olet kumppanin valinnan suhteen muuttanut mieltä?
19.04.2017 |
Ennen pidin kunnianhimoa ja menestystä työelämässä toivottavana kriteerinä kumppanissa. Haaveilin 3-4 lapsesta, isosta omakotitalosta ja elämästä ilman jatkuvaa huolta rahasta. En kaivannut rikkauksia, kallista autoa, merkkivaatteita ja kaukolomia, vaan vähän rahakkaammasta arjesta ja siitä että lasten mahdollisuudet harrastamiseen eivät olisi rahasta kiinni. Tähän tarvitsin itseni rinnalle myös hyvätuloisen miehen. Tällainen mies minulla olikin, mutta onneksi ei ehtinyt tulla lapsia ja taloa.
Nyt olen duunarin kanssa naimisissa, joka on omassa työssään kunnianhimoinen ja menestyvä, mutta se ei tarkoita korkeaa asemaa työelämässä tai tilipussia. Oma vähemmän hulppea talo on hankittu ja lapsitoiveluku tiputettu (realistiseen ja elätettävään) kahteen, enkä voisi olla onnellisempi mitä tällä hetkellä olen.
Kommentit (4)
Hiuksista. Olin nuorena sitä mieltä, että miehellä pitää olla hiukset päässä. Nyt kaljuuntunut ja kaljuksi ajeltu mies on tosi seksikäs.
Joten miehet, jos kaljuunnutte niin älkää kasvattako mitään heittolettiä pään yli vaan ajelkaa tyynesti kaljuksi vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli paljon ulkonäköön liittyviä kriteereitä. Piti olla lihaksikas, tumma ja tulinen pitkä mies ruskeilla silmillä.
Noh... nykyinen aviomies on suht lyhyt ja hoikka. Silmätkin ovat vihreät. Luonteeltaan hän on rauhallinen, epäitsekäs ja joustava. Ihan paras tyyppi.
Iästä olen muuttanut mieltä. Parikymppisenä halusin minua jonkin verran vanhemman miehen. Nyt nelikymppisenä jonkin verran nuoremman.
Minäkin ajattelin nuorempana etten löytäisi korkeakoulutettujen miesten ulkopuolelta kumppania, joka riittäisi minulle. Haluan että mies osaa keskustella, seuraa yhteiskunnallisia asioita, on kiinnostunut ja utelias oppimaan, kokemaan ja kehittämään itseään. Ajattelin naiviisti että tällaiset miehet hakeutuvat korkeaa koulutusta vaativille aloille.
Nain kirvesmiehen, enkä ole tinkinyt vaatimuksistani