Sinkut, miten kestätte yksinäisyyttä? Ilman kumppania?

Tekemällä 80-tuntisia työviikkoja

Se on Jumalan rankaistus.

Paremmin kun hyvin.

Kuule aivan helposti. Nautin suunnattomasti menemisen ja tekemisen vapaudestani, siitä ettei tartte tehdä kenenkään kanssa kompromisseja. Ja varsinkin reissun päällä tämä on ihan parasta. Kun on tarpeeksi monta ääliötä nähnyt, lakkaa edes yrittämästä etsiä mitään parisuhteita.

Hyvin. T. 20 sinkkuna ollut.😊

Työ,ystävät ja koirat...kyllähän sitä kumppania toki kaipaa,mutta kun ei löydy niin ei löydy.Ja toisaalta kuka tahansa ei kelpaa.

Onhan sitä välillä niin yksinäistä, että ihan ahdistaa mutta ei parisuhteessa olokaan ympärivuorokautista autuutta ole.

Runkkaan päivittäin ja katson pornoa päivästä toiseen.

Tällä hetkellä aika huonosti.

Mulla vähän sama. En usein edes lähde kotoa ja oikein pahoina päivinä nouse sängystä, kun mitä järkeä on tehdä mitään, kun kukaan ei ole sitä jakamassa? Nuorempana reissasin kirjaimellisesti maailman ympäri yksin, eli sekin on koettu. Nyt kaipaisi sitä kumppania. Ei löydy, niin kuin ei koskaan ennenkään ole löytynyt.

Harkitsen vakavasti koiran ottamista. Sitten olisi erittäin hyvä syy herätä aamulla, ja pakko lähteä ulos joka päivä. Voisin vaikka pelastaa jonkun kodittoman turren - ja se pelastaisi minut.

Helposti.

Itken itseni uneen pehmolelua rutistaen.

Nussin kaikkea mikä liikkuu

 

Sama ongelma täällä (miehenä). Mitä enemmän ikää tulee, sitä tärkeämmältä tuntuu elämän jakaminen oman naisen kanssa. Mutta mistä löytää vapaa hyvä nainen?

Pillua on torit ja turut tulvillaan ja Tinderistä voi tilata kotiin asti jos alkaa panettamaan.

Muutoin viihdyn yksin kiitos. Enkä tanssi edes hoitojen pillin mukaan, vaan minun aikataulut määrää kaiken.

Nyt on vielä sellainen olo, ettei ole mitään annettavaa parisuhteelle. En vain jaksa aloittaa mitään. Tunnistan kyllä silti tuon kaipuun.

Jos vielä vuoden verran keskittyä omiin juttuihin. Ehkä sitten taas innostuisi, mutta tuskin alan mistään baareista tai sinkkupalstoilta hakea kuitenkaan. Toivottavasti joku joskus kävelee vastaan...

Sama tilanne ja elämäni on nykyään äärimmäisen tylsää.

En ole enää sinkku, mutta vuosia olin ja tykkäsin siitä ajasta kyllä suunnattomasti. Ainoa asia mikä alkoi kolmenkympin kilahtaessa mittariin hieman ahdistamaan, oli se että olin aina tiennyt haluavani lapsia ja kello alkoi siinä sitten jo tikittää. Nyt on lapset ja mies jota kyllä suuresti rakastan, mutta salaa hieman kadehdin sinkkuystävien elämää. En tarkoita mitään bailaamista ja irtosuhteita (vaikkei niissäkään mitään vikaa ole) vaan sitä omaa aikaa, omaa kotia missä voi olla juuri siten kuin haluaa ja ylipäänsä koska vaan voi tehdä ihan mitä haluaa.

Täydellistä olisi jos olisi jotain samanikäisiä sinkkukavereita, kun kaikki muut pariutuvat ja saavat lapsia niin se tietenkin vaikuttaa omaankin fiilikseen. Varmaan olisin nyt 36-vuotiaana yksinäinen, jos oikeasti olisin vielä sinkku, juurikin siksi että kaikki kaverit alkavat olla perheellisiä. Mutta jos olisin vaikka 10 vuotta nuorempi enkä pariutunut niin sinkkuilisin hyvillä fiiliksillä vielä pitkään! 

Sinkkuna oleminen on tosi vapauttavaa. Oli sitten säätöä tai parisuhde, mua on aina ahdistanut hirveästi ja eron jälkeen ahdistus on hävinnyt. En sitten tiedä mikä siinä on, ajatuskin toisesta osapuolesta ahdistaa.

Minua niin surettaa, kun av on täynnä tällaisia viestejä. Yksinäisten pitäisi kuitenkin löytää jotain iloa elämäänsä ilman kumppania, koska toisen varaan ei voi koko elämäänsä rakentaa. Sitä paitsi jos ei esim. koskaan käy leffoissa tai kiinnostu uusien ruokalajien kokeilusta (koska joutuu tekemään niitä yksin), niin sitten keskustelun aiheita on aika vähän sillä hetkellä, kun kiva ihminen eteen ilmestyy.

Tsemppiä kaikille yksinäisille!