Kun vielä joit ja sinua vitutti juomisesi. Miten kauan vielä joit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen juonut 4 kuukautta putkeen ja jatkan niin pitkään että henki lähtee.

Tapat itsesi absolutismiin?

Sorry, luin että olet ollut juomatta 4kk ja jatkat sitä kunnes henki lähtee

Vierailija kirjoitti:

Kirjoja, joiden avulla juomisesta eroon kokonaan:

Selvästi juovuksissa,

rakkaani alkoholi ja

selviämistarinoita.

Tuo Selvästi juovuksissa auttoi minuakin muuttamaan ongelmajuomisen kohtuukäyttöön.

Aikaa meni vajaa kymmenen vuotta. Aina krapulassa luin ko. kirjaa ja pikkuhiljaa alkoholin käyttötapani siinä muuttui.

Nyt en voi kuin ihmetellä sitä juoppouden glorifiointia mitä omaankin elämään joskus ennen liittyi....

Vierailija kirjoitti:

Selviämistarinoita-kirjassa on aika karuja tarinoita siitä mitä nyt raittiiden alkoholistien juominen oli. Aloita siitä! 

Pohdi pakenetko jotain. Turrutatko tunteita, joiden kuuluisi tulla julki ja kuuluvaksi ja näkyväksi. Mikä on se "koukku" miksi se viina on niin mahtavaa, vaikka kroppa ja mieli huutavat jo hoosiannaa.

Verikokeessa voisit käydä. Maksa-arvot kun näkee (voivat olla koholla), se voi olla pysäyttävää. Lisäksi terkkarilta saisit tietoa paikkakuntasi päihdepalveluista, raittiuteen pyrkivälle on kaikenlaista tukea tarjolla. Älä jää yksin! Eihän kukaan syöpää sairastava jätä käypää hoitoa ottamatta (jotkut jättää ja hölmöä on se), joten miksi et ottaisi apua vastaan terveydenhoidon ammattilaisilta. Sinulla on sairaus, ei alkoholismi ole sinun moraalittomuuttasi tai heikkouttasi. 

Tsemppiä!

Tämä 'alkoholismi on sairaus' ajatusmalli on ongelmallinen eivätkä kaikki lääkärit ole samaa mieltä tästä sairausallegoriasta.

En itsekään entisenä juoppona pidä itseäni sairaana alkoholin käytön suhteen. Kyseessä oli vahva sosiaalinen ja psyykkinen riippuvuus.

Mietin samaa tupakan kanssa..

Meillä äite, 62- vee ryypännyt 30 vuotta. Isä kuoli viinaan vuosi sitten, äiti jatkaa. Kaikki on mennyt, sukulaiset, ystävät, omaisuus, terveys. Minäkin hylkäsin kun meni niin hurjaksi touhu. Nyt on täysin yksin ja varmasti parempi niin, hänellä on hyvä ystävä, viina siellä kaverina.

Itse lipsuin samaan.. Tissuttelin päivittäin ja joskus olin lasten kanssa niin päissäni että helkkari. Mietin uskallanko lähteä illalla kauppaan kun päivällä oli mennyt viinipullo. Nyt en ota tippaakaan mutta pelottaa aina, tiedän että se käy multa tosi helposti, alkoholisoituminen.

miehen exää ei alkannu ahdistaa koskaan joi parikymppisestä alkaen ja pikkasen päälle 50 v kuoli. tiesi 3 vuotta aiemmin että kuolee jos ei lopeta ei lopettanut. kaikkia ei vaan ala vituttaa se juominen kun se menee kaiken ohi.

Tissuttelemalla päädyin juopoksi.

Ymmärsin vaihtaa miedot juomat lidlin appelsiinimehuun ja jääpaloihin.

Riippuvuudesta on kysymys, ei sairaudesta.

Moni lopettaa juomisen vain kuoleman kautta.

Mutta valita saa, ennen kuolemaa.

Aloin ajelemaan pyörällä.

Juon niin kauan, että vitutus häviää ja jatkan juomista sen jälkeenkin. Toimii joka kerta.

Juon näemmä edelleen. Hölökyn kölökyn!

Vierailija kirjoitti:

Olen juonut 4 kuukautta putkeen ja jatkan niin pitkään että henki lähtee.

Tässä on sitä asennetta mikä puuttuu nyky nuorista. Arvostan sua! Jos ryypätään, niin ryypätään kunnolla eikä lopeteta kesken kaiken. 10+

Lopetan juomisen aina jos ei tee mieli juoda. Joskus lopetan, vaikka tekisikin mieli juoda jos on vaikkapa luento seuraavana aamuna tai muuta vastaavaa. Olen miettinyt juomisen lopettamista kokonaan, vaikka minulla ei olekaan ongelmia alkoholin kanssa. Järjetöntä vetää myrkkyä elimistöönsä. 

t.ei alkoholisti

Noin 15 vuotta nyt mennyt.

Lasten tuloon loppui juominen.

Nuista kirjoista on apua. Mainittu kirjat  aiemmin tässä ketjussa.

Pikkuhiljaa alkoi kyllästyttää, kun join jatkuvasti 10-15 annosta viikossa eli muutaman drinkin melkein joka päivä. Lopetin kesäloman alkaessa, olin ilman pisaraakaan 10 viikkoa. Sen jälkeen join lomamatkalla yhtenä iltana yhden ja toisena iltana kaksi lasia kuohuviiniä. Mitään juomishimoa ei tullut ja nyt olen taas ollut kaksi viikkoa kuivin suin. Hieno tunne, kun pääsi irti tissuttelusta ja pöhnästä ja voi juoda kuten normaali ihminen.

Tissuttelusta olikin Juhani Seppäsen/Seppälän kirjassa varoittava esimerkki.

Mulla on alkoholi-intoleranssi, en pysty juomaan kuin kaksi annosta alkoholia ja nekin hitaasti. Jos juon enemmän niin jalat puutuu, sydän tykyttää tuhatta ja sataa ja alkaa jumalaton päänsärky, ripuli ja yleinen huono olo.

Alkoholi-intoleranssi on varmasti suojellut alkoholismilta, koska molemmat vanhempani olivat alkoholisteja. En sitten tiedä, onko tämä "vaiva" korvien välinen vai ihan fyysinen, mikälie mutaatio tapahtunut minun kohdalla.